Oliko asiat ennen paremmin?

[Vargynja]

Usein päivitellään nykyajan menoa ja puhutaan vanhoista hyvistä ajoista. Mutta oliko asiat sinusta ennen paremmin?

Omasta mielestäni kokonaisuutena ei ollut. Totta kyllä, jotkin asiat saattoi olla. Mutta monissa asioissa on kuitenkin menty eteenpäin. Nykyisin ollaan paremmin tietoisia monista asioista. Sen myötä (ainakin omassa kuplassani) syrjivät asenteet on vähentyneet ja ymmärretään enemmän erilaisia ihmisiä. Siitä pidän ehdottomasti, että nykyisin puhutaan tunnetaidoista ja opetetaan niitä jo lapsille.

 

[Bella Swan]

Joo, moni asia on mennyt eteenpäin. Mutta kokonaisuudessaan sanoisin että ennen lapsuus oli turvallisempaa kun vaikkapa somea tai roadman-kulttuuria ei ollut, ainakaan tässä mittakaavassa.
Erilaisuutta kunnioitetaan nykyäänn enemmän, se on hyvä. On suvaitsevuutta. Monen sairauden hoito on mennyt eteenpäin.

 

[Lya M.]

Kyllä ja ei. Omassa lapsuudessani oli omat ongelmansa ( esim 90-kuvun lama, joka syöksi ihmisiä oikeasti ongelmiin) ei, voinut soittaa, että saanko mennä sinne ja tänne. Asiat piti sopia etukäteen.
Käteiselläkin sai maksaa ja henkilökunta ravintoloissa osasi suomea…

Oli toki ”namusetiä”, silloinkin kun itse olin lapsi, mutta oli helppo varoittaa niistä. Nykyään kaiken maailman sivustoilla pyörii vaikka mitä viheltäjää…

Lapsille ei ravintolassa heti työnnetty kännykkää/pdia käteen, koska niitä ei ollut olemassa. ( omille lapsilleni en anna edelleenkään)

Omassa lapsuudessani oli ” villejä” lapsia, nyt niille kaikille pitää hakea jokun ADHD tai joku muu diagnoosi .

Omassa lapsuudessani koulussa saattoi viedä jäädä luokalle ja myös tarkkailuluokalle saattoi päätyä.
Nykyään ihan kaikki työnnetään samoille luokille, joissa jo muutenkin on liikaa lapsia.

Ei mikään ihme, että vanhemmat ”koulushoppaavat” lapsensa parempiin kouluihin.

Omassa koulussani oli omat luokat, uusissa jättikouluissa ei ole niitäkään, vaan alakoululaisetkin joutuvat hyppimään sinne tänne.

Ehkä katson maailmaa vähän ”äitilasien” läpi

 

[Pilkki24]

Monilla on mielestäni hyviä pointteja. Tärkeitä ovat mielestäni nuo asenteet syrjintää kohtaan ja kehittynyt lääketiede. Tunnetaitojen opettaminen lapsille oli myös hyvä nosto. Itse nostaisin vielä teknologian kehityksen ympäristöystävällisempien menetelmien saralla.

Koen kuitenkin, että yhteiskuntana olemme menneet liikaa siihen suuntaan, että kaikilla on oikeuksia muttei velvollisuuksia. Tässä on menty niin pitkälle ettei edes lapsille uskalleta/voida asettaa turvallisia rajoja. Kaipaisin myös yhteisöllisyyttä yksilöllisyyden korostamisen sijaan.

 

[Vargynja]

Omassa lapsuudessani oli ” villejä” lapsia, nyt niille kaikille pitää hakea jokun ADHD tai joku muu diagnoosi .

Minusta on vain hyvä, kun nykyisin tunnistetaan mistä vaikeudet johtuu. Lapset voi saada oikeanlaista tukea eikä vain leimata häiriköiksi. Mitä olen kuullut niin diagnooseja ei ihan vaan haeta, vaan niiden saamiseksi tehdään laajoja tutkimuksia.

 

[Pilkki24]

Minusta on vain hyvä, kun nykyisin tunnistetaan mistä vaikeudet johtuu. Lapset voi saada oikeanlaista tukea eikä vain leimata häiriköiksi. Mitä olen kuullut niin diagnooseja ei ihan vaan haeta, vaan niiden saamiseksi tehdään laajoja tutkimuksia.

