Omituiset neuvot
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Voi hepsuli tiedän niin hyvin tuon tunteen naimisiin menosta. Oma anoppi ja appiukko (varsinkin appiukko) aloittivat heti kun raskaus uutinen kerrottiin (viikolla 20 :D) että naimisiin heti. Sanoin ei. No sitten ennenku lapsi syntyy. Sanoin ei. No sitten ku lapsi on syntynyt. Sanoin ei. No sit ristiäisissä. EI! Nyt tyttö vuoden ja ovat jättäneet hää hömpötyksensä onneksi pois. Ketun vanhoilliset sanon minä. Ja ollaan siis mieheni kanssa samaa mieltä asiasta. Meitä ei pakoteta naimisiin.
Paras neuvo, jonka itse sain oli että nuku silloin kun lapsi nukkuu. Enpä nukkunut, vaan lenkkeilin vaunujen kera. :D nyt kun pitkät päikkärit ovat palanneet kuvioihin eikä vaunuissa nukuta, niin kyllä nukun! Auttaa kummasti jaksamaan.
Paras neuvo, jonka itse sain oli että nuku silloin kun lapsi nukkuu. Enpä nukkunut, vaan lenkkeilin vaunujen kera. :D nyt kun pitkät päikkärit ovat palanneet kuvioihin eikä vaunuissa nukuta, niin kyllä nukun! Auttaa kummasti jaksamaan.
Taustaa sen verran, että meillä on kolme kissaa ja 20kg koira. :) Kaikki sukulaiset varoittivat, miten kissat menevät vaunuihin makaamaan vauvojen päälle ja tukehduttavat ne. Noh, asumme kerrostalossa ja vaunut ovat alakerran varastossa ja kissat ovat sisäkissoja. Vielä en ole keksinyt, miten kissat sinne vaunuihin pääsevät. :) Koirasta kukaan ei ole halaistua sanaa sanonut.. :D Kissoilla vain on tarve tappaa vauvoja.
Hellis
Piirimestaruustason postaaja
Meitä myös kehoitettiin ottamaan henki pois kissalta samantein ja varoiteltiin, että heti kun silmä välttää, niin kissa on vauvan naaman päällä makaamassa. Kissoilla on siis jokin selkeä salaliitto kaikkia maailman vauvoja vastaan 
Tutti on kans jännä juttu, kun sitä pitäisi ihan väkisellä syödä. Tosi moni ympärillä voivottelee ja on kovasti pahoillaan, kun poikamme ei tuttia syö. "Voi kun tässäkin tilanteessa se tutti olisi kyllä niiiiiiiiiin hyvä!" No voi voi. Ei se tutti kai nyt ihan joka asiaan auta
Itse en ole kokenut, että tutti olisi kovinkaan tarpeellinen ollut enkä ole mitään "tuttikoulua" pitänyt, vaikka minua kehoitetaan edelleen (poika melkein 4 kk) yrittämään josko poika vaikka sitten kuitenkin vielä oppisi. Pah.
