Oliko sinulla "kivuton" luomusynnytys?

Chimichanga

Chimichanga

Näppärä viestien naputtelija
Huhtikuiset 2022
Joskus muistan amk:ssa kun oli luento synnytyksestä, opettaja kertoi, että 1% kaikista synnyttäjistä ei koe synnytystä kivuliaana. Siis ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Kokemus on rankka, mutta he eivät kutsu sitä kivuliaaksi...

Kipu on subjektiivinen kokemus ja jännitys ja pelko voimistavat sitä. Ehkä jos valmistautuu henkisesti synnytykseen lukemalla siitä ja keskustelemalla jo synnyttäneiden kanssa ja tietty valmennykset yms. Ja olis rakas mukana tukemassa ja rauhoittamassa, niin ehkä silloin kipu olisi vain synnytystyötä..ja upea kokemus....

Ajatelkaa niitä äitejä, jotka synnyttäneet 20 kertaa...

Onko teillä luomusynnyttäjä tällaisia positiivisia kokemuksia siis kivuttomia tai sinne päin...? Mitkä asiat vaikuttivat?
 
Kolme viidestä on syntynyt ilman (toimivaa) lääkkeellistä kivunlievitystä. Ja kyllä olleet kipeitä vaikka kuinka olin, etenkin kahteen viimeiseen valmistautunut. Tai viimeisin ei oikeastaan ehtinyt olla kipeä, kun tuli vain yksi sellainen supistus jonka aikana pelkäsin etten kuolekaan :rolleyes:
 
Mun synnytys meni kokonaan lääkkeettömästi. En osaa kutsua tuntemuksia kivuiksi. Tunsin poltetta, pakotusta, kiristystä, ponnistamisen pakkoa... Kaikki hurjia, dramaattisia tuntemuksia mutta silti koko ajan positiivisia, eteenpäin vieviä, tarkoituksenmukaisia.
Pari kertaa synnytyksen aikana jouduin hetkeksi synnytyskuplan ulkopuolelle, jolloin minua rupesi epäilyttämään tai huolestuttamaan tai pelottamaan jokin (siirtyminen kotoa sairaalaan, lapsen sydänäänien katoaminen välillä ja laitteiden hälytys (pyysin laitteet heti äänettömälle)) ja samalla minuun sattui, mutta onneksi pääsin takaisin keskittyneeseen olotilaan ja kiinni itseeni ja kivun kokemus loppui.

Mulle paras saamani neuvo oli suojata itseni kaikilta kauhutarinoilta. Keskityin keräämään tietoa kaikesta mahdollisesta synnytykseen liittyvästä ja uppouduin positiivisiin synnytyskokemuksiin ja -kertomuksiin. Valoin itseeni luottamusta fysiikkaani ja biologiaani ja valmistauduin seuraamaan vaistojani. Halusin antaa itselleni luvan luovuttaa kontrolli ja vain olla ja synnyttää. Miehelläni oli vastuu tavaroista, liikkumisesta, synnytystoiveiden välittämisestä kätilöille jne jne.

Kokemus oli upea vaikka ponnistusvaihe pitkittyi ja vauva tarvitsi hetken lisähappeakin.

Kuukauden sisällä synnytän toisen lapseni ja todella toivon että saan kokea yhtä upean synnytyksen pienen poikani kanssa.
 
Taikapilvi sanoi:
Mulla takana kaks niin nopeaa synnytystä, ettei kivunlievityksiä ehtinyt saada ja siksi luomuja. Ei ne todellakaan kivuttomia olleet mutta kuitenki yllättävän siedettävää ja luonnollista kipua..
Click to expand...
Kiitos kommentista! Luonnollinen kipu on varmasti hyvä termi synnytyskivuille!
 
Zeni sanoi:
Kolme viidestä on syntynyt ilman (toimivaa) lääkkeellistä kivunlievitystä. Ja kyllä olleet kipeitä vaikka kuinka olin, etenkin kahteen viimeiseen valmistautunut. Tai viimeisin ei oikeastaan ehtinyt olla kipeä, kun tuli vain yksi sellainen supistus jonka aikana pelkäsin etten kuolekaan :rolleyes:
Click to expand...
Sun viimeisin synnytys oli siis kivuton?
 
