Onko lapsiluvustanne kyselty tai sitä kommentoitu?

[Vargynja]

"Miksi teillä on vain yksi lapsi?" "Eikö niitä ole jo tarpeeksi?", "Oliko se vahinko?" Onko teidän lapsilukua kommentoitu tai kyselty siitä? Miltä se on tuntunut?

Ennen kun meillä oli lapsia jotkut kyseli lapsista siihen sävyyn että tehkää jo lapsi. Se tuntui aika ikävältä varsinkin siinä kohtaa kun lasta oli jo yritetty pidempään. Ei siinä kehdannut kuitenkaan vastata että kyllähän se lapsi jo olisi, jos saataisi itse päättää. Vielä vaivaannuttavampi oli kuitenkin anoppi, joka antoi meille vauvan kirjoja lahjaksi ilman että oli edes kysynyt ollaanko aikeissa hankkia lapsia. Vähän ehkä liikaa odotettu, eihän kaikki edes halua lapsia. Toisenkin perään kyseltiin esikoisen kasvaessa. Tosin kyselyt loppui kun mieheltä löytyi syöpä. Jossain vaiheessa sitten kommentoitiinkin "ette kai te toista tee" tyylisesti. No ei nyt ihan kesken hoitojen, mutta silloinkin haaveiltiin että saadaan vielä joskus toinen lapsi.

 

[Lya M.]

Kyllä, varsinkin anoppi jaksoi kysellä, että milloinkas niitä lapsia olisi tulossa ( mikä tuntui keskenmenon jälkeen tosi pahalta, vaikka hän ei siitä tiennytkään).
Kun esikoinen sitten syntyi, niin eipä mennyt kuin vuosi, kun anoppi alkoi jauhaa sisaruksesta.

Omat vanhempani, joille esikoinen oli ensimmäinen lapsenlapsi ( toisin kuin anopilla) osasivat antaa meidän tehdä omat ratkaisumme ja hyväksyvät senkin, ettei veljeni halua lapsia ollenkaan.

 

[move88]

ihme kyllä ennen esikoista ei tullut juurikaan kommentteja, varsinkaan suvulta. eipä sieltä suunnalta vieläkään oikeastaan kuulu, mitä nyt anoppi aina muistuttelee heidän lasten (pienehköistä) ikäeroista. siitä voi kyllä lukea rivien välistä jotain muutamat kaverit on kyselleet, että meinasittekos toista. he ovat kyllä ihan hyvässä hengessä sitä kysyneet ja sen verran läheisiä, että voi jutellakin tilanteesta avoimesti. eli ei oikeastaan juurikaan mitään häiritsevää kommentointia lapsista tai niiden lukumäärästä ole tullut.

 

[Foreverfever]

Ekasta ei ehtynyt muut kuin miehen mummo jauhaa, että milloin tehdään lapsia. Plussasinkin sitten heti omien häiden jälkeen, ja sillon moni jo odottikin vauva uutisia, eivät tosin tienneet että oltiin jo pari vuotta yritetty.
Tokasta ja kolmosesta ei kukaan muistaakseni kysellyt mitään. Anoppi alkoi kolmatta odottaessa puhumaan "viimeisestä vauvasta", mikä särähti omaan korvaan, kun ei silloin oltu mitään puhuttu omista lapsiluku toiveista.
Tämä tuleva neljäs tulikin suoraan sanottuna kaikille täytenä yllätyksenä, olivat varmoja, ettei meille tule enempää lapsia.

 

[Ginger]

Ennen ensimmäistä lasta en kuullut mitään huomautteluja. Tai no, kun menimme esikoisen isän kanssa naimisiin, tuli useampikin kysymään että olenko raskaana, kun naimisiin piti mennä. Varsinaisesti ei lapsiluvusta kyselyä, mutta... En tosiaan tuolloin ollut raskaana, mutta olimme toivoneet yli puolen vuoden ajan raskautta.

Esikoisen syntymän jälkeen ei tullut mitään kommentteja, mutta kun kerroin isälleni odottavani toista lasta, hänen spontaani reaktionsa oli "herranjumala, ei kai" ... johon sitten vastasin pitkällä hiljaisuudella, hän jatkoi, että niin, kun esikoinen sitten joutuu jakamaan huomionsa, onko tätä nyt ihan ajateltu. Ja kyllä, oli suunniteltu ja toivottu raskaus.

 

[Bella Swan]

Nyt kun toka syntyi ja on poika, olen hyvin monta kertaa kuullut, että no nyt teillä on tyttö ja poika, se on tärkeintä eikä enää tarvitse tehdä. No yhden vielä haluaisin, tulee kaikille yllärinä.

 

[Nurinkehrääjä]

Ennen ainokaista ei kukaan kysellyt mitään, eikä kehottanut lastentekoon.
Mutta heti pojan syntymän jälkeen alettiin hoputtaa tekemään lisää "kun on kerran saatu pää auki." Ja monet ovat kyselleet että koskas teette seuraavan ja että kai te nyt vielä lisääkin teette, sillä pitäähän lapsella sisaruksia olla.
Enempää ei tule piste.

 

[Enni]

On kyselty ja kommentoitu, sekä kaukaisimpien sukulaisten että naapureiden ym. puolituttujen toimesta vuosia. Lähisuku on onneksi pysynyt hiljaa.

 

[Uusperhesatu]

Aika vähän on kyselty tai kommentoitu. Meillä on miehen kanssa kaksi biologisesti yhteistä lasta ja kummallakin yksi aiemmasta liitosta. Esikoistani aloin odottaa "jo" 25-vuotiaana ja ennen kuin kukaan ehti edes odottaa että olisin lasta suunnittelemassa. Nykyisen miehen kanssa ehdittiin olla yhdessä vajaa kolme vuotta ennen kuin tulin raskaaksi, eikä niidenkään vuosien aikana kukaan tainnut mitään kysellä. Oikeastaan muistan vain yhden kerran, kun miehen isän puoliso kommentoi jotain tyyliin "Teillä alkaa olla täällä aika isoja lapsia jo" silloisiin lapsiin viitaten ja ehkä mielessään ajatus siitä, että me sitten vastaisimme siihen että kohta on tulossa lisää tms. Mutta suoraa kysymystä ei tainnut tulla yhtäkään.

Kun aloin odottaa kuopusta toiseksi nuorimman ollessa 10 kuukautta, tuli ehkä jotain henkäisyjä että "Oho, ai taas", mutta ei siinäkään mitään sen enempää. Nyt kuopus on 3-vuotias, ja luulenpa että useimmat olettavat, että meillä on lapsiluku täynnä.

 

[elaffy]

Kaksosten jälkeen kukaan ei kysynyt, että koskas lisää. Kolmas syntyi, kun kaksoset olivat vähän yli 2v ja silloin neuvolassa ja muualla oli ammattilaiset ihan kauhuissaan, miten monta lasta meillä oli. Minusta se oli ihan sopiva ikäero seuraavaan, meillä nyt niitä esikoisia vain oli kaksi. Kolmen jälkeen ei kukaan enää kysellyt mitään.

Lasten isän kanssa erottiin ja uuden miehen myötä sain elämääni kaksi lasta lisää. Vähän on annettu ymmärtää, ettei meidän tarvitse enää yhteisiä lapsia saada, mutta tuskin kukaan niitä oikeastaan edes odottaa, kun miehellä on taustalla rankat syöpähoidot.. Ehkä meille viisi lasta riittää, ehkä saadaan vielä lisää - ei voi tietää. Onhan tuo viisi toki jo aika monta useimpien ihmisten mielestä.