Oman itsensä hoitaminen

[Ilpuri]

Otsikko vähän typerä, mutta minua kovasti kiinnostaisi tietää, kun tuli tuossa miehen kanssa puheeksi.
Me ollaan yritetty vauvaa pitkään ja toki oma elämä on tässä muotoutunut omiin kuoppiinsa ja omaan hyvinvointiin on tässä vuosien saatossa tottunut panostamaan melkoisen paljon. Ja tässä nyt en puhu liikunnasta, se on asia vielkä tietenkin erikseen.
Työni (kauneudenhoitoalan yritys) puolesta käytän paljon kosmetologin hoitoja sekä käyn kampaajalla n. 3 kk välein. Lisäksi käytän myös "laatutuotteita" hiuksissa sekä hoidan omaa ihoani todella hyvin. Meikkaan työpäivinä ja vapaalla, jos on menoa. mutta en vedä mitään supermaskia, mutta kyllä mulla koko aamurutiiniin ihonhoitorutiineineen sekä hiukset+meikki menee varmaan yhteensä ehkä 45 min. Illalla ei tietnkään mene niin kauaa.
Rupesin sitten tuossa miettimään, ja miehellenikin mainitsin asiasta että mitenkähän on sitten kun vauva mahdollisesti joskus tulee, että mitenkähän asiat muuttuu? Yritän realistisesti ajatella että joo, ehkä kampaajalla voisin ehtiä käydä, varmaan ihonhoitorutiinit menee välttämättömimpiin juttuihin, tyyliin putsari ja voide ja meikit niihin tilanteisiin kun on menoa johonkin. Kotona varmaan voisin kuvitella että menee tukka ponnarilla meikittä. Mutta sit en haluaisi "tyytyä" sellaiseen. Ehkä jos ripsaria jaksaisi edes laittaa?
Joo, maailman typerin juttu Kaikki tällänen on vain tosi voimakkaasti osa mun identiteettiä ja kuuluu muhun. Voin ihan tosi helposti liikkua kaupungilla ilman meikkiä lenkkivehkeissä, kyse ei ole siitä. Niin ja olen siis 33 vuotta. Ja ilman muuta ymmärrän että tärkäysjärjestys muuttuu kun vauva tulee ja olen sen ilomielin tekemässäkin!

Kysymykseni onkin, miten tiedän tälläset jutut on muuttuneet vauvan tultua elämään? Vai onko muuttuneet lainkaan?

 

[Henna-Riikka]

Mä luulen, et monet ajattelee nyt tyylillä "tietäs vaan, se painelee silmäpussit tuulessa hulmuten menemään ilman kampaajia ja maskarakin on vain muisto".

Mutta mun mielestä sen ei todellakaan tartte mennä niin. Menot toki vähenee, joten päiviä, kun naama pitää kammata, on tietysti vähemmän. Mutta jos lähtee jonnekin, niin miksei ihminen saisi laittautua? Siinä ei oo mitään väärää. Päinvastoin. Jos se on sun juttu ja saa sut voimaan paremmin, ni liputan täysiä. Annat lähes koko elämäs vauvan tarpeille, joten pieni hemmottelu ei tee yhtään pahaa. Pyydä isää tai kummia tai mummia vaikka viemään vauva mukavalle vaunulenkille ja piipahda siellä kampaajan tuolissakin.

Elämä tulee mullistumaan ja laittautuminen jää toki vähemmälle, mutta ei jokaisen äidin ole pakko näyttää vanhalta patakintaalta. Kukin tekee niin kuin itse haluaa.

 

[Zeni]

Kyllähän ne asiat muuttuu, mutta kyllä mä ainakin meikkaan joka kerta jos poistun omalta tontilta. Ja mulla on lapsia viisi 1v-8v. Kampaajalla ei tule kyllä käytyä, mutta se on ihan puhtaasti sen takia, että mulla on niin pitkä ja paksu tukka, että aikaa ja rahaa menis ihan hulluna. Ennen lapsia kävin kampaajalla pari-kolme kertaa vuodessa ja meikkasin omaksi iloksi kotona yksin ollessakin. Nyt ei enää jaksa.