Vauvaa ei muuten saa sitten ottaa syliin, kun hällä on hätä tai paha mieli. Oppii mokoma niin nopeasti, että aina pääsee syliin, kun vähän huutaa. Olisihan tuo nyt katastrofaalista, jos lapsi oppisi siihen, että hänen hätäänsä reagoidaan ja tarpeseen vastataan
Kyllä syvässä suossa tarvotaan, lapsi mennyt ihan pilalle jo... Lisäksi vauvan paikka ei ole sylissä, vaan ihan missä muualla tahansa, mielellään jossain hilavitkuttimessa mahdollisimman kaukana äidistä. Voi sitä helpotuksen huokaisua, kun ei tarvitse omaa lastansa pitää sylissä, vaan sen saa aina mahdollisimman nopeasti laskea pois käsistään! Ihan melkein suututaan, kun ei heti ovesta sisään astuttaessa suostuta poikaa pois laskemaan, vaan kehdataan pitää sylissä, kun toinen ihan selvästi siinä sylissä haluaa olla, kun vähän jänskättää. Voi anoppi 
Tutti on kans jännä juttu, kun sitä pitäisi ihan väkisellä syödä. Tosi moni ympärillä voivottelee ja on kovasti pahoillaan, kun poikamme ei tuttia syö. "Voi kun tässäkin tilanteessa se tutti olisi kyllä niiiiiiiiiin hyvä!" No voi voi. Ei se tutti kai nyt ihan joka asiaan auta
Itse en ole kokenut, että tutti olisi kovinkaan tarpeellinen ollut enkä ole mitään "tuttikoulua" pitänyt, vaikka minua kehoitetaan edelleen (poika melkein 4 kk) yrittämään josko poika vaikka sitten kuitenkin vielä oppisi. Pah.Vauvaa ei muuten saa sitten ottaa syliin, kun hällä on hätä tai paha mieli. Oppii mokoma niin nopeasti, että aina pääsee syliin, kun vähän huutaa. Olisihan tuo nyt katastrofaalista, jos lapsi oppisi siihen, että hänen hätäänsä reagoidaan ja tarpeseen vastataan
Kyllä syvässä suossa tarvotaan, lapsi mennyt ihan pilalle jo... Lisäksi vauvan paikka ei ole sylissä, vaan ihan missä muualla tahansa, mielellään jossain hilavitkuttimessa mahdollisimman kaukana äidistä. Voi sitä helpotuksen huokaisua, kun ei tarvitse omaa lastansa pitää sylissä, vaan sen saa aina mahdollisimman nopeasti laskea pois käsistään! Ihan melkein suututaan, kun ei heti ovesta sisään astuttaessa suostuta poikaa pois laskemaan, vaan kehdataan pitää sylissä, kun toinen ihan selvästi siinä sylissä haluaa olla, kun vähän jänskättää. Voi anoppi 
Hepsuli
Sukkela juttelija
Ilmeisemmin sitä tuttia pitää tuputtaa vauvalle joka välissä, pitää olla aina joku lutkutettava..heti kun vauva luopuu nännistä niin tutti tilalle. (Just perhevalmennuksessa kerrottiin että tutin voi ostaa varalle, mutta antaa sitten jos huutaminen ei tarkoittanutkaan nälkää eli siis lohdutukseksi. Esim. nukkumisen aikana ei tarvii olla tuttisuussa.)
Oon kans törmännyt tohon että vauvan pitäis antaa vaan huutaa. Ehkä tässä on sekoitettu nyt kaksi eri ikäistä lasta toisiinsa.
Mua ärsyttää ylikaiken se ostoslista mitä kaikkea pitäisi muiden mielestä ostaa.. Ajattelin että lähinnä sitä mukaa kuin koen tarpeelliseksi. Ennen lapset oli aina kehdossa, mutta nyt pitää olla kaikenmaailman hytkyttimiä ja rytkyttimiä, leluromukaarineen päivineen.
Oon kans törmännyt tohon että vauvan pitäis antaa vaan huutaa. Ehkä tässä on sekoitettu nyt kaksi eri ikäistä lasta toisiinsa.
Mua ärsyttää ylikaiken se ostoslista mitä kaikkea pitäisi muiden mielestä ostaa.. Ajattelin että lähinnä sitä mukaa kuin koen tarpeelliseksi. Ennen lapset oli aina kehdossa, mutta nyt pitää olla kaikenmaailman hytkyttimiä ja rytkyttimiä, leluromukaarineen päivineen.
Täällä kans neuvoksi annettu useasti, että vauvan pitää antaa huutaa vaan, ja että joka itkuun ei tartte vastata :O Ei oo kyll ittellä sydän koskaan antanu periksi, että jättäisin vauvan vaan yksin itkemään. Aina menny kattomaan että mikä hätänä jne :) Sitten jossain vaiheessa aloin sanomaan vastaan tuossakin kun olin tajunnu että se riippuu ihan itkusta. Nykyään kun tuo taapero itkee tahto-itkua niin välttämättä siihen niin reagoi muuten kuin selittämällä että ei nyt. Mutta pieni vauva jos on nukkumassakin ja alkaa huutaa ja itkeä niin ei sitä telepaattisesti tiedä mikä o hätänä jos ei mee kattomaan, ja turvaton olohan sille tulee jos se yksin jätetään.
