Olohuoneessa

[Bella Swan]

Oleskeletteko te suurimman osan kotona vietetystä ajasta olohuoneessa? Millainen olohuone teillä on? Millainen olisi unelmien olohuone?

Meillä vain pieni seinä erottaa olkkarin ja keittiön, joten käytännössä aina yläkerrassa ollessamme olemme olkkarissa. Sohva on jättimäinen, tosin hiukan liian iso tähän asuntoon. Telkkari on iso ja seinällä, se on tärkeää. Mutta jos olisi aikaa ja intoa, laittaisin kyllä uusiksi. Uusi sohva, uudet samansävyiset huonekalut joissa on enemmän säilytystilaa, isompi tv, vähemmän karvaa keräävä matto.. mutta hyvin tässä viihtyy.

 

[Evergreen]

Kyllä, eniten aikaa tulee vietettyä olohuoneessa. Meidän asunto on kolmio, ja suurin tilamme on keittiö/olohuone, eli väliseinää näiden välillä ei ole. Se on kyllä hyvä lapsiperheessä, lapsi touhuaa omiaan kun itse tekee jotain keittiön puolella. Tilassa on myös ruokaryhmä, tietokone sekä sohva. Lapsi tykkää levittää lelunsa olohuoneen puolelle, joten luonnollisesti myös se tekee sen, että olohuoneessa ollaan eniten. Keittiön puolella voisi olla enemmän säilytystilaa, kaappeja on vähän. Toisaalta hyvä ettei ala keräilemään turhaa krääsää kun sille ei ole tilaa Asunto on uusi ja olemme viihtyneet olohuoneessa ja asunnossa ylipäätänsä todella hyvin

 

[Aaltokukka]

Haaveita ja unelmia! Niitä pitää olla, kiitos siis oivasta ketjusta!

Ryhdissään oleva suuri hirsitalo, siinä iso tupa toisessa päädyssään valkea perinneuuni edustallaan kasa metrisiä koivuhalkoja ja valoa tuomassa aidot, alkuperäiset ruutuikkunat kunnostettuina. Lukuisista askeleista jo kuluneilla lankkulattioilla itse kylatalolla kudotut räsymatot kevyesti mäntysuovalle tuoksuvina. Tilaa olla, kontata ja temmeltää.
Pitkällä pirtinpöydällä isossa Karhu-lasipurkissa kimppu syreeninoksia.
Puheensorinaa, yllättäen kylään piipahtavia lähistön naapureita kyläsaagoja kahvikupin voimalla kuulijoilleen kertomassa.

- Siinä se, unelmieni olohuone on tänne nyt rakentumassa.

 

[Vargynja]

Vietetään kyllä paljon aikaa olohuoneessa, se kun on isoin huone. Eikä siellä tarvitse olla joka sekunti korkeintaan käden ojentaman päässä taaperosta, toisin kuin esikoisen huoneessa, jossa on legoja ja muuta pientä taaperolle sopimatonta. Olohuoneessa on sohva, telkkari, tietokone ja useampi kirjahylly. Kaksi kirjahyllyistä on mummini peruja. Tummaa puuta ja toisessa alimpana kaappi, toisessa laatikoita. Loput kirjahyllyt on valkoisia lastulevyhyllyjä ja nekin keskenään erikokoisia, kun on hankittu yksi-kaksi kerrallaan. Unelmieni olohuoneessa olisi siistit keskenään yhteensopivat kirjahyllyt. Sohva alkaa myös olla riittämätön istumapaikka neljän hengen perheelle (puhumattakaan vieraista). Unelmieni olohuone olisi isompi ja siellä olisi joko kaksi sohvaa tai sohva ja pari nojatuolia. Ehkä myös säkkituoli. Todellisuudessa toteutetaan ehkä se säkkituoli tai jokin muu vähän tilaa vievä ja/tai helposti siirreltävä, mutta mukava istumapaikka.

No olisi se tupakin kiva. Olisi helpompi vahtia lapsen leikkejä samalla kun tekee ruokaa tai syö.

 

[Aaltokukka]

Haaveita ja unelmia! Niitä pitää olla, kiitos siis oivasta ketjusta!

Ryhdissään oleva suuri hirsitalo, siinä iso tupa toisessa päädyssään valkea perinneuuni edustallaan kasa metrisiä koivuhalkoja ja valoa tuomassa aidot, alkuperäiset ruutuikkunat kunnostettuina. Lukuisista askeleista jo kuluneilla lankkulattioilla itse kylatalolla kudotut räsymatot kevyesti mäntysuovalle tuoksuvina. Tilaa olla, kontata ja temmeltää.
Pitkällä pirtinpöydällä isossa Karhu-lasipurkissa kimppu syreeninoksia.
Puheensorinaa, yllättäen kylään piipahtavia lähistön naapureita kyläsaagoja kahvikupin voimalla kuulijoilleen kertomassa.

- Siinä se, unelmieni olohuone on tänne nyt rakentumassa.

Kävin metsästä kaksi nuorta koivua aamuvarhaisella hakemassa. Rautakangella tein niille reiät maahan ulkoportaiden molemmin puolin.
Kastellessani niitä kaivovedellä huomasin aiempien Juhannus-koivujen lukumäärää miettiväni. 2022- 1896 Kylläpä nuo portailla onkin ollut monia seuralaisia.
Koivuhalot uunin edessä saivat seurakseen maitotonkkaan tuomani koivunoksa nipun. Mummon reseptillä, voita, kaardemummaa ja rusinoita säästämättä leipomani uunipellin mittaiset juhannuspullaleetat jäähtyvät pellavapyyhkeen alla odottaen jo malttamattomina kahvipöytään pääsyä. Kaneliässät viihtyvät peltirasiassaan tietäen pienten käsien tulevan kantta raottomaan ottaakseen sieltä vain yhden...
Juhannus, kaikkine satunnaisine tupaan piipahtavine vieraineen saa siis tänäkin vuonna tulla.