Onko lapsen isä kuvioissa?

P

Pihlajatar

Oman äänensä löytänyt
Miten teillä muilla, jotka olette eronneet lapsenne isästä? Onko isä mukana lapsen elämässä? Oma exäni ei halua olla missään tekemisissä minun tai lapsen kanssa. Surullista lapsen kannalta, mutta oikeastaan parempi näin.
 
Onpa kyllä todella surullista ja karua tuollanen :( Jotenki ei vaan voi millään ymmärtää sitä ajatusta, että oma lapsi ei kiinnosta pätkän vertaa, varsinkin jos kuitenkin on jossain vaiheessa ollu elämässä mukana ja yhtäkkiä kiinnostus ja rakkaus päättyy ku seinään.

Itsellä ei ole kokemusta oman lapsen osalta mutta itse olen erolapsi ja isäni on kyllä ollut aina isä meille vanhempien erosta huolimatta :)
 
Me erottiin jo raskausaikana, joten ei lapsen isä tainnut ehtiä lastani missään vaiheessa rakastaa. Lapsen vuoksi toivon silti että asiat olisi toisin, mutta ehkä hän ei osaa kaivata sellaista mitä ei koskaan ollutkaan. Ehkä löydän vielä hyvän miehen rinnalleni ja lapsen "isäksi". :)
 
Erosin esikoiseni isästä kun lapsi oli vasta vauva. Isä on irlantilainen, mutta hän jäi Suomeen voidakseen olla aktiivisesti lapsen elämässä. Lapsi on nyt 6,5-vuotias ja näkee isäänsä pari-kolme kertaa viikossa.

Vaikea ymmärtää, miten isä voi hylätä lapsensa eron myötä.
 
Erottiin lapsen ollessa vähän reilu 1v. Erosta vuosi aikaa ja meillä yhteishuoltajuus ja vuoroviikkosysteemi. Toimii, mitä nyt ex ei sulata uutta kumppaniani ja yrittää usein kaikkensa kiusata minua. Tiedän silti, että jutut ovat vain puheen tasolla. Lapselle on ihan hyvä isä.
 
Ginger sanoi:
Erottiin lapsen ollessa vähän reilu 1v. Erosta vuosi aikaa ja meillä yhteishuoltajuus ja vuoroviikkosysteemi. Toimii, mitä nyt ex ei sulata uutta kumppaniani ja yrittää usein kaikkensa kiusata minua. Tiedän silti, että jutut ovat vain puheen tasolla. Lapselle on ihan hyvä isä.
Click to expand...

Meillä oli samanlaista, mutta ajan myötä alkoi helpottaa. Nykyisin lapsen isä suostuu jo moikkaamaan miestäni. :grin
 
Moi
Täällä nyt rv 9+4 ja mies viikko sitten tiputti "pommin" ja yhtäkkiä ilmoitti ettei halua jatkaa suhdetta mutta lapsensa haluaa...Tämä lapsi oli suunniteltu ja siksi tuo lause oli jotain käsittämätöntä ja mies siis "luikki karkuun" mielestäni kyse on lapsellisesta ja kypsymättömästä miehestä, jos edes siksi voisin kutsua. Nyt on aika varattu kuitenkin tiistaille aborttiin, sillä kyseessähän olisi 3.lapsi itselleni, (miehellä ei lapsia) ja jäisin tämänkin kanssa yksin. En ymmärrä, en...Toisaalta ehkä paras että kertoi ajoissa, sillä muutenkaan kun en psyykkisesti ole terve, vaan takana on masennusta yms. niin abortin kannalle olen kallistunut. Päätös ollut hirmuisen vaikea, ja tuntuu että vieläkään en tiedä mikä on minulle paras ratkaisu. Kaikkiaan elämässä ollut ennenkin tilanteita joissa mies ei olekaan sitä mille ensin antaa näyttää vaan paljastuu täysin muunlaiseksi. Olisi pitänyt tuntea paremmin,mutta ikää on jo 35v itsellä, ja ajattelinkin etten kykenisi enää raskautumaan helpolla ja siihen menisi aikaakin, mutta tämä tuli kertalaakista ja siitä olin onnellinen. Lapsen syntymä olisi ollut minulle ihana asia,mutta mies ei sitä osannut arvostaa vaan laittaa itsensä ja työnsä etusijalle. Olen erittäin pettynyt :,(
 
Avena1234, harkitse monta kertaa haluatko tehdä abortin. Apua saa vaikka yksin olisit, täällä on eronneita jotka auttaa kuvioissa ja etsimään tukea kotiin. Mutta itse abortin tehneenä kadun sitä edelleen vaikka aikaa on mennyt 10v. Syytän vieläkin itseäni, vaikka oisin voinut lapsen pitää. Älä tee hätäistä päätöstä, vain siksi että miehesi jätti sinut.
 
Omien lasteni isän kanssa ollaan onnellisesti naimisissa, mutta hänellä on nuoruusvuosilta poika. Erosivat lapsen äidin kanssa, kun poika oli vasta vauva. Ja tottakai poika kuuluu elämäämme ja yhtä lailla mies yrittää kaikille lapsilleen olla hyvä isä -ja onkin kyllä ihan paras:Heartred

Muistan kyllä suhteemme alkuajoilta (yhdessä oltu reilu 8 vuotta), että varsinkin kun minä tulin mukaan kuvioihin rupesi miehen exä tosi hankalaksi. Muutama vuosi meni tapellessa, mutta nyt ollaan kaikki keskenään oikein hyvissä väleissä ja muutaman kerran istuttu samassa kahvipöydässäkin:wink

On kyllä uskomatonta että eron myötä isä hylkää lapset, valitettavan paljon sitä tapahtuu:sad001 Paljon tsemppiä kaikille erotilanteisiin! Jos nyt yhtään lohduttaa niin yleensä kuitenkin vaikeissa eroissa/uuden kumppanin mukaantuloissa aika korjaa huonoja välejä.
 
Abortti tuli tehtyä viime viikon tiistaina ja torstaina lääkkeillä ja vointini henkisesti edelleen heilahteleva ja masentunut...lapsen isä ei tukenut eikä kuten lupasi edes abortin aikaan tai sen jälkeen...jätti kylmästi asiassa yksin vaikka lupasi tukea ja plääplää...lapsellinen siis. Ratkaisu oli oikea kai,mutta...itken silti toisinaan ja masentaa eikä huvita elää.
 
Voimia Avena1234! Voin kuvitella ettei päätös ollut helppo ja varmasti tuntuu pahalta. Mies on kyllä käyttäytynyt todella tökerösti. :( Jos kovasti masentaa kannattaa puhua asiasta neuvolassa ja pyytää apua.
 
Takaisin
Top