Oletko uupunut?

[Vargynja]

Koetko sinä olevasi uupunut? Oletko hakenut ja saanut apua uupumukseen?

Meillä on täällä myös artikkeli uupumuksesta, jossa on myös viisi kysymystä auttamassa asian kartoittamisessa:

Joka kolmannella pikkuvauvan vanhemmalla uupumuksen oireita – miten sinä vastaisit näihin kysymyksiin? | Vau.fi

Nämä viisi kysymystä kartoittavat, onko sinullakin uupumuksen oireita – vastaa rehellisesti.

www.vau.fi

Oletko artikkelin perusteella uupunut?

Itse olen sekä omasta mielestäni että artikkelin perusteella uupunut. Ollut jo pitkään. En edes muista mistä lähtien. Jossain tässä miehen sairashistorian aikana se alkoi. Toki parempiakin hetkiä ja kausia on. Apua olen hakenut ja saanutkin, joskin sitä tunnutaan usein karsittavan jos vain mahdollista. Vähän kuin koitettaisi saada pärjäämään mahdollisimman vähällä tuella (niin kuin varmaan koitetaankin ettei mene resursseja "hukkaan").

 

[Esikko92]

En tiedä olevani kuin väsynyt, mut artikkelin ekassa kysymyksessä "kärähti". Olen ajatellut olevani vain väsynyt, mutta ei nukkuminen siihen tosiaan auta.

 

[Pingviiniemo]

Ootteko ikinä aatelleet, että pienen lapsen vanhempana on jotenkin aina tietyllä tapaa uupunut. Onko kohtalon tovereita?

En itse ollut ennen lapsia sillä tavalla jatkuvassa tietynlaisessa "täytyy pärjätä ja jaksaa" tilassa. Nautin lapsista ja leikistä yms... Mut päivässä on tietyt rutiinit mitä pitää käydä läpi ja tietyt jutut mitä tehdä, niin tavallaan koen olevani jatkuvasti valpas ja virittyneessä tilassa.

En oikeastaan saa melkeen koskaan lapsivapaata aikaa, kun kuopus kotona tai molemmat lapset.

En ole siis ahdistunut, masentunut tai surumielinen. Lähinnä vaan koen, että pikkulapsiaikana olen jotenkin kokoajan "hereillä"

 

[Evergreen]

Ootteko ikinä aatelleet, että pienen lapsen vanhempana on jotenkin aina tietyllä tapaa uupunut. Onko kohtalon tovereita?

Minä hain apua työuupumukseen vuosi sitten, kun uni ei tullut ja heräilin jatkuvasti aamuyöstä ahdistukseen. Työterveyslääkäri vähätteli oireita alkuun siksi, että pikkulasten vanhemmat nukkuvat lähes poikkeuksetta huonosti ja ovat uupuneita. Totta sekin, lasten jälkeen olen kyllä nukkunut huonommin koska on jatkuvasti tietynlaisessa valmistilassa, joten siinä mielessä samaistun tuohon tunteeseen, että on jatkuvasti hereillä.

Tällä hetkellä en ole testin mukaan tai omasta mielestäni uupunut. Hyvänä vertailuna voin ajatella tuon vuoden takaisen tilanteen, josta olen toipunut. Se ei ollut mitenkään lasten syytä, vaikka toki pikkulapsiarki on omalla tavallaan väsyttävää, ja vanhemmuus on 24/7 työ.

 

[SuperTaateli]

En ole siis ahdistunut, masentunut tai surumielinen. Lähinnä vaan koen, että pikkulapsiaikana olen jotenkin kokoajan "hereillä"

"Alituinen valppaus!" , kuten Harry Potterissa sanotaan. kyllä, uskon tietäväni mistä puhut. Se 247 valmiustila (millä itse tätä kutsun) , on helpottanut vuosien mittaan, mutta nyt alkaa taas kiristyä valmiudet äärimmilleen! Kolmas lapsi tulossa ja pelkään ehkä eniten juurikin sitä s**tanallisen herkkää hälytyskelloa (joka soi myös usein turhaan) joka pitää mielen "virkeänä" (eli ylivirittyneenä) eikä anna hetken leporauhaa. Tällä kertaa olen yksin vauva-arjessa, joten pakopaikkaakaan ei pikkuvauvasta ole samoten nuo pikkuvauvan tuomat hormonit kehossani suuntaa myös vanhempiin lapsiin.

Sitä uupuu, kun 247 on huolehtimassa lasten vuoksi kaikkea (käsitän tän äidin vaistona ) , enkä usko että se koskaan kokonaan loppuu, helpottuu vain ajan mittaan jonkin verran

 

[Nepeta Cataria]

Tuo "aina valmiina" on tuttu täälläkin. 247 on tunnusnumero täälläkin. Yötä päivää. Erityisesti päivällä yritän olla aina tietoinen mitä kukanenkin tekee ja onko se huolestuttavaa. Vaikka keskustelisin muiden kanssa tai tekisin kotitöitä, olen valmis keskeyttämään ja juoksemaan. Yölläkin outo rasahdus tai itku herättää nopsaan, onhan kaikki lapset sängyissään, onhan kaikki ok? Olen iltaisin uupunut, mutta kai olen onnekas kun sen saa nukkumalla pois. Ja jos nyt ei sinä iltana ehtinyt tarpeeksi nukkumaan niin aamukahvi auttaa. Vauvavuosi on kohta taputeltu ja energia alkaa palaamaan, voi suunnitella jo extraa kaikille.

