Keskimmäinen lapsi on läheisessä päiväkodissa. Hän aloitti siellä tammikuussa, ja tänään juuri palasi takaisin 1,5 kuukauden loman jälkeen. Ounastelin kriisiä, ja kyllähän se itkuksi meni. Hän lähti aamulla kotoa ihan hyvillä mielin, mutta sitten päiväkodin eteisessä iski jännitys, joka eskaloitui niin, että lapsi lopulta roikkui minussa itkien, ja minun piti vain "kylmästi" nostaa hänet hoitajan syliin ja lähteä. Tosi paha mieli jäi, vaikka tiedänkin, että tämä menee ohi pian, kun lapsi taas tottuu päiväkodissa oloon.
Juuri 2 vuotta täyttänyt kuopus on vielä kotona, mutta olen kyllä alkanut harkita hänen laittamistaan päiväkotiin, vaikka alun perin ajattelin, että hän voisi olla kotona 3-vuotiaaksi. Teen töitä kotoa käsin, ja viime aikoina se on alkanut olla aika haastavaa, kun lapsi nukkuu päiväunia niin huonosti. Tosin ensi viikolla alkaa puistotoiminta 2 x viikossa, ja sen lisäksi ajattelin viedä hänet sellaiseen opiskelijoiden ohjaajansa valvonnassa vetämään hoitopaikkaan kerran viikossa pariksi tunniksi, joten ensi viikosta lähtien saan sentään vähän työrauhaakin ainakin kolmena päivänä viikossa. Katsotaan, riittääkö se siihen, että lapsi voisi vielä olla kotihoidossa ainakin tulevan syksyn. Haluaisin nimittäin, että hän osaisi puhua vähän nykyistä enemmän ennen kuin menee päiväkotiin.