Olitko viimeisilläsi raskaana elämäsi kunnossa?

Todellakin olin elämäni kunnossa! Kuopusta odottaessa vielä 40+1 tanssin esikoisen kanssa 50-luvun rokin tahtiin, hypin ja pyöritin lasta ilmassa, ei ongelmaa! Siitä synnytys ehkä saikin vauhtia kun seuraavana aamuna alkoi supistelut ja vauva syntyi iltapäivällä :)

Samaisessa raskaudessa olin myös aika ylpeä itsestäni kun kahdeksannella kuulla vietin 5 tuntia Hoplopissa ryömien esikoisen perässä pitkin putkia, kiipeillen ja laskien mäkeä. Pelkäsin vain että jäisin johonkin putkeen jumiin :hilarious: Tuon rupeaman jälkeen vielä tunti järvessä uimista. Hyvin jaksoi.

Esikoisenkin raskaus meni hyvin, joskaan ei ollut yhtä rankkoja fyysisiä suoritteita. Kahdeksannella kuulla väittelin tohtoriksi, sekin oli saavutus (että jaksoi pitää ajatukset kasassa ja rakon hallinnassa) :bookworm:
 
Mulla on laskettuun aikaan 31 päivää jäljellä, enkä ole ollut kuukausiin enää töissä. Eli ei, en ole varsinkaan tässä viimeisellä kolmanneksella ollut elämäni kunnossa. Kuulun niihin, kellä vaivat alkavat aikaisin ja sairauslomaa töistä pakko ottaa kun kroppa kipuilee niin pahasti. Maha on silti ihana ja pidän raskaana olemisesta, on se kuitenkin niin maagista ja palkinto mitä parhain <3 Mies on sitten taas sitä mieltä, ettei raskaus sovi mulle, sillä koko ajan tulee jotain uutta vaivaa ja mielialat senkun soutaa:rolleyes:
 
En todellakaan, lähes petipotilas. Toivottavasti niin ei käy nytkin... Verenpaineet oli melkein vaarallisen alhaalla, SI-nivel sanoi poks ja rajoitti kaiken liikkumisen minimiin, lisäksi vatsa oli niin hervottoman iso, että mitään ei saanut tehtyä. Viimeiset kaksi viikkoa ainakin oli ihan tuskaa, vauva syntyi reilu viikko lasketun ajan jälkeen.

Nytkin on jo ollut paljon supisteluja, olo on kankea ja väsynyt, verenpaine taas hyvin matala, vatsa on nyt jo vähän tiellä ja selkäkin kiukuttelee... Yritän kuitenkin saada opinnot kasaan jotta valmistuisin. 26+1 vasta. Raskaus ei kyllä sovi mulle, en tykkää yhtään, kamalinta kuitenkin oli alkuraskauden voimakkaat oksentelut, molemmista raskauksista voin pitkään pahoin. :sour: Mutta onhan se läpikäytävä, jotta lapsen saa syliin asti.
 
En todellakaan ollut, lonkat ja selkä veteli viimeisiään eikä liitoskivuissakaan juuri hurraamista ollut. Onneksi raskaus ei mennyt yliajalle vaan synnytys käynnistyi 39+4.
 
Loppuraskaudesta kyllä, kävin 3-4 kertaa viikossa salilla tai spinningissä ja päivittäin 7 km kävelylenkillä. Puolivälissä sen sijaan vaivasi liitoskivut, silloinkin pystyi salilla käymään mutta kävellessä eka kilsa tuntui että koko häpyluu halkeaa ja muuten kunto loppui 3 km kohdalla. Mutta vaikka loppuraskaudessa olikin kivut poissa, kyllä sitä heti raskauden jälkeen tajus miten raskasta onkaan ollut liikkua :hilarious:
 
Ensimmäisessä raskaudessa puuhastelin äitiysvapaalla kaikenlaista, kävin lenkillä ja vaikka missä - tosin lapsi syntyikin sitten etuajassa ja aika pienipainoisena.

Nyt ei ole vielä vapaa alkanutkaan, ja enkä liitoskipujen takia pääse kunnolla edes kävelemään. Juokse siinä sitten ruuhkajunaan...
 
Takaisin
Top