Omat vanhempani kunnioittavat meidän sääntöjä, niitä suuria linjoja. Kun ei haluttu antaa sokeria alle 2-vuotiaalle, eivät hekään antaneet, ettei lapsi pääsisi sokerin makuun sielläkään. Sitten on myös asioita, joita ei tehdä kotona, mutta mummilassa saavat puolestani tehdä. Äitini esimerkiksi antaa lasten katsoa iltapalaa syödessään tablettia, ja se on ihan ok, vaikka kotona me emme toimi niin. Lapset ymmärtävät, että se on mummilan juttu eivätkä kinua moista kotona.
Mulle on tärkeää, että jos meillä on joku asia, jonka koemme tärkeäksi ja sellaiseksi, jota toivomme isovanhempienkin noudattavan, he kunnioittavat meitä ja toimivat pyytämällämme tavalla. En koe kaikkia omia sääntöjämme tällaisiksi, mutta niitä, jotka koen, saavat isovanhemmatkin noudattaa. Omat vanhempani onneksi noudattavatkin, anoppi taas on toinen juttu. 
