Onko lapsella pakko olla harrastuksia?

Ei mun mielestä ole mikään pakko olla jos lapsi ei itse halua mitään.
Ajateltiin itse että lapsi ei varsinaisesti alkaisi välttämättä ainakaan ennen kouluikää harrastamaan missään seurassa, vaan käytäisiin säännöllisesti esim. uimassa, kiipeilemässä, yleisurheiluradalla tms. Lapsi itse kuitenkin halusi aloittaa koripallon ja sehän sopi. Harmi vaan ettei omassa kunnassa ole junnu valmentajaa, joten joutuu ajelemaan naapurikuntaan, joten en ole ihan varma onko tätä mahdollista jatkaa loputtomiin.
Meillä kohta 4 lasta, joten ei valitettavasti voi harrastaa ihan mitä tahansa, joutuu vähän myös miettimään millaisia kustannuksia siitä tulee. Vaikka alkuun on edullista, niin ei ole kiva lopettaa harrastusta myöhemmin siksi, ettei ole varaa + että kaikki lapset saavat halutessaan harrastaa jotain.
Myöskin joutuu vähän miettimään paljonko viikkoon mahtuu useamman lapsen harrastuksia, joten ei yhdelle voi kovin montaa harrastusta aloittaa. Omasta mielestä myös vapaa aikaa + perheen yhteistä aikaa täytyy olla koulun, harrastusten ja kavereiden lisäksi.
Miehellä oli lapsena kaiken ajan vievä kallis harrastus, itsellä muutama melko edullinen eri harrastus, joten useammalle päivälle tuli kuitenkin jotain.
 
Tää on vaikea kysymys. Itse olen kiitollinen, että lapsena patistettiin piano tunnille, sillä soittaminen on ihanaa ja tykkään siitä.

Jos lähteminen on kuitenkin joka kerta hankalaa ja itkua, niin ei kannata pakottaa menemään. Tästäkin on kokemusta.
 
Pienellä lapsella ei mielestäni tarvitse olla harrastusta varsinkin jos lapsi käy hoidossa. Päiväkodissa on lapselle kylliksi harrastusta. Eikä välttämättä tarvitse olla pienellä vaikka olisikin kotona.

Meidän esikoinen käy nyt eskarissa 6h/päivä (eskaritoimintaa 4h/päivä) ja on päivän jälkeen sen verran väsynyt että en näe järkeväksi viedä häntä sen jälkeen vielä harrastukseen. Koululaisen ehkä olisi jo hyvä harrastaa jotain.
 
Takaisin
Top