Oletteko tasavertaisia vanhempina?

Olemme tällä hetkellä. Molemmat hoitavat vauvaa ja siivoavat jälkiään. Vuorottelemme paljon ja leikimme myös yhdessä koko perhe. Mies käy töissä ja silti antaa hirveästi itsestään pojalle töiden jälkeen. Vauva on niin kiintynyt meihin molempiin, että ei ole väliä kumpi hoitaa ja molempien syli on yhtä mieluinen. :dummy:
 
Emme ole. Olen lasten yksinhuoltaja ja lasten isä tapaa lapsia hyvin vähän, tällä hetkellä viikoittain kuitenkin. Hoidan yksin kaikki lasten asiat, hankinnat jne.
 
Emme ole, emme ole koskaan olleetkaan. Mies ei ilmeisesti itse halua osallistua enempää, olen mielestäni antanut siihen mahdollisuuden. Ja kertonut, että toivoisin hänen osallistuvan enemmän.
 
Kyllä ja ei.
Tällä hetkellä minä käyn töissä ja mies kotona lasten kanssa. Lasten hoitaminen ja kotityöt menee aikalailla tasan, siitä iso kiitos :) Meta työ, lasten kuskaamiset, neuvolat ja palaverit hoidan minä. Tämä on ollut toimiva kuvio meillä ja ei rasita molempia liikaa.
 
Olemme tasavertaisia vanhempia. Molemmille on muotoutunut hiukan erilaisia vastuualueita, mutta osallistumme molemmat jotakuinkin yhtä paljon. Mies on alusta asti ollut mukana mm neuvolassa ja lääkärissä, aiemmin minä heräilin öisin useammin, mutta nykyisin minä herään alkuyöllä tarvittaessa ja mies aamuyöstä. Mies kuljettaa yleensä päiväkotiin, minä huolehdin, että on kaikki tarvittavat tavarat mukana ja varaan hoitoajat.
Mies leikkii enemmän lapsen kanssa, minä kuljetan harrastuksiin ja ulkoilen enemmän.
 
Kyllä me nykyisin taidetaan olla. Kumpikin on lapselle yhtä tärkeitä ja kumpikin touhuaa lapsen kanssa ja hoitaa yhtä lailla (sikäli kun 6-vuotiasta tarvitsee hoitaa). Saatan olla päivällä hieman enemmän lapsen kanssa, mutta isä hoitaa iltatoimet ja nukkumaan laittamisen.
 
Ei olla. Mies elää vieläkin kuin ei lapsia olisikaan. Ei leiki eikä osallistu arkirutiineihin lasten kanssa. Hyviä hetkiäkin on mutta vähenevissä määrin. Lapset saa näkyä, mutta ei kuulua hänen mielestään ja noita on kuitenkin siunaantunut jo 4, mutta ei pahemmin ota vanhemman vastuuta...
 
Kyllä me varmaan ollaan ainakin siihen katsoen, miten itse asiat koetaan. Miehen sairaustilanne on vaikuttanut tosi paljon asiaan. Hoidin lapsen vauvasta asti pääsääntöisesti itse kaikkinensa, jokusen harvan kerran mies vaihtoi vaipat. Nykyään pojan ollessa 3-vuotias, mies leikkii pojan kanssa aika usein, mutta minä hoidan edelleen iltarutiinit ja pojan saattamisen unten maille. Mies hoitaa perheen ruokatalouden ja kaupassa käynnit, minulle jää kaikki muu sekä sisällä että talon ulkopuolella, toki osallistun ruokahommiin tarvittaessa. Olen itse tyytyväinen näin, vaikka välillä tuntuu, etten millään jaksaisi tätä kaikkea, mutta sitten vaan jätän jotakin epäoleellisempaa tekemättä, ei ne hommat mihinkään karkaa :)
 
Mieheni uskoo varmaan niin! Hoidamme tasapuolisesti viemiset ja hakemiset päiväkodista, iltarutiinit, talon perus siivoukset ja tiskit. Hän tekee paljon pidemmät työpäivät ja viettää vähemmen aikaa kotona ja lapsen kanssa.

Hoidan kaikki metatyöt, laukkujen pakkaamista, vaatehuolto (pyykit, vaateiden hankinta, liian pienten lajittelua yms.), ruokalistat, suurin osa ostoksista ja ruuan laitosta, lääkkeet (kun tarvitaan), vitamiinit, suursiivoukset, joululahjat, rättien, pyyheiden ja lakanoiden vaihto ja vaikka mitä muutakin.... ja ihmettelen miksi väsyttää....
 
Suurin piirtein. Minä hoidan lapsille ehjät ja siistit vaatteet, muistuttelen isompaa tarvittavista tavaroista, vien ja haen eskarilaista. Yhdessä siivotaan, mutta mies tekee ruuat.
 
Takaisin
Top