 

[Aiarana]

Raskaus- ja imetysaikana en paljon meikannut ja hiustuotteita en käyttänyt ollenkaan (poislukien miedot shampoot ja hoitoaineet), ettei sikiölle ja myöhemmin vauvalle tule ylimääräistä kemikaalikuormitusta.

Vauvan kasvettua isommaksi aloin taas meikkaamaan ja käyttämään hajutonta hiuslakkaa. Jokaiselle, joka on läheisessä tekemisessä lasten kanssa toivoisin, että käyttäisivät hajusteettomia tuotteita. Aika hajupommeja nuo kauneudenhoitovälineet.

Nykyään työssäkäyvänä reilu 2,5-vuotiaan äitinä meikkaan joka päivä ja laitan tukan. Meikki on kyllä nopea arkimeikki, jossa on ensin meikkivoide ja sitten puuteri ja ripsiväri. Valmista viidessä minuutissa ja sisältää tukan laiton ponnarille. Ei sitä työaamuisin enempää ehdi, kun lapsikin pitää valmistella puhtaaksi päiväkotiin.

Se, minkä verran ehtii laittautumaan lapsen synnyttyä riippuu hyvin paljon vauvasta. Joku vauva ja myöhemmin taapero jaksaa viihtyä äidin laittautumisajan omissa oloissaan, toinen ei sitten millään. Siinä menee maskarat äkkiä pitkin poskia, jos taapero on koko ajan tekemässä jotain ei-toivottua ^^

 

[Suski75]

Heitin kaikki meikit pois äitiyslomalla, enkä aio enää ostaa uusia. Töissä oli valokuvaus hiljattain, totesin vain kuvaajalle, että fiksaa naamani ja lisää tukkaan volyymia photoshopilla. Hyvä tuli.

 

[Christalli]

Kotona oon reilu yksveen kanssa ja meikkaan kun tuntuu siltä. Jos päivän ainoa meno on vaunulenkki ja käynti lähikaupassa niin yleensä en. Mut jos mennään enemmän ihmisten ilmoille vaikka leikkipuistoon, tai useampaan kauppaan shoppailemaan tai tapaamaan kavereita niin silloin kyllä yleensä meikkaan. Ja usein myös jos meille tulee vieraita. Hiustenlaitto on se perus ponnari, letti tai nuttura.
Mutta sitten on niitä aamuja, kun ei vain yksinkertaisesti ehdi, ja sekin on ihan fine. Pystyn siis hoitamaan nämä hommat ilman pakkeliakin. Tykkään kuitenkin siitä, että peilistä katsoo hieman huolitellumpi ja pirteämpi naama. Joskus jos taapero ei jaksa leikkiä itsekseen, otan syliin meikkauksen ajaksi. Yhdelläkin kädellä saa ripsarin levitettyä. Kampaajalla oon käynyt viimeksi viime kesänä ja sitä ennenkin oli yli vuoden tauko. Pitkät ja paksut hiukset mullakin mutta pitäis kyl mennä taas kunhan sais aikaiseksi.

Ikävä on pikkaisen niitä aikoja kun pystyi lotrailemaan kosteusvoidetta suihkun jälkeen, kuorimaan ihoa ja tekemään vaikka jalkakylpyjä. Järjestelykysymyksiähän nää olis, mutta tuntuu että helpommalla pääsee kun käyn suihkussa mahdollisimman nopeesti. Yleensä oven takana kolistelee ikävöivä taapero tai sit viimeistään tulee roikkumaan jaloista kun olen pukeutumassa. Naaman rasvaan, muuta en oikeastaan ehdi edes ajatella.