Ee
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mie oon ainakin nyt toisen lapsen äitinä huomannut, että vauva ei turhaan itke. Aina sillä on joku syy, eikä se syy sillä korjaudu että jättää yksinään.
Mua muuten RAIVOSTUTTAA se, että jos mie haluan vaan purkaa sydäntäni ja kertoa äidilleni tai anopille lasten kanssa olon vaikeuksia, aina aletaan neuvoa että mitä pitäs tehdä. Pitää oikeesti sanoa suoraan että joo, oon kokeillut kaiken, halusin vaan kertoa että tälläistä meillä tänään, tiedättekö niitä KUULUMISIA!
Ja yleensä neuvot on näitä:
-Esikoisella on hirveitä raivarihuutoja; "No ootko kokeillut komentaa sitä? Sano vaan et nyt hiljaa"
-Kuopuksella on vatsavaivoja; "no ootko kokeillut sitä sellasta kantoliinaa?" .... ja naulakossa nenän vieressä roikkuu 2 kantoliinaa ja reppu, eli enköhän ole ja koko ajan kanna.
Ja sitten kun se vauva nukkuu liinassa ja mie oon syömässä; "Eikö sen vauvan vois ees syömisen ajaksi ottaa pois." Joo sori kun halusin että syödään kaikki yhdessä saman pöydän ääressä eikä niin että yksi on vauvaa lohduttamassa kun se kesken unien herää.......
Onneksi nyt ollaan suvantovaiheessa ja kumpikin lapsista on ihan ok
ei tarvi neuvoja
Mua muuten RAIVOSTUTTAA se, että jos mie haluan vaan purkaa sydäntäni ja kertoa äidilleni tai anopille lasten kanssa olon vaikeuksia, aina aletaan neuvoa että mitä pitäs tehdä. Pitää oikeesti sanoa suoraan että joo, oon kokeillut kaiken, halusin vaan kertoa että tälläistä meillä tänään, tiedättekö niitä KUULUMISIA!
Ja yleensä neuvot on näitä:
-Esikoisella on hirveitä raivarihuutoja; "No ootko kokeillut komentaa sitä? Sano vaan et nyt hiljaa"
-Kuopuksella on vatsavaivoja; "no ootko kokeillut sitä sellasta kantoliinaa?" .... ja naulakossa nenän vieressä roikkuu 2 kantoliinaa ja reppu, eli enköhän ole ja koko ajan kanna.
Ja sitten kun se vauva nukkuu liinassa ja mie oon syömässä; "Eikö sen vauvan vois ees syömisen ajaksi ottaa pois." Joo sori kun halusin että syödään kaikki yhdessä saman pöydän ääressä eikä niin että yksi on vauvaa lohduttamassa kun se kesken unien herää.......
Onneksi nyt ollaan suvantovaiheessa ja kumpikin lapsista on ihan ok
ei tarvi neuvoja
Voimia teille kaikille tuttiasian kanssa taisteleville. Se todella on rasittavaa. Lohdutukseksi voin sanoa, että ainakin täällä on tutin tyrkytys loppunut pojan kasvettua kyllin isoksi.
Samoin voimia ja sympatiaa kaikille muille vaikeiden sukulaisten kanssa tuskaileville.
Oma vaikea sukulaiseni oli tuossa yksi päivä sitä mieltä, että poika pitäisi jättää ilman iltapuuroa kun kiukutteli syöttötuoliin nostettaessa. Eipä jätetty vaan annoin purulelun käteen, hyräilin vähän ja kohta sitä puuroa syötiinkin tyytyväisenä. (Ihmettelen oikeastaan vähän ettei anoppi ollut antamassa purulelua/panadolia siinä kohtaa, kun muuten se on ollut ratkaisu jokaikiseen kitinään ja itkuun. Vaikka toisaalta ei kai sen pitäisi yllättää että me tunnetaan poika paremmin ja tiedetään milloin purulelusta on apua ja milloin halutaan syliin tms.)
