Onko kaikki tiptop siistiä? Pitäisikö olla?

Bella Swan

Moderaattori
Staff member
Administrator
Maalisäidit 2020
Onko kaikki teillä kotona tiptop, siivoatteko paljon? Entä pitääkö kotona mielestäsi olla aina siistiä?

Meillä koti ei ole tiptop ja häpeän jos meille tulee vieraita. Eläintenkarvat ja huonot säilytysratkaisut, yhteensopimattomat huonekalut ovat ehkä ne, jotka tuovat epäsiistin vaikutelman. En ole kummoinen siivoaja, pitäisi imuroida joka päivä mutten tee niin. Kotona ei pidä olla kaikki tiptop, asuminen ja eläminen kyllä näkyy ja saa näkyäkin.
 
Meillä on usein tosi siistiä. Pesen vessan nykyään kerran viikossa ja keittiötä päivittäin. Lelut kerään joka ilta, mutta pölyjä pyyhin harvemmin. Siivoominen on mulle henkireikä ja järjestys. Mieli menee maahan jos kotona ei ole järjestystä. Liekkö siksi mun ammattikin.

Imurointi on jokapäiväistä pojan vuoksi, kun hän rakastaa imuroimista. Cat With Tears Of Joy

Välilä toivoisin että osaisin ottaa rennommin ja elää pienessä kaaoksessa. Onneksi elämä tuppaa pehmittämään ja kitkemään turhan neuroottisuuden ajan myötä.
 
Puunaan nykyään melkein koko talon kerran viikossa, mutta ei meillä silti mitään tiptoppia ole. Kaikki on eriparia, eri vuosisadoilta ja väritkin mitä sattuu, vähän nuhjuistakin, mutta meidän mielestä kodikasta ja tää on meidän koti eikä kiinnosta vieraiden mielipiteet Beating Heart
 
Meillä ei ole siistiä enkä häpeä sitä. Sisustus on ihan ok, mutta emme jatkuvasti siirrä tavaroita omille paikoilleen. Jos lapsella on hyvä leikki olohuoneessa, se saa olla siinä ja samaan aikaan voi olla toinen leikki kesken omassa huoneessa. Minulla on kutimet aina käden ulottuvilla ja miehellä on koneita olohuoneen pöydällä. Miehellä ja lapsella on myös tapana riisua vaatteet lattialle enkä minä niitä siivoa enkä pidä nalkuttamisesta. Vievät sitten pyykkiin kun vievät. Ei ole vielä pyykki loppunut eikä kaikki vaatteet kerralla likaisena.

Vessaa pesen ja mies imuroi. Kotitöitä tehdään kun jaksetaan. Koti saa olla eletyn näköinen.
 
Ei todellakaan tarvitse olla tiptop. Eikä edes sinnepäin jos on muutakin tekemistä. Vieras on aina vieras toisen maalla, toisen pesän tilan ei pitäisi mennä ihon alle.
Meillä käy päivittäin kutsumattomia ihmisiä, enkä anna sen määritellä omaa siivoustasoa. Täällä riittäisi siivottavaa tunneiksi joka päivä, mutta itse pidän lähinnä 9ihmisen pyykit ja tiskit ajantasalla. Muut hommat vaan tarpeen mukaan. En juuri käskytä lapsiakaan, ellei inspiraatio iske tai juhlat ole tulossa.
Pöydällä on keskeneräisiä askarteluja ja sohvatyynymaja aika vakiona. Mies tykkäisi siistimmästä mutta käsittänyt toki sen mahdottomuuden, on ihan liikaa muutakin tekemistä elämässä kun siivota.

Ainut millä pyrin jonkinlaista tasoa pitää kodissa on poistaa kaikki turhat roinat. Meillä on pääasiassa koivua ja valkoista, ne pitää itselle sopivan rauhaisaa ilmapiiriä yllä sotkuista huolimatta.
 
Mua oikeesti itseänikin häiritsee tämä kaaos, vaikka onkin hallittu kaaos. Ei vaan tule mitään jos siivoan vaan, enkä lepää kun voin. On ollut pakko opetella, ettei tarvitse olla tiptop. Mutta olisihan se kiva että koti hivelisi silmää.
 
Siivoan paljon, mutta ei se missään silti näy, koska kaikki on pitkin lattioita viimeistään muutaman tunnin kuluttua. Tykkäisin jos olisi siistimpää, mutta ei itsellä riitä vuorokaudessa tunnit jatkuvaan siivoamiseen.
 
