Oliko/onko seksiä vauva-aikana?

jarkko

jarkko

---
Vau.fi:n asiantuntija
Miten olette kokeneet seksuaalisuuden synnytyksen jälkeen? Oliko/onko ollut haluja? Onko miehen halujen eriparisuus ollut ongelma vauva-aikana? Onko ollut kiistoja liittyen läheisyyteen tai seksiin? Muuttuiko tilanne lapsen/lasten kasvaessa?
 
Meidän vauva-ajasta on jo hieman aikaa, mutta yritän vähän muistella millaista oli. Ihan alkuun, kun oli sektion jäljiltä kipuja ja vuosinkin ei tainnut olla minkäänlaisia haluja, mutta kyllä ne sitten alkoi palata. Väsymys ja kiire toki niitä verotti. Samoin vauvan onneksi ohi menevät kaudet jolloin hän huusi puoli yötä eikä halunnut nukkua. Mutta muistelisin hämärästi että mies oli se haluttomampi ja selitti tätä sillä että kun näki minun kärsivän synnytyksessä, tuli jonkinlainen kammo tai jotain sellaista. Taisi kuitenkin päästä tästä yli aikaa myöden. Sitä en tiedä olisiko seksin ja halujen määrä vauvavuoden jälkeen lisääntynyt, kun miehen sairaus tuli sitten varjostamaan sitäkin.
 
Itsellä halut heräsi nopeasti synnytyksen jälkeen, parissa viikossa. Ei ollut kipeä, ei kuivuutta. Normaaliin seksielämään päästiin jo alle kuukauden kuluttua synnytyksestä. Parin kuukauden kuluttua miehen halut kuitenkin katosivat ja sillä tiellä ovat edelleen, lapsen ollessa nyt 1v 2kk. Riitoja ollut paljon, kun halut eivät kohtaa ollenkaan ja jos seksiä on, se usein jää kesken tai on muuten tylsää ja ponnetonta. Ollut isona syynä parisuhteen ajautumisessa huonoon jamaan. Montaa eri virikettä kokeillut, ei toimi. Meillä poika ollut varsin helppo lapsi, ei valvottanut yöllä, ei vaatinut erityisen paljon, joten vaikea ajatella että siinäkään olisi syytä.
 
Onpa tylsä tilanne Ginger. Oletteko onnistuneet keskustelemaan aiheesta riitelemättä? Jos olette aina ajautuneet riitaan, suosittelen yrittämään ilman riitaa miehen kanssa juttelua. Kenties miestäsi painaa jokin, mikä sitten vaikuttaa seksielämäänkin? Käyttäytyykö hän muuten kuten ennen?
 
Ollaan me riitelemättäkin asiasta pystytty keskustelemaan, mitään tulosta vaan ei silti saada. Muuten mies ei ole muuttunut, alusta lähtien ollut vähätarpeisempi, muttei ero ole ollut lainkaan näin suuri. Väsymystä ehkä, mutta ei sekään ihan koko aikaa paina. Olen miettinyt, olisiko mies voinut jotenkin traumatisoitua synnytyksen aikana, kun oli kuitenkin mukana ja näki kaiken. Ei tosin seksittömyys heti vauvan synnyttyä alkanut, eikä hän itse ainakaan tietoista traumaa usko kantavansa tästä. Turhauttaa vain, kun keinot alkavat loppua ja seksi on minulle ainakin erittäin iso ja tärkeä asia parisuhteessa.
 
Täällä omat halut on hautautuneet melko pitkän aikaa väsymyksen alle. Meillä ei 1,5 vuoteen nukuttu oikein hyvin tuon pikkuneidin kanssa niin se söi aika tavalla. Nyt ikää 2v3kk niin olen tässä omia haluja hiljalleen saanut heräteltyä koska myös toive toisesta kaikesta tästä valvomisesta huolimatta on pikkuhiljaa heräillyt. Itse haluaisin nyt enemmän ja etsiä niitä kadonneita haluja yhdessä harva se ilta, mutta mies kokee sen suorittamiseksi. :( itse pelkään että tämä helposti lipsahtaa taas siihen lähes seksittömään elämään ja toinen lapsi jää todellakin vain haaveeksi.
 
