Onko isovanhempien luona samat säännöt?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Kunnioittaako teidän vanhemmat teidän asettamia sääntöjä lasten hoidon suhteen?

Meillä isovanhemmat kunnioittaa isoimpia periaatteita. Joissain asioissa taas mummolassa on erilaista kuin kotona. Toisaalta mielestäni mummolassa vähän kuuluukin olla. Ei haittaa, jos lapsi saa valvoa pidempään (itsepähän sitten hoitavat väsykänkkäränkkää) ja syödä enemmän herkkuja. Tosin ennen kun lapsi täytti vuoden ei hän saanut mitään herkkuja, joten ei saanut myöskään mummolassa. Joissain asioissa haraavat vähän vastaan (vauvalle olisi pitänyt antaa tutti, hiukset on muka liian pitkät jne.) mutta eivät kuitenkaan mene tekemään mitään vasten meidän tahtoa.
 
Minusta mummolassa saa olla vähän mummolan säännöt :wink tottakai täytyy olla ns.suuret linjat yhtenevät mutta sehän siitä spesiaalia tekeekin kun me tehtiin mummolassa silleensä miten ei kotona ikinä tehtäis! :joyful:
Meillä on nykyään herkkujen suhteen aika vapaa kasvatus, enste ruoka ja sitten herkut. Ja tuo on mummoillekkin käynyt. Nuorin 10kk ei ole päässyt herkkujen makuun mutta ei siihen varmaan enää kauaa mene et nuo isommat jonkun karkin tai pullapalan tuikkaa sille suuhun. Suurimmat periaateväännöt mummojen ja ukin kanssa on käyty jo ennen meidän lapsia, niin meillä on ollu sinällään ihan helppo tilanne :)
 
Omat vanhempani kunnioittavat meidän sääntöjä, niitä suuria linjoja. Kun ei haluttu antaa sokeria alle 2-vuotiaalle, eivät hekään antaneet, ettei lapsi pääsisi sokerin makuun sielläkään. Sitten on myös asioita, joita ei tehdä kotona, mutta mummilassa saavat puolestani tehdä. Äitini esimerkiksi antaa lasten katsoa iltapalaa syödessään tablettia, ja se on ihan ok, vaikka kotona me emme toimi niin. Lapset ymmärtävät, että se on mummilan juttu eivätkä kinua moista kotona.

Mulle on tärkeää, että jos meillä on joku asia, jonka koemme tärkeäksi ja sellaiseksi, jota toivomme isovanhempienkin noudattavan, he kunnioittavat meitä ja toimivat pyytämällämme tavalla. En koe kaikkia omia sääntöjämme tällaisiksi, mutta niitä, jotka koen, saavat isovanhemmatkin noudattaa. Omat vanhempani onneksi noudattavatkin, anoppi taas on toinen juttu. :meh:
 
Jos ollaan sovittu et on joku sääntö ja sanottu siitä mummoille ja papoille niin sit oletan et se sääntö toteutuu myös heillä. Semmosista asioista en ees sano joilla ei oo niin väliä. Aika yleistä tuntuu olevan se et etenkin ne mummot kävelee vanhempien linjausten yli ja sitä en tajuu. Eikö ne ymmärrä että silleen toimimalla vaan huonontaa suhdettaan siihen perheeseen?
 
Olennaisissa asioissa on kyllä samat säännöt, pikkuasioissa ei niinkään. Mummolassa saa syödä herkkuja ja katsoa lastenohjelmia vapaammin kuin kotona. Homma menee myös toisin päin: kotona saa kiipeillä sohvalla, mummolassa ei jne. Eli mummolassakin voi olla tiukempia sääntöjä. Jos isovanhemmat on epävarmoja jostain, he kysyvät asiasta (ärsyttävyyteen asti), koska eivät halua kävellä vanhempien yli. Arvostan.
 
Minun vanhemmilla lapsilla ei ole isovanhempia, mutta minun mummoni lasten isomummo on ollut paljon mukana lasten elämässä.
Isomummo ei kyllä kuunnellut meidän mielipiteitä ja se ärsytti joskus todella paljon. Näin jälkikäteen ajatellen, lapsilla oli siellä mukavaa & saivat tehdä isomummon kanssa paljon asioita, kotona kuitenkin meidän sääntömme pitivät ja isomummon opit/ säännöt eivät häirinneet kotona joten ei sitten ollut kuitenkaan niin kauhean vaarallista vaikka silloin ärsyttikin. Vieläkin ovat isomummon kanssa läheisissä tekemisissä ja käyvät usein palvelutalossa häntä moikkaamassa ja auttelemassa.
 
Riippuu siitä, kuinka usein viettää aikaa mummolassa. Jos harva se päivä, niin mielestäni sääntöjen pitäisi olla samat kuin kotona. Jos taas harvemmin, niin voi olla lepsumpaa. Silti isojen periaatteiden pitäisi olla yhtenevät, ja nehän vanhemmat päättävät.

Lapsemme serkut asuvat mummolassa paljon, useita päiviä ja öitä viikossa. Mielestäni silloin kasvatusvastuu on myös isovanhemmilla, mutta aika häröilyltä tuo vaikuttaa. Sokeria syödään joka käänteessä, eikä isovanhempia totella yhtään, vaan ollaan nenäkkäitä. Itse en haluaisi nähdä poikamme käyttäytyvän niin.
 
Mummolassa on mummolan säännöt, kotona on kodin säännöt. Lapsi viettää aikaa mummolassa sen verran vähän, ettei mummolan tekemisillä ole merkitystä, ja lapset kyllä osaavat erottaa eri paikkojen säännöt toisistaan ja toimia sen mukaan. Joissain asioissa mummolassa ollaan tiukempia kuin kotona, joissain asioissa taas kotona ollaan tiukempia mummolassa.
 
Meillä on välit poikki minun äitiini osittain siitä syystä, ettei kunnioita toivomuksiani ja ajatuksiani lapsen kasvattamisesta ollenkaan. Muitakin syitä toki on, mutta tämä yksi. Poika on aivan holtiton jos on mummulassa ollut, viljelee "ei kerrota äidille" -juttuja, kiukkuilee, rähjää jne. Myöskin ihan pojan turvallisuuden takia en voi mummulaan häntä viedä, koska mummu päästelee välillä villikissoja kämppäänsä. Ja sitten valehtelee että ei, ei ole kissaa sisällä, mutta kaskummaa kun sellainen sohvan takaa juokseekin...

Isänsä äidin tykönä on ihan eri juttu, siellä kunnioitetaan vanhemman päätösvaltaa paljon enemmän ja toimitaan järkevämmin. Poika myös vaikuttaa muutenkin mieluummin menevän sinne. Vähän ollaan "mummolamoodissa" silloin, mutta pitkälti samat säännöt.
 
Meillä on niin mukavasti, että isovanhemmat toimivat luonnostaan suunnilleen samalla tavalla kuin me vanhemmat. Voi olla tietenkin, että he ovat seuranneet meidän toimintaamme ja siksi toimivat samoin, mutta enemmän vaikuttaa siltä että ajatusmaailma on samanlainen. Anopin kanssa olen keskustellut kasvatuksesta paljon ja ollaan kyllä samoilla linjoilla.
 
Takaisin
Top