Mua oikeesti itseänikin häiritsee tämä kaaos, vaikka onkin hallittu kaaos. Ei vaan tule mitään jos siivoan vaan, enkä lepää kun voin. On ollut pakko opetella, ettei tarvitse olla tiptop. Mutta olisihan se kiva että koti hivelisi silmää.
Vinkkinä sotkun sietämiseen: nosta katse korkeammalle tai päätä yksi kohde kotoa, mikä pysyy siistinä ja kauniina. Tuskan tullen nosta katse sitä kaunista kohdetta kohti.

Meillä on näyttäviä maalauksia seinillä ja ne on hyvin valaistu. Niitä on hyvä katsoa, vaikka olohuoneen matosta pilkottaisi vain yksi kulma.
 
Ei riitä aika ja energia siihen että kaikki olisi tiptop. Eikä mielestäni tarvitsekaan. Kyllä elämisen jälkiä saa näkyä. Mielestäni on myös ihan normaalia jos lapsiperheessä on vaikka kerääntynyt pyykkiä ja tiskejä vähän enemmän tai niitä pölyjä ei ole ihan justiinsa pyyhitty. Nostan oikeastaan hattua heille, joilla ei koskaan näin ole.
 
Ei riitä aika ja energia siihen että kaikki olisi tiptop. Eikä mielestäni tarvitsekaan. Kyllä elämisen jälkiä saa näkyä. Mielestäni on myös ihan normaalia jos lapsiperheessä on vaikka kerääntynyt pyykkiä ja tiskejä vähän enemmän tai niitä pölyjä ei ole ihan justiinsa pyyhitty. Nostan oikeastaan hattua heille, joilla ei koskaan näin ole.
Mulla muutamia vuosia sitten koettu burnout teki sen, että en enää jaksa vetää kierroksia, jos nurkassa pyörii muutama pölypallo. Pidän kyllä valtavasti siitä, että asiat on kotona paikoillaan ja järjestyksessä, mutta otan iisimmin ja hyväksyn itseni ja asian, jos näin ei joskus ole. Samaa mieltä myös siitä, että tietyt elämänvaiheet saa ja kuuluu näkyä kotona. Tuntuu, että voi itsekin olla rennommin jonkun luona kylässä, kun pintoja ei ole nuoltu puhtaiksi. :D
 
Heh, meillä ei todellakaan ole siistiä.
Pienemmän lapsen lelut ovat siellä täällä, vaikka niitä kuinka siivotaan. Aina on joku Lego- tai muu palikka ehtinyt kävellä vessaan tai jonkun kenkään.
Isompikin lapsi on todella huono siivoamaan. Äiti näkee kyllä kiukunpunaista, kun samat vaatteet tulevat käyttämättä uudelleen pyykkin, kun ( äidin viikkaama) vaatekasa on kaatunut ja päätynyt glitter-liima-paperisilppuun.

Imuroidaan kyllä joka toinen viikko ( paitsi keittiö, joka imuroidaan ja siivotaan päivittäin.) Eteinen on meillä se varsinainen murhe, koska näissä vanhoissa taloissa ei ole minkäänlaista kuraeteistä. Edes kunnon kaappia eteiseen ei saa, koska -tadaa-yläkerran vessan ja suihkun viemäriputken kotelo kulkee eteisen katossa.

Meilläkin huonekalut ovat lähinnä valkoista ja koivua, ja enimmäkseen massiivipuuta (mielellään ei lastulevyä). Mutta huonekalut ovat kyllä eri aikakausilta, osa perittyjä ja osa ostettuja.
 
Meillä on pääasiassa siistiä, toki ei oo vielä niitä lapsiakaan. Beaming Face With Smiling Eyes Mua ahdistaa, jos koti on sotkuinen, se on mulle semmonen iso punainen huutomerkki muistuttamassa tekemättömistä asioista, jolloin en pysty puhtaalla omatunnolla rentoutumaan. Mulle on tärkeintä, että tavarat on omilla paikoillaan ja keittiön tasot siisteinä. Teen mieluummin joka päivä vähän kuin kerralla paljon. Sitten taas esim. lattioiden puhtaus ei tuota mulle niin suuria tunnontuskia. Kerran viikossa siivotaan, vaikka koirat tois jo seuraavana päivänä saman määrän hiekkaa, karvaa ja rapajälkiä. Eikä aina ehdi sitäkään, mutta se alkaa jo vähän ällöttää. Beaming Face With Smiling Eyes
 
Ennen mieheni kanssa yhteenmuuttoa: koti oli aina tiptop. Aina kaikki siistissä järjestyksessä, lakanat ja pyyhkeet vaihdettiin minimi kerran viikossa, ikkunat pestiin vähintään kaksi kertaa vuodessa ja verhot vaihdettiin vuodenaikojen mukaan.