Hieman tässä huvittaa se, että hänen mielestään melkein mikä hyvänsä lattialla ollut = kamalan likainen mihin ei saa koskea. Eihän tuo poika tokikaan nuohoa lattioita ja leiki siellä pitkin päivää. :D Ja tähän liittyen menee hermot, kun tuo kieltää poikaa tekemästä asioita jotka me annetaan hänen tehdä. Ei siinä sitten tule mieleen, että jos me ollaan näkemässä eikä sanota mitään, ei ehkä ole aihetta sanoa/tehdä mitään...
Hän myös on sitä mieltä että poika sotkee syödessään ihan kamalasti. Anteeksi? Lattioilla on nykyisin aika harvakseltaan mitään eikä pöytäkään ole hävityksen kauhistus (paitsi silloin kun hän kippaa lautasen pöydälle). Toki pöydälle ja syliin tippuu vähän ruokaa varsinkin jos syö sormin samoin kuin ruokalappuun ja kädet ja naama pitää aina syönnin jälkeen putsata, mutta mitä muuta voi olettaa? Eihän hän ole vielä edes vuotta! (Eikä se naama itseasiassa edes ole aina mitenkään kovin sotkuinen. Ja lusikkaruokaa syödessä on joskus kädetkin puhtaat.) Mielestäni poika syö itseasiassa varsin siististi varsinkin jos vertaa siihen miltä tilanne näytti kuukausi tai kaksi takaperin.
Taisi mennä osittain ohi aiheen jupinaksi, mutta menkööt...
Samoin voimia ja sympatiaa kaikille muille vaikeiden sukulaisten kanssa tuskaileville.
Oma vaikea sukulaiseni oli tuossa yksi päivä sitä mieltä, että poika pitäisi jättää ilman iltapuuroa kun kiukutteli syöttötuoliin nostettaessa. Eipä jätetty vaan annoin purulelun käteen, hyräilin vähän ja kohta sitä puuroa syötiinkin tyytyväisenä. (Ihmettelen oikeastaan vähän ettei anoppi ollut antamassa purulelua/panadolia siinä kohtaa, kun muuten se on ollut ratkaisu jokaikiseen kitinään ja itkuun. Vaikka toisaalta ei kai sen pitäisi yllättää että me tunnetaan poika paremmin ja tiedetään milloin purulelusta on apua ja milloin halutaan syliin tms.)
Hieman tässä huvittaa se, että hänen mielestään melkein mikä hyvänsä lattialla ollut = kamalan likainen mihin ei saa koskea. Eihän tuo poika tokikaan nuohoa lattioita ja leiki siellä pitkin päivää. :D Ja tähän liittyen menee hermot, kun tuo kieltää poikaa tekemästä asioita jotka me annetaan hänen tehdä. Ei siinä sitten tule mieleen, että jos me ollaan näkemässä eikä sanota mitään, ei ehkä ole aihetta sanoa/tehdä mitään...
Hän myös on sitä mieltä että poika sotkee syödessään ihan kamalasti. Anteeksi? Lattioilla on nykyisin aika harvakseltaan mitään eikä pöytäkään ole hävityksen kauhistus (paitsi silloin kun hän kippaa lautasen pöydälle). Toki pöydälle ja syliin tippuu vähän ruokaa varsinkin jos syö sormin samoin kuin ruokalappuun ja kädet ja naama pitää aina syönnin jälkeen putsata, mutta mitä muuta voi olettaa? Eihän hän ole vielä edes vuotta! (Eikä se naama itseasiassa edes ole aina mitenkään kovin sotkuinen. Ja lusikkaruokaa syödessä on joskus kädetkin puhtaat.) Mielestäni poika syö itseasiassa varsin siististi varsinkin jos vertaa siihen miltä tilanne näytti kuukausi tai kaksi takaperin.
Taisi mennä osittain ohi aiheen jupinaksi, mutta menkööt...
