Oma koti, ura ja avioliitto ennen lapsia?

Bella Swan

Bella Swan

Moderaattori
Staff member
Administrator
Maalisäidit 2020
Onko teillä ollut tavoitteena ennen lasten saamista esimerkiksi oma koti, ura ja avioliitto? Onnistuiko?

Itse en ikinä olisi jaksanut odottaa, että kaikki nuo olisivat olleet plakkarissa. Eivät vieläkään ole, olen 30 ja lapsia on 2. Naimisissa olemme, mutta omaa taloa ei ole. Ylennys oli lupauksena ilmassa pari vuotta ennenkuin esikoinen syntyi, mutta en vauvakuumeissani olisi pystynyt enää odottamaan saanko sitä vai en. Eipä nuo koskaan olleetkaan meille virstanpylväitä, jotka täytyisivät olla ennenkuin lapselle annetaan lupa tulla.
 
No, nuo nyt ovat ehkä sellaisia asioita mitä kannattaa sille 19-vuotiaalle vauvakuumeiselle vähän hokea. Elämä on paljon helpompaa kun on ammatti ja vähän uraakin jo. Avioliiton merkitys on vähän erilainen sillä tavalla, että ennen vanhaan ei oikein "saanut" tai ei ollut soveliasta asua yhdessä, ellei oltu kihloissa eli hääpäiväkin jo päätetty. Nykyään asutaan avoliitossa vuosikausia ennen avioliittoa. Sinänsä mikään ei enää papin aamenen jälkeen kuitenkaan muutu. Ehkä voi lapsia tulla lisää.

Mitä tarkoitetaan omalla kodilla? Koti se on vuokrakaksiokin :) Toisaalta vuosikausien yhdessäasumisen jälkeen, varsinkin jos sekaan saadaan vielä lapsi/lapsia, niin se omakotitalo alkaa olemaan aika houkutteleva vaihtoehto. Sittenhän sitä on hyvä alkaa maksamaan kun on ammatti, työ ja lapsetkin jo tehty.
 
Olin 19v opiskelija kun aloitettiin yrittäminen. Asuin vielä vanhempien luonakin silloin. Ehdin valmistua, saada myös vakityön heti valmistumisen jälkeen, hankkia ammatillisen lisätutkinnon ja mennä naimisiin, ennen kuin saatiin lapsi (22v). Aso kämpässä asuttiin silloin, vaikka oma meinattiin ostaa jo esikoisen raskausaikana. Nimikin jo kauppakirjaan laitettiin, mutta myyjä perui ja oman asunnon hankinta jäi sitten myöhemmäksi ajatukseksi. Kolmatta odottaessa vasta sitten ostettiin oma :) ihan hyvin kaikki meni loppujen lopuksi, vaikka suht nuorena perheen perustaminen aloitettiin.
 
Tavoite oli, että olisi ammatti ja työpaikka. Ammatti oli, työpaikkaa ei, kun töitä ei löytynyt. Ehdoton edellytys oli, että lapset syntyvät avioliittoon.
 
eivätpä nuo sitä lasten hankintaa määrittäneet, että olisi ollut pakko olla mitään valmiina. enemmän se oli sitä "oman elämän elämistä" ja odottelua, että tulisi jonkinlainen vauvakuume. koulusta valmistuin 24v, "hyvän" työpaikan sain 27v, oma talo ostettiin ja naimisiin menin 28v, eka lapsi syntyi 30v. eli kaikki mainitut tekijät oli plakkarissa ennen lasta, mutta enpä ajatellut että ne olisi olleet mitenkään välttämättömiä.
 
Itse pidin tärkeänä, että oli työpaikka (mielellään vakituinen) ennen lasten hankintaa. Kodin asumismuodolla ei ollut niin väliä.

Kävi sitten niin, että miehellä ja minulla oli molemmilla työpaikka ja omistusasuntoakin oli ehditty maksaa jo pari vuotta siinä vaiheessa kun esikoinen syntyi.
 
Tavoitteena oli oma/isompi/turvallinen koti (t. pieni, monikerroksinen, homekotivuokralainen). Miten kävi: ihan itse saatiin rakennettua ja muutto tehtiin ollessani raskaana. :happy: Tästä olen erittäin iloinen ja ylpeä, se ei ollut mikään noin vain juttu, vaan tämän eteen tehtiin paljon töitä.

Toinen tavoite oli mennä naimisiin ennen vauvaa, tässäkin onnistuttiin vuotta ennen syntymää (ja tämä siis 9 vuoden yhdessäolon jälkeen).

