A
awdghirno
Vieras
On ehkä virhe tulla tämmöiselle palstalle kyselemään mutta en halua äityleihin jakaa tätä kun siellä tuttujakin on..
Eli ongelma on se että oon ollu miehen kanssa parisuhteessa puolitoista vuotta, minulla on kolmevuotias lapsi, miehellä ei ole lapsia. Yhdessä ollaan asuttu aikalailla alusta asti, tunnettu ollaan 8vuotta mutteI oltu aiemmin mitään hyviä ystäviä.
Meidän parisuhde on ollut aika haastava, nuoria kun ollaan (20-vuotiaita) ja molemmilla sekä lapsella oma sopeutuminen kuvioon, luottamuspulaa jne...
Nyt viimein ollaan päästy kaikista draamoista yli, arki pyörii, kaikki on hyvin mutta musta tuntuu jotenkin tyhjälle. Ei meillä koskaan ole semmoista ihanaa alkuhuumaa ollut mut nyt toinen tuntuu enemmän semmmoiselta työkaverilta kuin kumppanilta. Meillä ei ole kauheasti yhteisiä juttuja, mä treenaan ja rakastan urheilua, mies rassaa autoja ja muita koneita. En oikeastaan halua viettää erityisemmin aikaa miehen kanssa, mulle riittää että pannaan illalla ja nukun sen vieressä. Toki meillä on välillä hauskaa ja käydään yhdessä elokuvissa tai keilaamassa jne mutta silti se tuntuu ennemmin siltä että olisin vaan jonkun kaverin kaa.
Mies haluaisi enemmän olla mun kaa sekä läheisyyttä mutta tosi harvoin keksitään mitään yhteistä tekemistä kun mä en jaksa kattoa sitä autojen rassausta eikä sitä kiinnosta nostella punttia.
En nyt tiiä saiko kukaan tolkkua mut poltanko nyt vaa sen tavarat ja heitän mäkeen koko ukon vaikkei se mitään oo tehnykkää vai mitä mun pitäs ajatella tai tehä?
Kun ei mikään oo huonosti mut ei kovin hyvinkään.
Eli ongelma on se että oon ollu miehen kanssa parisuhteessa puolitoista vuotta, minulla on kolmevuotias lapsi, miehellä ei ole lapsia. Yhdessä ollaan asuttu aikalailla alusta asti, tunnettu ollaan 8vuotta mutteI oltu aiemmin mitään hyviä ystäviä.
Meidän parisuhde on ollut aika haastava, nuoria kun ollaan (20-vuotiaita) ja molemmilla sekä lapsella oma sopeutuminen kuvioon, luottamuspulaa jne...
Nyt viimein ollaan päästy kaikista draamoista yli, arki pyörii, kaikki on hyvin mutta musta tuntuu jotenkin tyhjälle. Ei meillä koskaan ole semmoista ihanaa alkuhuumaa ollut mut nyt toinen tuntuu enemmän semmmoiselta työkaverilta kuin kumppanilta. Meillä ei ole kauheasti yhteisiä juttuja, mä treenaan ja rakastan urheilua, mies rassaa autoja ja muita koneita. En oikeastaan halua viettää erityisemmin aikaa miehen kanssa, mulle riittää että pannaan illalla ja nukun sen vieressä. Toki meillä on välillä hauskaa ja käydään yhdessä elokuvissa tai keilaamassa jne mutta silti se tuntuu ennemmin siltä että olisin vaan jonkun kaverin kaa.
Mies haluaisi enemmän olla mun kaa sekä läheisyyttä mutta tosi harvoin keksitään mitään yhteistä tekemistä kun mä en jaksa kattoa sitä autojen rassausta eikä sitä kiinnosta nostella punttia.
En nyt tiiä saiko kukaan tolkkua mut poltanko nyt vaa sen tavarat ja heitän mäkeen koko ukon vaikkei se mitään oo tehnykkää vai mitä mun pitäs ajatella tai tehä?
Kun ei mikään oo huonosti mut ei kovin hyvinkään.