Parisuhde on juuri niin vahva, kuin sen osapuolet ajattelevat sen olevan, millään avioliitolla ei huonoa parisuhdetta vahvisteta yhtään, ja hyvä parisuhde on hyvä ja kestävä ilman mitään avioliittoja. Avioliitto on laillinen sopimus, joka takaa lapselle paremmat oikeudet, jos isälle tai äidille tapahtuu jotain. Romantiikan kanssa avioliitolla ei ole juuri mitään tekemistä.
Joten ehdottomasti kannattaa mennä naimisiin ennen lapsen syntymää, jotta lapsi saa kaikki mahdolliset edut siinä tilanteessa, että jompikumpi vanhemmista kuolee.
Joten ehdottomasti kannattaa mennä naimisiin ennen lapsen syntymää, jotta lapsi saa kaikki mahdolliset edut siinä tilanteessa, että jompikumpi vanhemmista kuolee.
Jos toinen vanhempi kuolee eivätkä vanhemmat ole naimisissa, perheeltä jää saamatta leskeneläke, ja pienituloiselle perheelle sillä on paljonkin merkitystä. Etenkin näinä aikoina, kun joka firmassa on yt-neuvotteluita ja ihmisiä heitetään pihalle. Ne hääjuhlat voi toki juhlia myöhemmin, vaikka naimisiin menisikin pikaisemmalla vauhdilla.
http://www.kela.fi/leskenelake
Samoja kuin muillakin. Tosin 3 kk iässä anoppi opetti pojan syömään tuttia, minkä jälkeen nukuttaminen on ollut usein naurettavan helppoa, mutta sitten saan kuulla että "täytyy ajoissa lopettaa tutin syönti, kun muuten se syö 5-vuotiaana tuttia". Joo, no tutti on varattu lohdutukseksi ja unille, ja peukalolla on ikävä tapa hakeutua suuhun joten mieluummin tutti. Onneksi neuvolassa ka hammashoitolassa ollaan samaa mieltä.
Kun ollaan pidetty poikaa sylissä (ei mitenkään koko aikaa, mutta kun itkee tm.) niin liian usein kuulen lauseen "Teille tulee vielä ongelma tuosta sylissä pitämisestä kun sitten pitää pitää aina sylissä". Anteeksi? Jos lapsi saa turvaa sylistä, niin eikö syliä ole hyvä tarjota? Eiköhän se ole niin, että kun lapsen perusturvallisuus on kunnossa, niin jatkossa sitä syliä ei tarvi niin paljon.
Ja toinen mitä itselleni ei ole sanottu (mutta muuten liikaa kuullut), että lapsen pitää oppia rauhoittumaan itsekseen, ei pidä mennä rauhoittamaan joka kerta itkevää vauvaa. No, ikävä juttu että "huippu" lastenpsykologien mielipide on päinvastainen: lapsi oppii olemaan hiljaa kun itkuun ei vastata, mutta lapsi ei opi rauhoittumaan. Sen sijaan liiallinen huudattaminen ilman rauhoittumisen opettamista -eli lohduttamista, syöttämistä tm. - voi johtaa psyykkisiin ongelmiin. Vauvan itku kertoo tarpeesta, ja kun tarpeeseen ei vastata, ainoa mitä lapsi oppii on se ettei hänen tarpeensa ole tärkeä. Toisin sanoen lapsi ei ole tärkeä. Ei ihan sellainen oppi, jota itse haluaisin opettaa.
Kun ollaan pidetty poikaa sylissä (ei mitenkään koko aikaa, mutta kun itkee tm.) niin liian usein kuulen lauseen "Teille tulee vielä ongelma tuosta sylissä pitämisestä kun sitten pitää pitää aina sylissä". Anteeksi? Jos lapsi saa turvaa sylistä, niin eikö syliä ole hyvä tarjota? Eiköhän se ole niin, että kun lapsen perusturvallisuus on kunnossa, niin jatkossa sitä syliä ei tarvi niin paljon.
