Meillä toisen täysin epäonnistuneen ivf:n (eka yks munasolu, ei alkiota ja toka ei yhtään munasolua) jälkeen etäännyttiin tosi paljon. Koin, että yritin yksin kun se olin minä joka tosissaan yritti parantaa elintapoja vaikka varsinainen syy onkin endometrioosi. Mies koki ettei hänen tarvi panostaa koska hänessä ei vikaa. Katkeroitti kovasti. Nyt ollaan käyty 2 kertaa terapiassa mun alotteesta ja jo ekalla kerralla saatiin parannettua puheyhteyttä ja lopetin eron miettimisen. Mieskin pitää terapiaa hyvänä asiana. Miehellä kun on 2 lasta niin se tuo omat haasteensa. Seuraava vaihe on lahjamunasolut ja sille polulle lähdetään joskus ens vuonna kunhan saadaan kaikki muu ylimääräinen poistettua elämästä että on aikaa panostaa parisuhteeseen ja käsitellä luopuminen mun geneettisestä lapsesta.