Oma keho + raskaus

Mulla BMI oli ennen raskautta 30.1 ja nyt painonmuutos on -1,7kg. Suurin syy painonpudotukseen on varmaan nyt terveellisempi ruokavalio.
Moni on sanonut, että kasvoni on kaventunut.
Masu on mielestäni ihana. Pitkästä aikaan en murehdi makkaroitani, koska kasvava maha on kiristänyt myös kylkiläskit. :grin
Moni miespuolinen kaveri on sanonut, että näytän kauniimmalta, hehkeämmältä tai jopa seksikkäämmältä. Itse pidän itseäni lähinnä valaana. :p
 
Mina aloitin BMI 22.9:n kieppeilta, mutta sitten laihduin sellaiset pari kiloa oksentelun takia. Nyt olen alkuperaisesta painostani +5 kg 25. viikolla. Osa tasta on selvasti vain nestetta, koska eilen ja tanaan nilkkani ovat paksummat kuin normaalisti. Nyt kun raskausmahani on SELVASTI esilla ja sikion potkut tuntuvat (ja nakyvat :)), olen armollisempi itselleni. Sita vierastan, etta vieraat ihmiset tulevat koskemaan, se ei haittaa, etta he katsovat pitkaan ja hymyilevat. Mutta on se ihana kommunikoida pikkuisen kanssa, silittelen vatsaani ja kummastelen, miten minun kroppani onkaan osannut rakentaa Kalan. :) Ilmeisesti myos hehkun raskauden onnea, silla monet ovat kehuneet, etta olen niin kaunis ja etta tama maha jotenkin sopii minulle (hyva muistaa syksylla synnytyksen jalkeen?:wink).

Taalla on tosi lammin, lahes 30 astetta huitelee, ja nama paivat ovat ensimmaisia, joina olen tuntenut, etta maha on tiella, olen kankea, hidas, kompelo ja raskas, olo vahan levoton, mikaan asento ei oikein tunnu hyvalta istuessa, nalattaa, janottaa, jne. Hengastyn rappusissa ja reippaassa kavelyssa, mika on ennenkuulumatonta. Saarien ja bikinirajojen sheivaus onkin yllattavan rankkaa puuhaa taman mahan kanssa. Mietin kylla, etta miten ihmeessa tama maha voi tasta viela kasvaa ja etta mihin se oikein mahtuu... :)

Jos voisin, alkaisin juosta ja kayda salilla kunnon hikiraakissa paivittain, silla tiedan, etta se ratkaisisi taysin nama voivoittelut. :) Pyrin kuitenkin olemaan edelleen niin aktiivinen kuin vain pystyn ja olen huomannut, etta se parantaa myos mielialaani. Rakastan erityisesti pyorailya! Ihan pakko hehkuttaa, etta eilen pyorailimme auringossa ja lempeassa tuulessa vihreyden keskella - siina kylla mieli lepaisi! Kaymme ulkona syomassa ja sekin nostaa mielialaa. :) Pyrin myos kavelemaan mahdollisimman paljon ja kaytan portaita hissin sijaan, mutta jalkapohjia alkaa nykyaan aristaa helposti ja yleensa pari tuntia yhta jaksoista seisoskelua/kavelya on ihan maksimi. Haluaisin uida, vaikken ole kaynyt vuoteen uimassa, mutta Hollannissa uimahallit ovat aivan jarkyttavan kalliita ja likaisiin kanaaleihin en todellakaan ole menossa. Joogailen laiskanlaisesti, silla kaipaan aktiivisempaa hikiliikuntaa, ja siina voisin kylla tsempata.
 
Onko teille ilmestynyt jo raskausarpia? Itselläni niitä on tullut melkoisesti ulkoreisiin ja huomasin juuri, että alaselkä ja pakaratkin ovat saamassa koristusta. Rinnat ovat olleetkin arpien peitossa jo murrosiästä asti. Vatsassa ei ainakaan vielä ole mitään, mutta saa nähdä. Olen bio oililla öljynnyt kaksi kertaa päivässä juurikin näitä kaikkia "arpiherkkiä" paikkoja. Onhan nuo arvet aika ilkeän näköisiä :/

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Elllanen: Täytyykin tarkastaa tuo "takaosasto". Nyt oon vaan tarkkaillu vatsaa ja rintoja. :)
 
Mun BMI oli jotain 22,5-23 ennen raskautta ja painoin vaihdellen 60-62 kiloa. Tällä hetkellä painoa on 65,5 kiloa, en ole mitenkään huolissani, koska esikoisen kohdalla loppupaino oli yli 75 kiloa ja kilot karisi aika nopeasti synnytyksen jälkeen ilman suurempia ponnisteluja. Arpia ei tullut esikoisesta ja ei ole tullut vielä tässäkään raskaudessa.
 