Näissä kyllä on menty välillä mielestäni vähän turhan herkälle. Siinä kohtaa, kun 6-vuotiaalla on ties kuinka mones lääke kokeilussa, on mielestäni ylireagoitu jo vahvasti (ja siis tiedän tällaisen tapauksen elävästä elämästä).

Yleisesti ottaen hyvä, että on enemmän tukea tarjolla, mutta toivoisin ettei lapsia ylidiagnosoitaisi ja lääkittäisi pilalle vaan ensisijaisesti annettaisiin sitä kasvatusapua ja vasta viimeisenä keinona lääkitystä.

Niiden neuroepätyypillisyyksien kanssa on kuitenkin opeteltava elämään tässä yhteiskunnassa. Ongelma on ehkä osaltaan myös se, että nämä lapset kärsivät tästä nykyisenkaltaisesta kulttuurista, jossa lapset laitetaan itseohjautumaan ja päättämään asioistaan aivan liian nuorena.

 

[Lilyofthevale]

Joo, moni asia on mennyt eteenpäin. Mutta kokonaisuudessaan sanoisin että ennen lapsuus oli turvallisempaa kun vaikkapa somea tai roadman-kulttuuria ei ollut, ainakaan tässä mittakaavassa.
Erilaisuutta kunnioitetaan nykyäänn enemmän, se on hyvä. On suvaitsevuutta. Monen sairauden hoito on mennyt eteenpäin.

Somessa on toki haittapuolensa, mutta kokonaisuutena lapsuus on varmasti nyt turvallisempaa kuin ennen. Kännykät kuitenkin auttaa, jos eksyy tai tulee joku ongelma. Lapsia vahditaan ihan erilailla kuin minun lapsuudessa. Ja yksi asia on suhtautuminen alkoholin käyttöön lapsiperheissä. Nykyään kuitenkin todennäköisesti joku tekee sossuun ilmoituksen, jos lapset joutuvat olemaan ilman huolehtijaa, kun vanhemmat ovat baarissa tai kännissä. Ennen aikaan se oli vaan perheen yksityisasia ja siihen ei puututtu. Ja sitten on vielä nykyään pyöräilykypärät, minun lapsuudessa kukaan ei käyttänyt sellaisia.

Tässä muutama esimerkki minun lapsuudesta. Olin uimarannalla isän kanssa, en osannut uida. Isällä oli tapana käydä uimassa lenkki vähän pidemmällä ja minua oli ohjeistettu, että syvälle ei saa mennä. Mitään merkkiä ei kuitenkaan vedessä ollut, milloin syvä alkaa. Jotenkin vahingossa ajauduin liian syvään kohtaan, yritin pitää nenää veden pinnalla, en kunnolla saanut pohjaan tuntumaan jaloilla, hiekka vain lipesi jalkojen alla. Olin peloissani ja en pystynyt puhumaan tai huutamaan, yritin jaloilla kovasti päästä rantaan päin ja lopulta se onnistui. Isä oli minulle vihainen, koska olin mennyt liian syvälle. Hiukan isompana putosin järveen, kun leikin rantakallioilla. Kun opittiin uimaan kunnolla, käytiin keskenään uimassa, ei ollut ketään aikuista matkassa. Lähiranta oli kallioranta, ei virallinen uimapaikka. Meillä oli sellainen hyppypaikka, korkea kallio. Siinä otettiin juosten vauhtia ja sitten hypättiin (pommilla, ei pää edellä). Yksi kevät putosin kevätjäihin, se oli melko lähellä rantaa, pääsin oman avuin pois, ei ollut ketään kyllä lähettyvilläkään. Sitten teininä n 13v kävin kavereitten kanssa uimassa syrjäisessä paikassa, Lähin talo ehkä kilometrin päässä, yksityinen ranta, johon meillä oli lupa mennä. Siinä oli virtaava vesi ja kerran mentiin liian keskelle ha jouduttiin virran vietäväksi. Sain käyttää kaikki voimani, että jaksoin uida rantaan. Onneksi kaveritkin jaksoi, puhelinta tai muita ihmisiä ei ollut lähellä. Samanikäisillä kavereilla on vähän samantyyppisiä tarinoita. Että en oikein usko, että ennen lapsuus oli turvallisempaa. En ollut edes mikään villi lapsi, vaan varovainen ja pääasiassa sääntöjä noudattava.