Oletteko käyneet pari- tai perheterapiassa?

[Vargynja]

Onko teillä kokemuksia pari- tai perheterapiasta? Onko siitä ollut apua?

Me ollaan miehen kanssa käyty juttelemassa finfamin työntekijän kanssa, joka valmistuu pian pari- ja perheterapeutiksi. Ei siis virallisesti olla, mutta melkein kuitenkin. Alunperin mentiin juttelemaan jotta saataisi purkaa yhdessä kolmannen osapuolen kanssa raskasta perhetilannetta, mutta lopulta tuli parisuhteen solmukohtiakin auottua. Meille siitä oli apua vaikka ei suuria ongelmia ollutkaan. :)

 

[Uusperhesatu]

Ei olla käyty, mutta suunnitelmissa on ollut. Meillä on tiettyjä solmuja, jotka aiheuttavat ristiriitoja aina uudelleen. Ollaan mietitty, että niitä voisi olla hyvä aukoa puolueettoman kolmannen osapuolen kanssa.

 

[Ginger]

Entisen mieheni kanssa kävimme. Aluksi seurakunnan tarjoamassa pariterapiassa, josta ei ollut hyötyä. Kumpikin koki työntekijän olevan hieman epäpätevä työhönsä kummallisten olettamustensa takia. Hän esim. automaattisesti tuntui olettavan, että suhteessa on väkivaltaa kun se on vaikeuksissa, lisäksi ei meinannut millään ymmärtää, että minä olin meistä se, joka tunsi jäävänsä suhteessa ilman seksuaalista puolta. Muutenkaan kemiat eivät kohdanneet terapeutin kanssa ollenkaan. Vaihdoimme terapeuttia, uusi terapeutti oli turvakodilta (vaikka siis tosiaan suhteessamme ei ollut väkivaltaa, mutta turvakoti tarjosi silti ilmaisia pariterapiapalveluita) ja sieltä löytyikin pätevä sekä mukava ihminen. Se tuli kuitenkin hieman liian myöhään, eikä ihan laadukkaasta pariterapiasta huolimatta voitu eroa välttää. Selvitti kuitenkin omia mietteitä ja tuki erossa, sillä jatkoimme käyntejä hetken eron jälkeen.

Nykyisen miehen kanssa kun oli ongelmia ja hetkeksi otettiin miettimistaukoa, ehdotin aluksi terapiaa, mihin hän ei suostunut. Itse koen asioista kolmannen osapuolen kanssa keskustelemisen hyvänäkin apuna, mutta tietysti kaikki ei näe asiaa ihan samalla tavalla.

 

[Enni]

Minä käyn seurakunnan tarjoamassa perheneuvonnassa juttelemassa, mies ei osallistu. Hänellä ei ole ongelmia meidän parisuhteessa.

 

[Maiku2]

Me käytiin muutama kerta yksityisellä terapeutilla, kun esikoinen oli vauva. Se homma jäi kesken ja en jotenkin kokenut sen auttavan. Tuntuu että en siinä keskustelutilanteessa osaa tuoda julki/muista niitä asioita mitkä eniten kaihertaa arjessa. Pitäis ensin jotenkin ite analysoida mikä mättää, että osaisi niistä asioista puhua.

Toisen lapsen synnyttyä on välillä taas ahdistanut enemmän tää parisuhde ja ollaan oltu nyt keväästä asti jonossa perheneuvolaan. Toisaalta ahdistaa mennä sinne kun en taas tiedä mitä siellä sanoa. Välillä tuntuu että en edes tiedä haluanko yrittää enää korjata tätä suhdetta.. Toisaalta erokin tuntui liian vaikealta. Sitten sitä vaan tyytyy elelemään tämmöistä elämää mihin ei oo ihan tyytyväinen, mutta menettelee jotenkin..