Chimichanga sanoi:
Sun viimeisin synnytys oli siis kivuton?
Click to expand...
Se oli niin nopea (39min) ettei ehtinyt olla kipeä kuin yhden supistuksen verran. Oli ne aiemmatkin supistukset kipeitä/tuntuvia, mutta ei niin kipeitä että olisin esimerkiksi puudutteita siihen halunnut, kaurapussi ja tens toimi paremmin kuin hyvin.
 
SuviMinnu sanoi:
Mun synnytys meni kokonaan lääkkeettömästi. En osaa kutsua tuntemuksia kivuiksi. Tunsin poltetta, pakotusta, kiristystä, ponnistamisen pakkoa... Kaikki hurjia, dramaattisia tuntemuksia mutta silti koko ajan positiivisia, eteenpäin vieviä, tarkoituksenmukaisia.
Pari kertaa synnytyksen aikana jouduin hetkeksi synnytyskuplan ulkopuolelle, jolloin minua rupesi epäilyttämään tai huolestuttamaan tai pelottamaan jokin (siirtyminen kotoa sairaalaan, lapsen sydänäänien katoaminen välillä ja laitteiden hälytys (pyysin laitteet heti äänettömälle)) ja samalla minuun sattui, mutta onneksi pääsin takaisin keskittyneeseen olotilaan ja kiinni itseeni ja kivun kokemus loppui.

Mulle paras saamani neuvo oli suojata itseni kaikilta kauhutarinoilta. Keskityin keräämään tietoa kaikesta mahdollisesta synnytykseen liittyvästä ja uppouduin positiivisiin synnytyskokemuksiin ja -kertomuksiin. Valoin itseeni luottamusta fysiikkaani ja biologiaani ja valmistauduin seuraamaan vaistojani. Halusin antaa itselleni luvan luovuttaa kontrolli ja vain olla ja synnyttää. Miehelläni oli vastuu tavaroista, liikkumisesta, synnytystoiveiden välittämisestä kätilöille jne jne.

Kokemus oli upea vaikka ponnistusvaihe pitkittyi ja vauva tarvitsi hetken lisähappeakin.

Kuukauden sisällä synnytän toisen lapseni ja todella toivon että saan kokea yhtä upean synnytyksen pienen poikani kanssa.
Click to expand...
Kiitos kun jaoit! Ihana kuulla :) eli kun pystyy keskittymään synnytykseen, voi kaiken kokea tarkootuksenmukaisena eikä pelottavana.. Toi itsensä suojelu kaikilta ikäviltä tarinoilta on tosi tärkeää.. :thumleft
 
Zeni sanoi:
Se oli niin nopea (39min) ettei ehtinyt olla kipeä kuin yhden supistuksen verran. Oli ne aiemmatkin supistukset kipeitä/tuntuvia, mutta ei niin kipeitä että olisin esimerkiksi puudutteita siihen halunnut, kaurapussi ja tens toimi paremmin kuin hyvin.
Click to expand...
Ihanaa :thumleft
 
Esikoinen syntyi luomuna, koska avautuminen oli niin nopea, ettei kivunlievitystä voinut enää saada siinä vaiheessa kun anestesialääkäri saapui paikalle. Kipu oli infernaalinen, kovempi kuin mitä olin ikinä kokenut ja olin varma ettei sellaista kipua voi olla ja siitä selvitä hengissä. En silti pelännyt, se oli enemmänkin vain hyväksyntää, että näin tässä nyt kävi. Lapsi syntyi itsestään ilman ponnistusta kolmella supistuksella, minä olin lamaantunut kivusta, joten mitenkään en pystynyt osallistumaan.

Synnytystä en edelleenkään pelkää, koska todistettavasti selvisin tuosta hengissä, ja infernaalista kipua kesti vain rajallinen ja melko lyhyt aika. Ja tosiaan kroppa hoitaa homman maaliin vaikka minä olisin täysin kivusta lamaantunut.
 