Mulla toipuminen oli nopeaa joten ei pitkää taukoa tullut. Alkuun hiukan sattui mutta liukkari helpotti asiaa. Itse koen että halukkuus on itsellä ehkä jopa hiukan kasvanut nyt lapsen jälkeen mutta toki aina ei pysty kun haluais kun pieni vaatii huomiota eikä kauheasti hereillä ollessa viihdy yksin.
 
Synnytyksestä palautuminen oli jonkinverran rankkaa ja ensimmäinen kerta taisi olla 5viikkoa synnytyksestä, sattui ja tuntui epämiellyttävältä. Myöhemmin liukkarin kanssa homma toiminut, mutta olen tainnut olla seksissä mukana miellyttääkseni miestäni enkä niinkään itseäni. liukasteen käyttö voitiin jättää pois lapsen ollessa 5kk.
Nyt synnytyksestä yli puoli vuotta. Omat kadoksissa olleet halut ovat pikkuhiljaa palautuneet. Tosin edelleen mies on sitä mieltä ettei seksiä ole tarpeeksi. No vaikka halut kohtaisivat niin aina ei vain pysty kun tottakai juuri silloin vauva ei nuku tai on muutoin pahalla tuulella tms :D
 
Ei ainakaan vielä, mutta synnytyksestä vasta 4 kk aikaa. Ja meillä seksittömyys on kiinni miehestä. Eikä liity vauvaan, koska sitä ei ollut ennen vauvaakaan. Mies kyllä kuulemma haluaa, mutta on saamaton. Eikä suostu vielä yli kahden vuoden jälkeenkään terapiaan eikä lääkäriin eikä ottamaan mitään apua vastaan, koska mitään ongelmaa ei ole. Olen yrittänyt tehdä asialle kaikkeni, mutta edelleen samassa pisteessä ollaan. Ilmeisesti on vaan tyydyttävä tilanteeseen, jos haluan tän miehen kanssa olla, enhän voi häntä muuttaa.

Nyt vauva-aikana minua ei niin haittaa seksittömyys, koska vauva on minussa kiinni 24/7 eikä edes nuku yksin, joten ei ole mahdollisuuttakaan seksiin. Miestä tuskin edelleenkään kiinnostaa, on varmaan vain iloinen että kerrankin saa olla minulta rauhassa.

Eli seksuaalisuus on ihan samanlaista kuin ennen raskautta ja synnytystä, mutta enää seksille ei ole aikaa. Halut eivät ole vähentyneet minulla, miehellähän niitä ei ollutkaan, eli eivät ole muuttuneet kummallakaan. Halujen eriparisuuden saralla tilanne on parantunut synnytyksen jälkeen. Läheisyydestä/seksistä ei tule riitoja enää, koska millekään niistä ei ole aikaa.
 
Yli vuosi meni synnytyksestä, ennen kuin heräsi minkäänlaista kiinnostusta seksiä kohtaan. Tältä kannalta on erinomainen juttu, että miestä ei ole kuvioissa, koska seksiä ei olisi tosiaankaan ollut tarjolla. Nyt sai rauhassa keskittyä lapseen koko vauvavuoden ajan.
 
Meillä synnytys oli rankka kokemus molemmille ja oma palautuminen kesti useamman viikon. Kun tikkaukset vihdoin paranivat, niin seksielämäkin palasi. Rytmi muuttui ja mahdollisuudet vähenivät vauvan tultua taloon. Miehen raskas työ, omat opiskeluun liittyvät paineet ja edelleen öisin heräävä pian kolme vuotias verottavat molempien jaksamista, mutta molempien halut tulee tyydytetyiksi.
Vuoden verran yritettiin aluille toista raskautta ja viimeisimmät kuukaudet oli ehkä enemmän suorittamista kuin toisistamme nauttimista. Nyt kun vihdoin tärppäsi, on selvästi molempien halut taas nousseet.
 