Itsellä on sen verran läskiä tuossa vatsan kohdalla että tähän asti on vaan näyttänyt että oisin lihonut lisää :confused: Tähän asti olo on tuntunut lähinnä vaan läskiltä.. Oon ollut hirveän kateellinen normaalipainoisten söpöistä vauvamahoista! Pikkuhiljaa sitä alkaa hyväksyä oman ulkomuodon kun alkaa näyttää siltä että vauva siellä vatsassa on eikä kasa hamppareita:wink
 
Sama mulla Hiliputti, nyt vasta ihan viime aikoina alkanu ylpeydellä kantaa mahaansa, vaik vieläkin tuntuu silt et ihmiset kuvittelee sen olevan vaan läskiä :D
 
Samapa tuo mitä muut ajattelee meidän kenenkään mahoista, oli ne sitten pieniä tai isoja. Meillä on kaikilla oikeus olla ylpeitä vauva masuistamme!♡ vähän aikaa kesti itselläkin totutella kasvavaan vatsaan vaikka se alkoikin melko nopeasti näyttää vauva masulta ja aika moneen kertaan on mies saanut vakuutella että näytän hyvälle kasvavan mahani kanssa :D kai nämä kaikki fiilikset kuuluu käydä läpi raskausaikana.

Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
 
Oon alkanut tottua tähän mahaan, kun muutama tuttu on tullut onnittelemaan vaikka on ollut löysät vaatteet. Että kai se näyttää vauvamasulta :Heartred kaupassa myös joskus tulee katseita. Painoa on kyllä tullut aika paljon, n. 5kg ja nyt on 23+4. Paino on kyllä viikon pysynyt samana, kun oon vähentänyt herkkuja :P eli ihan omaan piikkiin voi laittaa kilot!

Sent from my GT-N8000 using Vau Foorumi mobile app
 
Maha alkaa olemaan jo tiellä ja selkä menee jumiin isommista nostoista ja kanteluista. Tuntuu välillä vieraalle, kun on tottunut tekemään paljon ja ihan kaikenlaista ja nyt siihen ei pystykään samalla tavalla, kuin ennen.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Sama täällä, alkanut esiintymään vähän kömpelyyttä ja töksähtelevyyttä liikkeissä, ei oo enää niin ketterä kuin aiemmin, ja yllättäen raot joista luulee mahtuvansa on auttamatta liika ahtaita :D vielä kun ei oo kovin iso silti tää maha. Kuulin muuten aamulla töihin tullessa selän takaa keskustelua, kun kaks miestä mietti oonko raskaana, toinen tuumasi että se on vaan kaljamaha, tuskin siellä mitään vauvaa on. :D vähän hymähdin ja tauolle kun menin niin sanoin sitten kyseiselle herralle että kyllä siellä vaan vauva potkii, aika paljon näytti miestä nolottavan...
 
26. viikko meneillaan ja kylla tassa alkaa ihan todenteolla kangistumaan. Paa ei vain meinaa pysya muutoksessa mukana ja unohtelen koko ajan, etten ole enaa niin kettera tai pieni kuin normaalisti. Viimeksi eilen noustessani ratikkaan tajusin, etta minun taytyy ruveta etsimaan tukea, jotta paasen sisaan. Normaalistikin se on meikalaiselle iso askelma, polven korkeudella, mutta nyt kun jalka ei kunnolla nouse mahan takia, alkaa olla ongelmia. Ja kenkienlaitto, voi mika ahellys! Viime viikolla taas melkein jain jumiin kahden pylvaan valiin, kun maha ei meinannut ko. valista mahtuakaan - tosi valkky idea ottaa "oikotie"... Mies onneksi auttaa kaikessa.
 
Joo, juuri se, kun on tottunut menemään pienestäkin välistä, eikä sitten mahdukaan enää.. :D Tai se, että jo nyt kyykystä nouseminen on kömpelömpää..aion kyllä kyykkiä niin pitkään kun mahdollista, tuntuisi vaikealta ymmärtää, ettei voi noukkia esim. pudonneita tavatoita lattialta.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Ihan käytännön outo kokemus on mulla ollut se, että jo pitää vähän eri tavalla nousta makuulta ja istumasta seisomaan, kun ei enää mahan kohdalta voi mennä linkkuun yhtä paljon kuin aikaisemmin. :eek: Ja kyykistyä pitää haarat levällään, ettei maha jää väliin.
 
Tai sitten se, että housut ja sukat pitää alkaa jossain kohtaa pukemaan istualtaan..??!! :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Se on hassuu ku täytyy jalat levällään kyykistyy :grin Niinko olis mitäkin reisitreenii vetämäs :grin
 
Onko muilla ylämäkeen kävely vaikeaa, tuntuisi kuin painettais vastaan mahasta :p ? Mä mietin tuleeko samaa tunnetta, jos koittaisi kävellä ylämäkeen takaperin.

Sent from my GT-S7560 using Vau Foorumi mobile app
 
oon kanssa huomannut ton ylämäkien hankaluuden. Eilen uimasta noustessa uimatikkaita laiturille huomasin nahan olevan edessä, meidän lähirannassa niissä tikkaissa ei ole kuin kolme askelmaa ja jalat ei kohta mahan takia enää nouse siihen alimmalle :D Mies onnneks lupasi vetää mut autolla ylös jos en muuten pääse,itse:smiley-bounce013ehdotin nosturia :wink Mä olen vihdoin ruvennut tykkäämään vatsastani, enkä enää yritä piilottaa itseäni säkkeihin ..

Puhelin heittää hymiöt mihin sattuu eikä anna korjata, olkoon sitten tuolla pomppimassa vaikka loppuun ne yritin lisätä!
 
Takaisin
Top