Viimeinen tavoite oli saada opinnot loppuun (vaihdoin alaa) ja vakkarityöpaikka. Tässäkin onnistuin vuotta ennen lapsen syntymää.

Oli omasta mielestä kyllä ihan paras päätös odottaa näin pitkään kaiken kanssa. Olen kova stressaamaan ja nyt on kaikki niin hyvällä tolalla kun olla ja voi. Ei tarvitse miettiä näitä oman elämän peruspilareita ja saa täysin siemauksin keskittyä lapseensa sekä uraansa. :)
 
Ensimmäisen syntyessä en ollut vielä valmistunut, eli ei ollut työpaikkaa ja asuimme vuokralla. Naimisissa tosin oltiin. Toisen syntyessä oli ammatti, muttei vielä vakityöpaikkaa, omistusasuntoon muutettiin juuri ennen synnytystä. Tarkoitus olisi äitiysloman jälkeen löytää vakityöpaikka, minkä uskoisin olevan melko helppoa, työpaikkoja alallani on. Toisaalta toiveissa siintää kouluttautua vielä lisää... Saa nähdä.

Mielestäni ei ole mikään este saada lapsia ennen uraa tai omistusasuntoa. Riippuu omista prioriteeteista. Tokihan taloudellinen tilanne on varmasti parempi, jos on ehtinyt tehdä uraa jonkin aikaa ja säästää. Eipä meilläkään tosin ole köyhyyttä kärsitty, mutta ehkä kaikkea haluamaansa ei ole voinut hankkia. Tyytyväinen silti olen ollut näinkin, ehdin kyllä työskennellä.
 
Lapsena oli kaikenlaisia kuvitelmia siitä, missä järjestyksessä elämän pitää mennä, mutta valitettavasti luonto ja muut ihmiset eivät suostuneet siihen, että minä määrään milloin ja missä järjestyksessä mikäkin tapahtuu. Eli luonnon ja muiden ihmisten ehdoilla mennään.

Minähän irtisanoudun esikoisen yritysaikana, koska työpaikka kenkkuili lapsettomuushoitojen poissaoloista. Eli ura ei ainakaan ollut merkityksellinen. Entinen esimies tosin haki minut äitiyslomalta uuteen firmaan töihin.

Muutama kaverini noudatti tuollaista suunnitelmaa, ja jäi lapsettomaksi, koska sitten kun paketti oli kasassa, oli jo liian myöhäistä tehdä lapsia, hedelmällinen ikä oli jo takanapäin.
 
Muokattu viimeksi:
Tavoitteita oli vakaa parisuhde ja kohtuullinen talous. Sopivaa isää oli pakko etsiä ja odotella yli kolmekymppiseksi, ja siinä odotellessa järjestin muun elämän kuntoon. Oikea löytyi juuri ennen kuin aloin miettiä hoitoja yksin. Lapsen yritys alkoi kun olimme riittävästi vakiintuneet ja varmoja toisistamme, talokin tuli ostettua ensin. Onneksi en aiemmin alkanut, katastrofi siitä olisi seurannut.
 
Ammatti ja avioliitto oli ennen lapsen saamista, työpaikkaa ei löytynyt, niin ajattelin, että on hyvä hetki jäädä äitiyslomalle. Parin äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen töitäkin löytyi ja siinä välissä oma asunto.

Ei kaiken tarvitse mennä järjestyksessä.
 
Meillä ei ura ollut tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä, kun pohdittiin lastenhankintaa. Annettiinkin lapselle lupa tulla, kun vauvakuume iski. Avioliitossa oltiin ja itse olin valmistunut ammattikoulusta. Vakituista työtä ei kuitenkaan ollut, mies yhä opiskeli ja asuttiin kerrostalossa vuokrakaksiossa. En koe mitenkään siitä kärsineeni. Nyt on toinen tulossa ja tilanne välissä parantunut sen verran että asutaan asumisoikeuskolmiossa ja no, on minulla säännöllinen työ, mutta tunteja sen verran vähän että olen myös työttömänä. Mies on vielä sairaseläkkeellä, tosin se loppuu pian, joten saa nähdä mitä sen jälkeen. Tulotaso ei ole kovin suuri, mutta toimeen on tähänkin asti tultu.
 
Meillä pitkä parisuhde takana, muttei avioliittoa. Yhteinen omistusasunto, jota joitakin vuosia oli maksettu pois. Vakituiset työpaikat molemmilla. Esikoinen syntyi ennen kummankaan kolmekymppisiä.