Näköjään miesten haluttomuus vauva-aikana on aika yleistä! Meillä meni niin, että raskauden aikana ensimmäisellä kolmanneksella väsymys ja pahoinvointi vei minulta seksihalut. Toisella kolmanneksella ne palasi ja mieskin oli innoissaan suurentuvista rinnoista. Kolmannella kolmanneksella kun maha pumpsahti esiin niin seksihanat meni kiinni, miehen toimesta! Synnytyksen jälkeen minua ei seksi kiinnostanut pitkään aikaan, eikä asia näyttänyt miestäkään vaivaavan. Noin 3 kk kuluttua minun halut alkoi taas uudelleen herätä, mutta keskustelimme miehen kanssa että seksi tuntuu vähän hankalalta kun vauva saattaa herätä koska vaan eikä me varmaan pystytä rentoutumaan. Nyt synnytyksestä on kulunut melkein puoli vuotta eikä sitä seksiä ole ollut vieläkään. Olen avannut aiheesta keskustelua pariin otteeseen. Mies on ollut melko vaivaantunut ja vähäsanainen, mutta mitä olen saanut hänestä irti, niin hän on nähnyt minut nyt vaan äitinä joka ruokkii lastaan, eikä pidä sitä kiihottavana. On jopa sanonut että seksi voidaan hänen puolestaan "säästää toisen lapsen hankintaan". Kysyin häneltä että haluaako minua vielä. Kyllä -vastauksen sanominen kesti vähän liian kauan. Tuntuu pahalta että oma mies ei (ilmeisesti) halua minua. En tiedä että miten tämä vaikuttaa meidän suhteeseen tulevaisuudessa. Suhde on muuten todella hyvä ja läheisyyttä riittää, mutta tämä seksiasia...

Olisiko seksineuvojalla jotain rakentavaa sanottavaa aiheeseen? ;)
 
Enni, kuulostaa minuun korvaan saamattomuus aika oudolta syyltä olla harrastamatta seksiä. Ei saa aikaiseksi mitä? Tehdä aloitetta? Poistua koneelta tms? Vähän kuulostaa siltä että tulkintasi ettei ole haluja on ihan oikea. :/ Mitä mies tekee, jos itse teet seksialoitteen?

Neuvoja on vielä hetken verran lomalla, mutta eiköhän hän ensi viikolla palaa sanomaan jotain. Sitä odotellessa sympatiaa kotikissalle ja muille, joiden mies ei halua seksiä. Tiedän että tuo tuntuu kurjalta, jos mies ei halua (vaikka omalla kohdallani asia ei ole niin yksioikoinen eikä kyse siitä että mies ei halua minua). Se on turhauttavaa ja se tuntuu pahalta. Kai se on (melkein) kaikkiin naisiin sisään rakennettu tarve tuntea itsensä halutuksi (ainakin oman miehen osalta). :\

Onkohan useammillakin tuo ongelma että mies näkee lapsen tulon jälkeen naisen vain äitinä eikä siis kiihottavana...
 
Vargynja; Niinpä. Se on ainut vastaus, jonka olen näiden vuosien aikana saanut "en tiedä"n lisäksi. Tarkennusta ei pyynnöstä huolimatta herunut. Jos teen aloitteen, mies sanoo, että ei nyt koska väsyttää, ei jaksa, maha täynnä jne. Sitten kysyn että millon sopisi, hän sanoo huomenna, myöhemmin, lomalla, ens viikolla jne. mutta sitä ei koskaan tule. Koskaan hän ei itse tee aloitetta. Tää asia on siis alkanut jonkin aikaa sen jälkeen kun muutimme yhteen. Tuntuu, että mies on huijannut minut kanssaan yhteen, esittämällä ensin toisenlaista kuin on..

Mitä tähän äitiysasiaan tulee, siihen en oikein omalta kohdalta osaa sanoa mitään. Kyllä tän kestäis seksittömänäkin, jos tietäis että kaikki on kunnossa ja seksiä on taas joskus. Enkä tarkoita sitä aikaa, kun alamme toivoa sisarusta vauvalle.. Huoh!
 
Takaisin
Top