Tuntuu että olen aivan kamala ihminen kun edes ajattelen tälläistä.
Kyse on siis siskostani. Hän on 18v mutta vähän reppana, ei viihdy kavereiden kanssa, ei oikein menossa missään tms. Tykkää olla vain meillä.
Asumme lähekkäin joten hän on meillä päivittäin.
Mitään emme "saa" tehdä ilman häntä ja hänen läsnäoloaan, aina häntä pitää odottaa ja ottaa mukaan joka puolelle. Jos menemme johonkin ilman häntä, hän selvästi loukkaantuu.
Tätä on jatkunut jo pitempään ja minua alkaa kyllästyttää todella tämä siamialaisena kaksosena oleminen.
Kun KAIKKI pitää tehdä yhdessä. Sama harrastus jossa on käytävä samaan aikaa, yhtä usein.
Edes kauppaan ei tunnu pääsevän ilman häntä. Hänellä on avain meille, annettu jos meiltä jää avaimet kotiin, joten tulee ihan miten tykkää.
Ja enhän minä raaski suoraan sanoa että kaipaamme perheemme keskeistä aikaa, ilman ylimääräisiä.
Olenkin alkanut valhetelemaan. "Ystäväni tulee lapsensa kanssa kylään" "Menemme miehen suvun juhliin" Valehtelen siis että siskoni pysyisi kotonaan.
Paha vaan että valehteluni myötä hän ottanu linjan "ei haittaa että kaverisi tulee teille kylään voin tulla silti meille" "Ei haittaa että menette Mikon vanhemmille, tulen mielelläni mukaan" Siis tätä rataa?? (Ja todella hän tulee mukaan jopa mieheni vanhemmille!! tämä on minusta aivan uskomatonta)
Ihme että edes vessaan pääsee ilman ja yöt pysyttelee suunnilleen kotonaan.
Vaikka olemme läheisiä niin silti vähän ärsyttävää että meillä on kokoajan joku ylimääräinen.
Lisäksi on muutenkin hankalaa suunnitella menot niin että minä , mieheni ja tyttäremme ollaan tyytyväisiä kaikki, sitten pitää vielä yhden ihmisen tarpeet ja haluut sovittaa kuvioihin mukaan. Meillä on tavallaan tahtomattamme kaksi lasta yhden sijaan!?
Onneksi minä aloitan pian työt ja lapsi hoidon. Istukoon sisko täällä sitten yksin jos haluaa välttämättä olla täällä meidän asunnossa.
Pelkään tosin että alkaa viettää kaiken iltaa täällä. Tiedän että tässä ollaan vielä pulassa, koska häneltä loppui nyt koulu eikä ole päässyt uuteen kouluun eikä töihin.
Lisäksi se puoli on myös että tottakai syö meillä. Joudun aina laittamaan ruokaa yhdelle ylimääräiselle suulle ja suunnittelemaan ruoat niin ruoka riittää myös hänelle ja sopii hänelle.
Älkääkä ymmärtäkö väärin, pidän siskostani! Todella! Mutta jos voitte kuvitella sen että hän täällä n. 16h vuorokaudessa joka pahuksen päivä niin hieman alkaa ahdistaa. Minulle on vallan ok nähdä vaikka muutaman kerran viikossa ja tehdä asioita yhdessä.
Kertokaa nyt voinko mitenkään kauniisti ilmaista hänelle että kaipaamme perheen keskeistä aikaa, kaipaan kahdenkeskeistä aikaa lapseni kanssa sekä lapsen unille mentyä kahdenkeskeistä aikaa mieheni kanssa.
En voi toimia aikuisen siskoni hoitajana ja seuraneitinä kokoajan.
Kyse on siis siskostani. Hän on 18v mutta vähän reppana, ei viihdy kavereiden kanssa, ei oikein menossa missään tms. Tykkää olla vain meillä.
Asumme lähekkäin joten hän on meillä päivittäin.
Mitään emme "saa" tehdä ilman häntä ja hänen läsnäoloaan, aina häntä pitää odottaa ja ottaa mukaan joka puolelle. Jos menemme johonkin ilman häntä, hän selvästi loukkaantuu.
Tätä on jatkunut jo pitempään ja minua alkaa kyllästyttää todella tämä siamialaisena kaksosena oleminen.
Kun KAIKKI pitää tehdä yhdessä. Sama harrastus jossa on käytävä samaan aikaa, yhtä usein.
Edes kauppaan ei tunnu pääsevän ilman häntä. Hänellä on avain meille, annettu jos meiltä jää avaimet kotiin, joten tulee ihan miten tykkää.
Ja enhän minä raaski suoraan sanoa että kaipaamme perheemme keskeistä aikaa, ilman ylimääräisiä.
Olenkin alkanut valhetelemaan. "Ystäväni tulee lapsensa kanssa kylään" "Menemme miehen suvun juhliin" Valehtelen siis että siskoni pysyisi kotonaan.
Paha vaan että valehteluni myötä hän ottanu linjan "ei haittaa että kaverisi tulee teille kylään voin tulla silti meille" "Ei haittaa että menette Mikon vanhemmille, tulen mielelläni mukaan" Siis tätä rataa?? (Ja todella hän tulee mukaan jopa mieheni vanhemmille!! tämä on minusta aivan uskomatonta)
Ihme että edes vessaan pääsee ilman ja yöt pysyttelee suunnilleen kotonaan.
Vaikka olemme läheisiä niin silti vähän ärsyttävää että meillä on kokoajan joku ylimääräinen.
Lisäksi on muutenkin hankalaa suunnitella menot niin että minä , mieheni ja tyttäremme ollaan tyytyväisiä kaikki, sitten pitää vielä yhden ihmisen tarpeet ja haluut sovittaa kuvioihin mukaan. Meillä on tavallaan tahtomattamme kaksi lasta yhden sijaan!?
Onneksi minä aloitan pian työt ja lapsi hoidon. Istukoon sisko täällä sitten yksin jos haluaa välttämättä olla täällä meidän asunnossa.
Pelkään tosin että alkaa viettää kaiken iltaa täällä. Tiedän että tässä ollaan vielä pulassa, koska häneltä loppui nyt koulu eikä ole päässyt uuteen kouluun eikä töihin.
Lisäksi se puoli on myös että tottakai syö meillä. Joudun aina laittamaan ruokaa yhdelle ylimääräiselle suulle ja suunnittelemaan ruoat niin ruoka riittää myös hänelle ja sopii hänelle.
Älkääkä ymmärtäkö väärin, pidän siskostani! Todella! Mutta jos voitte kuvitella sen että hän täällä n. 16h vuorokaudessa joka pahuksen päivä niin hieman alkaa ahdistaa. Minulle on vallan ok nähdä vaikka muutaman kerran viikossa ja tehdä asioita yhdessä.
Kertokaa nyt voinko mitenkään kauniisti ilmaista hänelle että kaipaamme perheen keskeistä aikaa, kaipaan kahdenkeskeistä aikaa lapseni kanssa sekä lapsen unille mentyä kahdenkeskeistä aikaa mieheni kanssa.
En voi toimia aikuisen siskoni hoitajana ja seuraneitinä kokoajan.