Suski75 sanoi:
Esikoinen syntyi luomuna, koska avautuminen oli niin nopea, ettei kivunlievitystä voinut enää saada siinä vaiheessa kun anestesialääkäri saapui paikalle. Kipu oli infernaalinen, kovempi kuin mitä olin ikinä kokenut ja olin varma ettei sellaista kipua voi olla ja siitä selvitä hengissä. En silti pelännyt, se oli enemmänkin vain hyväksyntää, että näin tässä nyt kävi. Lapsi syntyi itsestään ilman ponnistusta kolmella supistuksella, minä olin lamaantunut kivusta, joten mitenkään en pystynyt osallistumaan.

Synnytystä en edelleenkään pelkää, koska todistettavasti selvisin tuosta hengissä, ja infernaalista kipua kesti vain rajallinen ja melko lyhyt aika. Ja tosiaan kroppa hoitaa homman maaliin vaikka minä olisin täysin kivusta lamaantunut.
Click to expand...

Tollasen kivun jälkeen varmasti taivaallinen olo kun loppui ja sait vauvan viereesi! Kuinka lyhyt aika se vahvin kipu sulla oli?
 
Chimichanga sanoi:
Tollasen kivun jälkeen varmasti taivaallinen olo kun loppui ja sait vauvan viereesi! Kuinka lyhyt aika se vahvin kipu sulla oli?
Click to expand...
Tosi vaikea sanoa. Ajantaju hävisi kokonaan. Maksimissaan tunnin, voi olla, että kesti vähemmänkin aikaa, mutta tuon maksimissaan tunnin päättelen siitä, että kun vuoronvaihdon jälkeen tuli uusi kätilö, olin vielä tolpillani joskus varttia yli 12 (jolloin meni lapsivedet ja aukeaminen alkoi), ja lapsen papereiden mukaan lapsi syntyi noin tuntia myöhemmin.
 
Suski75 sanoi:
Tosi vaikea sanoa. Ajantaju hävisi kokonaan. Maksimissaan tunnin, voi olla, että kesti vähemmänkin aikaa, mutta tuon maksimissaan tunnin päättelen siitä, että kun vuoronvaihdon jälkeen tuli uusi kätilö, olin vielä tolpillani joskus varttia yli 12 (jolloin meni lapsivedet ja aukeaminen alkoi), ja lapsen papereiden mukaan lapsi syntyi noin tuntia myöhemmin.
Click to expand...
Tunti!!! Se on pitkä aika...mut tosiaan kaikki uutta mulle. Hyvä kuulla :)
 
Suski75 sanoi:
Tosi vaikea sanoa. Ajantaju hävisi kokonaan. Maksimissaan tunnin, voi olla, että kesti vähemmänkin aikaa, mutta tuon maksimissaan tunnin päättelen siitä, että kun vuoronvaihdon jälkeen tuli uusi kätilö, olin vielä tolpillani joskus varttia yli 12 (jolloin meni lapsivedet ja aukeaminen alkoi), ja lapsen papereiden mukaan lapsi syntyi noin tuntia myöhemmin.
Click to expand...
Tunti!!! Se on pitkä aika...mut tosiaan kaikki uutta mulle. Hyvä kuulla :)
 
Chimichanga sanoi:
Kiitos kun jaoit! Ihana kuulla :) eli kun pystyy keskittymään synnytykseen, voi kaiken kokea tarkootuksenmukaisena eikä pelottavana.. Toi itsensä suojelu kaikilta ikäviltä tarinoilta on tosi tärkeää.. :thumleft
Click to expand...
Seuraavat tosi hyvät neuvot olivat: 2.Kiinnitä huomiota siihen että kasvot, leuka ja kaula pysyy rentoina. Ei siis irvistelyä! Tällöin alapään paikat on helpompi pitää rentoina ja mukautuvina. 3. Pidä itsesi pehmeässä liikkeessä niin et rupea vahingossa jarruttamaan avautumista lihaksilla.
 
Mullakin oli sen verran nopea synnytys, että synnytin lähes luomuna. Ilokaasua kokeiltiin, mutta se alkoi vain oksettaa ja joku puudute alapäähän tuikattiin, mutta sekään ei kauaa ehtinyt vaikuttaa. Paras kivunlievitys oli oikeastaan keskittyminen hengittämiseen ja kätilön ohjeisiin. Jokaisella uloshengityksellä puhalsin mielessäni kipua pois ja se auttoi. Kivuton synnytys ei siis missään nimessä ollut, mutta siedettävä.
 
Takaisin
Top