Työpaikka oli sellainen, minkä itse ajattelin olevan tärkeä olla olemassa ennen äitiyshaaveita. Vaikken todellisuudessa tiedä, onko sillä nyt ollut merkitystä. Omakotitalo on ollut helpotus, muttei missään tapauksessa välttämättömyys. Avioliitto mulla siintää vielä haaveissa, vaikken uskokaan sen suhteeseemme enää kummemmin vaikuttavan.
 
Mitään erityistä en ollut laittanut ehdoksi yritykselle ja kaipuu vauvastakin tuli niin äkkiä ettei mitään ollutkaan. Alle puoli vuotta ehdittiin olla yhdessä ennen yritystä ja heti ekasta yrityskierrosta napsahti, kun olin irtisanoutunut vakityöstä. On aiempiakin suhteita takana, pitkiäkin, mutta näköjään kun oikean löytää, ei muulla ole väliä :happy:

Ei olla aviossa, ei ole työtä itsellä eikä omistusasuntoa. On toki pari ammattia, työkokemusta, mahdollisuus mennä töihin, sijoitusasuntoa ja säästöjä, joten oikeastaan mikään ei ole hullusti. Toki se on myönnettävä, että jos varallisuutta ei olisi, voisi tilanne olla toinen. Nyt ei jäädä tyhjän päälle. Omaa taloa ei haluta hätiköidysti ostaa ja paikkakuntakin itsellä vaihtunut reilun parin vuoden aikana kahdesti. Kerran siis miehen kanssa. Mutta toivottavasti ei jouduta muuttamaan ennen omakotitalon hankkimista enää. Sitä en jaksaisi taas.
 
En usko että kovin moni ihminen oikeasti suunnittelee etukäteen missä järjestyksessä elämän tulee tapahtua?
Itsellä oli ammattia vastaava työpaikka (mikä oli tavoitteena kokoajan, toisin kun lapset) ja naimisiinkin mentiin kohtuu nuorena. Vauvakuume iski kun salama kirkkaalta taivaalta, ei ollenkaan suunniteltu näitä kuvioita. Alettiin rakentaa omaa taloa raskausaikana.
En näe että mikään järjestys on toistaan parempi!
Mies opiskeli uuden ammatin toisella puolella Suomea kolmannen lapsen syntyessä, taloja on keritty rakentaa lapsiperheenäkin.
Ainoastaan lasten saantiin on takarajoja olemassa, kaiken muun voi tehdä elämän viimeiseen päivään saakka.
 
Nääh. Kerettiin olla yhdessä ehkä kuukausi kun aloitettiin ainokaisen teko. Uranluominen ei ole koskaan kiinnostanut, mutta oma koti piti olla ehdottomasti.
 
Oma ajatus on ollut että avioliitto, tietty ura, omakotitalo tai omistusasunto ja lapset eivät ole olleet ehdoton vaatimus omassa elämässä ja niillä ei ainakaan ole hoppu eikä mitään tiettyä järjestystä miten pitää ne saavuttaa.

Oon kulkenut maailmalla reissaten, opiskellut parikin ammattia, elänyt parissa pitkässä vakituisessa suhteessa ja ollut myös lyhyitä parisuhde yrityksiä ja olen saanut jalkaa oven väliin työelämässä ja työskennellyt ilman pitkiä työttömyyksiä. Oon kerännyt kokemuksia (hyviä ja huonoja). Nyt kolmekymppisenä en kadu etten ole vain tavoitellut yleistyksen mukaista kuviota ( ura, avioliitto, talo, lapset, farmari auto + kultainen noutaja). Luulen että edellinen pitkä parisuhde olisi kuihtunut yhtälailla vaikka olisimme menneet naimisiin, hankkineet talon ja lapset sekä farmari auton ja kultaisen noutajan ja olisin edennyt yhdellä urapolulla määrätietoisesti ja nyt olisin stressaantunut eronnut lapsiperheen äiti jolla on velkaa talosta.

Ainahan sitä kysytään itseltäkin että millon hankitaan talo, tehdään vauva ja mennään naimisiin? Farmari auto ja koira kun on ei ole välttämättömiä itselleni ‍♀️

Nyt raskaus tuli yllätyksenä mutta lapsi saa tulla kun olen valmiimpi äidiksi vaikkei vauvakuumetta ja toiveita ollutkaan. Avioliitto ei edelleenkään ole välttämätön edes lapsen takia, pääasia on kummankin sitoutuminen parisuhteeseen ja lapseen. Omakotitaloon ei ole varaa kuten ehkä olisi jos oisin tahkonnut vaan opintoja ja edennyt tietyllä uralla ‍♀️
 
Takaisin
Top