Kynsiä oon lakannut nyt myös melko usein, töissä ollessani se ei ollut sallittua joten nautin nyt kynsilakoista! Toki tääkin edellyttää sen et mies on kotona tai että oon varma ettei lapsi herää uniltaan, koska tietenkin se haluaa sit syliin just silloin kun lakka on vielä kuivumatta.

 

[SuperTaateli]

Mä olen varmaan tollanen Henna-Riikan mainitsema vanhan patakintaan näköinen äiti meikkikamoja säästyi äitiyslomilla ihan hulluna kun ei tullut meikattua kun ei ollu menojakaan kodin / lähiympäristön ulkopuolella. Meikkaan kyllä sit kauemmas lähdettäessä, mutta silmäpussit ja väsymysrypyt paistaa läpi. Iho tarvis tosi paljon enemmän huoltoa (edes kuorintaa ja rasvaa, sheivauski ois kova!) mutta en löydä aikaa saati jaksamista siihen.

Ja nykyään se arkimeikki on todellinen pikameikki, ihan max 10min , yleensä 5. Hiukset aiheuttaa enemmän päänvaivaa, lyhyet kun ovat. Toka raskaus vei tukan päästä lyhyiden hiusten laittaminen on tosi aikaa vievää! Onneks töihin ei tarvii laittaa tukkaa..

Minusta on tullut myös ärsyttävän pihi (oikeasti pihin mielestä olen yhä tuhlaava persoona :D ). En esim koe järkeväksi käyttää ripsien pidennyksiin ~100 euroa kuukaudessa...

Olen myös alkanut todella arvostaa luonnollisuutta, esimerkkinä kun toimin lapsilleni :) en halua että he kasvavat siihen ajatukseen että feikki on uusi luonnollinen (ripset tissit jne..) edes meikkaamista en halua pidettävän oletuksena naisella (tai miehellä). Kaunistautua saa, mutta se ei saa olla yksi tukipilareista hyvänlaatuiselle elämälle :)

 

[*Nappi*]

Samoja ajatuksia heräsi mulla kuin edellisilläkin. Tämä nyt koskee tietysti kaikkia muitakin ihmiselle itselleen tärkeitä asioita, oli se sitten käsityöt, lukeminen, ruoanlaitto, urheilu tms. Tärkeysjärjestys muuttuu vauvan tullessa ja aikaa omille jutuille on vähemmän, mutta jos se on sellainen asia, joka itseä piristää ja auttaa jaksamaan, niin kyllä aikaa jostain nipistää! Kun vain muistaa olla itselleen armollinen eikä väkisin yritä pysyä entisissä tavoissa. Silloin helposti aiheuttaa itselleen vain stressiä, jos ei vauvanhoidolta ehdikään ja virkistävästä harrastuksesta tuleekin suorittamista.

Laittautumisen suhteen itsellä eka vuosi on ollut aina niin vauvahuumaa, ettei ole paljoa käynyt mielessä. Vaikka varmaan olisi ollut aihetta Ei siis niinkään ajanpuutteen tai väsymisen vuoksi, vaan ei vain ole kiinnostanut. Ajatukset ja tekemiset on pyörineet enimmäkseen vauvan ympärillä, ihan positiivisessa mielessä. Sitten jossain vaiheessa pikku ihmisen kasvaessa on taas muistanut katsoa sinne peiliin ja alkanut kiinnittämään huomiota itseensä. Mullakin siis useampi lapsi, ja tykkään käydä kampaajalla 2-3 kertaa vuodessa, samoin kasvohoidoissa. Arkisin meikkaan melkein aina jos lähden asioille, ja juhliin on kyllä ihana laittautua! Mutta ihan omaksi huviksi eikä yhtään hävetä liikkua ilmankaan meikkejä tukka syttyrällä, kuten suurimmaksi osaksi arkea.

Aiaranalla ja SeToisella oli myös tosi hyvät huomiot kemikaalikuormasta, hajusteista ja luonnollisuudesta, joihin alkaa suhtautua lasten synnyttyä ihan uudella arvostuksella!