Miehen kanssa asuessa: Perussiistiä, suurempi siivous kerran viikossa. Samaten lakanoiden vaihto jne. Tavaroiden järjestyksessä käytännöllisyys saa suuremman roolin mutta koreilla ja laatkoilla pidetään yleissiisti ilme. Kunnon suursiivous 2-3 kertaa vuodessa.

Elämä lasten jälkeen: kämppä päivisin (silloin kun on yksin vauvan kanssa kotona) on ilmeeltään siisti mutta pinnat kyllä vähän pölyisiä. Ikkunat ja sauna pesty ties milloin viimeksi ja kodinhoitohuoneen lattialla on pyykkikasoja odottamassa koneeseen pääsyä. Taaperon ja miehen tultua kotiin on pöydät maidossa, ruoantähteitä löytyy tripp trappin ympäriltä. Leluja löytyy hetken päästä mitä oudoimmista paikoista ja joka huoneen lattialta. Sohvan tyynyt lojuu pitkin lattiaa ja torkkuvilteistä on tehty maja. Miehen työvaateet makaa eteisen lattialla taaperon kuravaatteiden vieressä. Koiran mutaiset tassunjäljet kulkee vaatekasojen välistä.

Haluaisin ja viihtyisin parhaiten ekan kohdan kodissa, aika ja käytännön haasteet tosin muuttaa sen ton viimeisen kuvauksen mukaiseksi. Se stressaa paljon jos itse ei sellaisessa viihdy, mutta kaikkeen tottuu. Aikansa kutakin, ehkä lasten vähän kasvettua on taas mahdollista alkaa siivoamaan enemmän/useammin.
 
Muokattu viimeksi:
Meillä ei ole erityisen siistiä. Olen kuitenkin siisteyttä ja järjestystä kaipaava ihminen ja se ahdistaa usein. Lasten leluja löytyy vähän mistä milloinkin, joskus joku on päättänyt viskellä tumput ja pipot pisin eteistä yms. Keittiössä saattaa olla tasoilla tavaraa (kun niitä ei maininnoista huolimatta oikein takaisin laiteta) ja kodinhoitohuoneessa voi olla iso kasa pyykkiä korissa. Ennen lapsia oli yleensä siistiä. Nyt en enää jaksa pingottaa asiasta, kun työsarkaa on liiaksi. Viikonloppuisin usein kuitenkin siivoilen niin paljon kun ehdin. Lapset osaavat kyllä siistiä omia jälkiään, varsinkin esikoinen, mutta usein tarvitsee muistutuksen. Huonekaluissa pitäisin tummasta puusta, mustasta ja ruskeasta, sellaisesta rustiikkisesta hengestä. Osa huonekaluista meillä noudattaa tätä, osa ei. Projekti jatkuu....
 
Meillä ei ole erityisen siistiä. Olen kuitenkin siisteyttä ja järjestystä kaipaava ihminen ja se ahdistaa usein. Lasten leluja löytyy vähän mistä milloinkin, joskus joku on päättänyt viskellä tumput ja pipot pisin eteistä yms. Keittiössä saattaa olla tasoilla tavaraa (kun niitä ei maininnoista huolimatta oikein takaisin laiteta) ja kodinhoitohuoneessa voi olla iso kasa pyykkiä korissa. Ennen lapsia oli yleensä siistiä. Nyt en enää jaksa pingottaa asiasta, kun työsarkaa on liiaksi. Viikonloppuisin usein kuitenkin siivoilen niin paljon kun ehdin. Lapset osaavat kyllä siistiä omia jälkiään, varsinkin esikoinen, mutta usein tarvitsee muistutuksen. Huonekaluissa pitäisin tummasta puusta, mustasta ja ruskeasta, sellaisesta rustiikkisesta hengestä. Osa huonekaluista meillä noudattaa tätä, osa ei. Projekti jatkuu....

Meilläkin pieni ”poltergeist” siirtelee kenkiä, tumppuja ja hattuja sinnetänne. Reilu 1,5-vuotias ylettää jo yllättävän korkealle
 
Takaisin
Top