Olitteko kumppanin kanssa yhtä mieltä lasten hankinnasta?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Onko teillä ollut erimielisyyksiä siitä hankitaanko lapsia, milloin lapsia saa tulla ja kuinka monta? Vai oletteko olleet asiasta saman mielisiä?

Olen tainnut olla onnekas asian suhteen sillä mieheni ei ole vastustellut yritystä silloin kun itse olen ollut vauvakuumeessa ellei siihen ole ollut jotain syytä, kuten nyt terveys. :)
 
Esikoista kun alettiin yrittämään, mies oli innokkaampi osapuoli. Itsellänikin toki oli ollut jonkinlaista vauvakuumetta jo pitkään, mutta en olisi ihan silloin vielä ollut valmis, kevyehkön painostuksen alla suostuin kuitekin. "Onneksi" yrittämisessä kestikin aikaa, yrityksen aikana pelästyin todella, että enkö saakaan lasta, koska aikaa meni 8kk ennen kuin edes raskaaksi tulin. Siinä ajassa ehdin kehittää todellisen vauvakuumeen.

Nytkin meillä lasta on suunniteltu miehen aloitteesta. Itse kuitenkin aloin miettiä viime syksynä lapsen hankkimisen mahdollisuutta enemmänkin ja sen jälkeen olen tosissani odotellut, milloin olisi oikea hetki. Mies on ollut nyt halukkaampi hoitamaan muita asioita "pois alta" ennen yritystä, mutta olemme suurinpiirtein samaa mieltä. Kierukan poistoaika on tämän kuun lopussa, mies haluaisi siirtää kuukaudella ja minä ottaa pois nyt :grin
 
Oltiin kyllä, kumpikaan ei muka halunnut lapsia. Nyt mies olisi innokkaammin "hankkimassa" toista lasta, mutta itse laitan jarrua päälle nyt, kun alan vihdoin olla jotain muutakin kuin kävelevä meijeri. Pelkään myös ikäni puolesta tosi paljon kromosomihäiriöitä ja olen tavattoman kiitollinen terveestä lapsestamme. Mies ei ajattele juurikaan moisia riskejä.
 
Molemmat halusimme lapsia, ja kummankin mielestä kolme olisi ihanteellinen määrä, mutta ensimmäisen yrityksen aloituksesta olimme todella eri linjoilla. Minulle tuli megalomaaninen vauvakuume jo opiskeluaikana, mies oli sitä mieltä että täytyy valmistua ja päästä työelämään ennen lapsia. Monta vuotta siinä sai siis odottaa, mutta lopulta alettiin yrittää valmistumisen jälkeen - jonkinnäköinen kompromissi siis :) Ja totta kai oli järkevää suorittaa opiskelut ensin, mutta se vauvakuume oli aivan karmea, henkisesti ja fyysisesti.

Nyt toisen kohdalla mies sanoi että minä saan päättää koska yritys alkaa ja hän olikin ihan valmis heti kun ilmoitin että haluaisin jättää ehkäisyn pois.
 
Kahdesta ensimmäisestä oltiin samaa mieltä (kummankin lapsen isän kanssa), ja oikeastaan kolmannestakin: haluttiin lapsi, mutta "ei vielä" - ehkäisy kuitenkin petti ja lapsi sai alkunsa, ja oltiin alkujärkytyksen jälkeen molemmat onnellisia asiasta. :)

Nyt miehen kiintiö olisi täynnä, itse haluan pitää option vielä yhteen, ja mies on sanonut, että jos joku päivä ehdottomasti haluan vielä sen yhden, hän siihen varmastikin taipuu. :grin
 
Ei suinkaan. Mies ei ollut koskaan kuvitellut hankkivansa lapsia eikä niitä elämäänsä kaivannut. Minä lopulta käänsin kelkkani ja "pakotin" hänet mukaan. Kaksi lasta tuli sen myötä ja mies on tästä hyvin kiitollinen - ja muistaa sen aina silloin tällöin minulle sanoa :) Nyt kuumeilen kolmatta ehkä vuoden päästä, ja mies ei ole sitäkään torpannut. Totesi, että alunperin ei lapsia halunnut, mutta nyt kun niitä on niin ei ole tiettyä lapsilukua mielessään lyönyt lukkoon. Kolmas lapsi kuulemma mahtuisi vielä autoonkin, otan tämän myöntymisen merkkinä.
 
Meillä mies ei ollut koskaan ajatellut lapsiasiaa, kun tapasimme. Minulla oli jo kaksi lasta ja se oli minulle hyvä määrä, tosin esimerkiksi lasten vaatteista ja tavaroista luopuminen oli aina ollut vaikeaa, luonnehdin itseäni vauvakuumekroonikoksi, mutta miehen tavatessani olin jo yli 40-vuotias. Aika nopeasti otin puheeksi, että jos hän lapsia haluaa, niin minun kanssani alkaa olla jo kiire. Olin sitä mieltä, että hän olisi loistava isä ja olin jo kymmenen vuotta aiemmin nähnyt vision, jossa miehellä on poika (en tiennyt, että minä olisin sen äiti). Miehen ei tarvinnut kauan pohtia, kun yritys alkoi, olimme olleet yhdessä viisi kuukautta. Yrittäessä meni yli kaksi vuotta, mutta onnistuimme. Olimme myös yhtä mieltä siitä, että tämä yksi riittää, sillä toisen yrityksen olisi voinut aloittaa vasta, kun olin jo 46-vuotias. Perhe tuntuu nyt kokonaiselta eikä enää tee tiukkaa luopua kasvavan lapsen vaatteista.
 
Meillä oli ajatus, että kaksi lasta tässä vaiheessa ja siinä on sitten mahdollisuus iltatähteen myöhemmin, jos kuume iskee. No, kaksi raskautta kyllä takana, mutta lapsia 1+2 :grin. Itseä hieman harmittaa, että en todennäköisesti enää ikinä pääse nauttimaan vauva-ajasta yhden vauvan kanssa lapsiluvun tultua täyteen, kun kaksosista ei juuri muistoja ole ensimmäisestä vuodesta mahavaivoineen ja reflukseineen.
 
Emme olleet ehtineet keskustella lastenhankinnasta ennen kuin testi näytti jo plussaa ja esikoinen oli tulossa vain reilun kuukauden seurustelun jälkeen :bag: Myöhemmin kun ollaan lasten määrästä puhuttu, molemmat olimme yhtä mieltä, että 4-5 lasta olisi meille hyvä. Kuudes on nyt 3 vkoa vanha :rolleyes: Kuopukseen piti miestä vähän suostutella :grin Mutta nyt ollaan sitä mieltä, että perhe on valmis. Mä kyllä voisin vielä yhden ottaa, mutta mies ei takuulla enää suostu ja onhan mulla tässä kädet täynnä nytkin.
 
Samaa mieltä oltiin juu. Raskauduin 14 kk yrittämisen jälkeen. Esikoinen syntyi marraskuussa 2018. Toisesta haaveilen kyllä ja ymmärtääkseni mies myös. Täytyypä funtsia milloin olisi sopiva aika yrittää kuopusta. Oma ikä on jo sen verran paljon (37v.), että kauaa ei voi aikailla asian kanssa.
 
Takaisin
Top