Ja toinen mitä itselleni ei ole sanottu (mutta muuten liikaa kuullut), että lapsen pitää oppia rauhoittumaan itsekseen, ei pidä mennä rauhoittamaan joka kerta itkevää vauvaa. No, ikävä juttu että "huippu" lastenpsykologien mielipide on päinvastainen: lapsi oppii olemaan hiljaa kun itkuun ei vastata, mutta lapsi ei opi rauhoittumaan. Sen sijaan liiallinen huudattaminen ilman rauhoittumisen opettamista -eli lohduttamista, syöttämistä tm. - voi johtaa psyykkisiin ongelmiin. Vauvan itku kertoo tarpeesta, ja kun tarpeeseen ei vastata, ainoa mitä lapsi oppii on se ettei hänen tarpeensa ole tärkeä. Toisin sanoen lapsi ei ole tärkeä. Ei ihan sellainen oppi, jota itse haluaisin opettaa.
Mun vauva saa rintaraivareita. Mummo oli sitä mieltä että se johtuu siitä kun maitoa menee nenään ja korviin ja se tuntuu pahalta. Pitäisi antaa imetyksen jälkeen pullosta lämmintä vettä, jotta se huuhtelee ne, ettei tule vaikkapa korvatulehdusta. No, en oo antanut.
puikula
Vauhtiin päässyt keskustelija
Tosta imetyksestä..
Mä imetin lastani ekan viikon tunnin välein - jäbä vaan itki nälkäänsä ja otin sitten korvikkeet käyttöön.
Tästä kuullessa yksi sukulainen oli suivaantunut äidilleni että pilaan lapsen, minun pitäisi imettää lasta useammin, eli rintareppuun ja tissi suuhun että maitoa tulisi enemmän.
Niinpä niin.
Imetin siitä sanomasta ihan vain uhmalla 3 tunnin välein ja korviketta päälle niin paljon kun vaan menee. Kyllä elämä helpottui, oli lapsi tyytyväinen ja itkut jäi.
Ei kai kenenkään nännit jatkuvaa lupsutusta kestä..
Mä imetin lastani ekan viikon tunnin välein - jäbä vaan itki nälkäänsä ja otin sitten korvikkeet käyttöön.
Tästä kuullessa yksi sukulainen oli suivaantunut äidilleni että pilaan lapsen, minun pitäisi imettää lasta useammin, eli rintareppuun ja tissi suuhun että maitoa tulisi enemmän.
Niinpä niin.
Imetin siitä sanomasta ihan vain uhmalla 3 tunnin välein ja korviketta päälle niin paljon kun vaan menee. Kyllä elämä helpottui, oli lapsi tyytyväinen ja itkut jäi.
Ei kai kenenkään nännit jatkuvaa lupsutusta kestä..
Mä alan olee jo korviani myöten täynnä äitini viisaita neuvoja..
- ollaan kateltu alustavasti tytölle turvaistuinta kun ei enää kauaa sovi kaukaloon. Oli äitini kanssa puhetta niistä mitoista mitä istuin vaatii vauvalta (9kk, 9kg jne), äitini rupesi paasaamaan että ne vaatimukset on vain hoikille vauvoille, tällasen pullukan ei tartte täyttää niitä vaatimuksia. Joojoo tuskinpa niitä vaatimuksia huvikseen on niihin laitettu, ne ei ole turvallisia pienemmälle kuin nuo mitat oli sitten laiha tai pullukka vauva
- perunamuusia olis pitänyt antaa heti kun synnäriltä tultiin
- vettä pitäs juottaa litroittain, olis pitäny pienestä asti ja ihan kraanavettä
- jos ei imetä niin pitää keittää täysmaitoa ja lisätä vähä sokeria, ei mitään korvikkeita
- vauva sai rintaraivareita 3kk iässä, se oli kuulemma uhmaa tai sit sitä että multa ei tuu maitoa (viäkin tulee yli tarpeen)
- tyttö on aina nukkunut pinnasängyssä, nyt 7,5kk iässä on alkanut heräillä öisin huutamaan, välillä olen ottanut viereen nukkumaan, kuulemma tämä muutama kerta on opettanut tytön nukkumaan vieressäni, sen takia kuulemma herää huutamaan kun on oppinut että pääsee viereen
- syöttötuoliin vasta 1v iässä.. neuvolassa käsky kävi jo 6kk että syöttötuoli käyttöön
- 1kk iässä olis pitänyt antaa jäätelöä
- ikenien kutinaan olis pitäny antaa mun vanha 23v vanha purulelu tai sokerikorppu
- saunaan olis pitäny viedä jo heti ku kotii päästii synnäriltä
- äiti oli meillä käymässä ja piti tyttöä sylissä, tyttö alkoi huutaa kun minä häivyin näkyvistä, tytöllä oli kuulemma jano ja olis pitänyt vettä antaa
Raskausaikana muutama kysyi multa et mitä kissoille ny sit tehää.. mä en käsitä miks pitäs tehä yhtää mitää, tyttö ja kissat on iha hyvin tullu keskenää toimee, ainoa ero entisee on et makuuhuonee ovi on kii ku en haluu et menevät tytön sänkyy enkä haluu sängyn päälle mitää virityksii tehä esteeksi..
- ollaan kateltu alustavasti tytölle turvaistuinta kun ei enää kauaa sovi kaukaloon. Oli äitini kanssa puhetta niistä mitoista mitä istuin vaatii vauvalta (9kk, 9kg jne), äitini rupesi paasaamaan että ne vaatimukset on vain hoikille vauvoille, tällasen pullukan ei tartte täyttää niitä vaatimuksia. Joojoo tuskinpa niitä vaatimuksia huvikseen on niihin laitettu, ne ei ole turvallisia pienemmälle kuin nuo mitat oli sitten laiha tai pullukka vauva
- perunamuusia olis pitänyt antaa heti kun synnäriltä tultiin
- vettä pitäs juottaa litroittain, olis pitäny pienestä asti ja ihan kraanavettä
- jos ei imetä niin pitää keittää täysmaitoa ja lisätä vähä sokeria, ei mitään korvikkeita
- vauva sai rintaraivareita 3kk iässä, se oli kuulemma uhmaa tai sit sitä että multa ei tuu maitoa (viäkin tulee yli tarpeen)
- tyttö on aina nukkunut pinnasängyssä, nyt 7,5kk iässä on alkanut heräillä öisin huutamaan, välillä olen ottanut viereen nukkumaan, kuulemma tämä muutama kerta on opettanut tytön nukkumaan vieressäni, sen takia kuulemma herää huutamaan kun on oppinut että pääsee viereen
- syöttötuoliin vasta 1v iässä.. neuvolassa käsky kävi jo 6kk että syöttötuoli käyttöön
- 1kk iässä olis pitänyt antaa jäätelöä
- ikenien kutinaan olis pitäny antaa mun vanha 23v vanha purulelu tai sokerikorppu
- saunaan olis pitäny viedä jo heti ku kotii päästii synnäriltä
- äiti oli meillä käymässä ja piti tyttöä sylissä, tyttö alkoi huutaa kun minä häivyin näkyvistä, tytöllä oli kuulemma jano ja olis pitänyt vettä antaa
Raskausaikana muutama kysyi multa et mitä kissoille ny sit tehää.. mä en käsitä miks pitäs tehä yhtää mitää, tyttö ja kissat on iha hyvin tullu keskenää toimee, ainoa ero entisee on et makuuhuonee ovi on kii ku en haluu et menevät tytön sänkyy enkä haluu sängyn päälle mitää virityksii tehä esteeksi..
Kun kerroin työnantajalleni olevani raskaana, hän kyllä onnitteli mutta samaan hengenvetoon sanoi, että "Älä sitten kerro kenellekään kun katsos sitten se raskaus menee kesken tai lapsi voi olla vammanen".
Jotenkin kuvittelisin lääkärin (!)olevan tietoinen mistä se keskenmeno tai vammaisuus johtuu (ei nyt ainakaan kertomisesta..)-hmm
Jotenkin kuvittelisin lääkärin (!)olevan tietoinen mistä se keskenmeno tai vammaisuus johtuu (ei nyt ainakaan kertomisesta..)-hmm