 

[Miyn]

Olen uupunut ja kuormittunut. En ole vuosikausiin enää herännyt aamulla energisenä ja pirteänä. Tätä oli kyllä jo ennen perhearkea. Mutta olisi kiva olla virkeä ja tehokas eikä tällainen koko ajan väsynyt 247 valmiustilassa oleva joka yrittää vain saada päivän kunnialla päätökseen.

 

[Pingviiniemo]

Olen uupunut ja kuormittunut. En ole vuosikausiin enää herännyt aamulla energisenä ja pirteänä. Tätä oli kyllä jo ennen perhearkea. Mutta olisi kiva olla virkeä ja tehokas eikä tällainen koko ajan väsynyt 247 valmiustilassa oleva joka yrittää vain saada päivän kunnialla päätökseen.

Tsemppiä!
Täällä alkaa paukut loppua siihen, että esikoinen penkoo ja järjestelee meidän kämppää mielensä mukaan. Mun täytyy nyt vaan raakasti sanoa, että asiaa A ei laiteta asian B kanssa samaan paikkaan.

Mulle siisti kämppä ja järjestys tuo mielihyvää ja on henkireikä. Sit kun eteinen on täynnä tavaraa ja sinne kasattu siivoustarvikkeet riviin ja kengät löytäneet paikan tuolin alta tai siivoiskomerosta, niin välillä tekis mieli itkeä.

Esikoinen ei pahalla tee tätä ja hällä on tietty tyyli laittaa tavaroita riviin, mutta tää on henkisesti mulle raskasta aikaa kerätä perässä ja laittaa takasin.

Joillakin esim
tupakka, herkut, liikunta on henkireikiä ja mulla on siisteys, niin tää kolahtaa kovaa.

 

[Nepeta Cataria]

Tsemppiä @Pingviiniemo ! Taaperon kanssa eläminen on rankkaa, saa olla just silmät selässä koko ajan et on tietoinen mitä tapahtuu ja ehtii sen korjaamaan ennen kun vahinko eskaloituu. Varsinkin jos taapero on vielä kotihoidossa, jolloin hänellä on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia tihutöille.

Minä olen koittanut hallita arkea järjestämällä kaiken vaarallisen tai rikkimenevän lapsen ulottumattomiin. Alakaapeista ja laatikoista pois veitset, pussit, pesuaineet... ja joskus olen laitellut tilalle lapsen omat lelut. Sitten jotkut kaapit vaan blokataan ja osan huoneista suljen kokonaan pois käytöstä, just et miehen elektroniikkaharrastuksen tavarat eivät kohtaa surkeaa loppua. Meillä on jo muutama näppäimistö joiden näppäimet on ikuisuuspiilossa...

Joo, siisteydestä ei voi oikein puhua taaperotaloudessa, mutta onpahan ainakin turvallisempaa eikä tarvitse itse juosta paniikissa niin paljon. Kaikesta oppii. Se uusvuosi ei unohdu ikinä kun miehen kans putsattiin likakaivon pumppua pikkuhousujen riekaleista et saatiin taas vessa toimimaan. Meillä ei taaperot siis mene vessaan ikinä yksin, päätettiin silloin.

Sittenhän aina voi yrittää harhauttaa lasta tutkimaan omia lelujaan, just et taaperon omat lelut ovatkin niissä alalaatikoissa. Ja jos leluja on tarpeeksi tai ehkä liikaakin, niin kiinnostus pysyy yllä siten et nostat osan leluista varastoon joksikin aikaa ja kun otat ne uudelleen esiin niin niillä on taas uutuusarvoa lapsen silmissä, ja taas leikki maistuu.

Minäkin unelmoin siististä kodista, ja siitä että varastoni olisivat joskus järjestyksessä ja turha roina olisi heitetty pois tai lahjoitettu eteenpäin. Mutta olen alkanut hyväksymään asian että se tapahtuu vasta myöhemmin kun lapset ovat vähän isompia. Siihen asti siivoilen sen minkä jaksan ja koitan istuttaa järjestyksentajua lapsiinkin, sitä mukaa kun he ymmärtävät asian päälle jotain. Esim. kiinnostuksien ja kykyjen mukaan lapsikin voi jotain tehdä, mun taapero rakastaa imurointia ja kun talossa on myös sormiruokailija niin kyllähän imuroitavaa kertyy! Välillä löytyy tällaisia win-win -kohtia, arki vähän helpottaa kun saa lapset siivoamaan sotkemisen sijaan.

 

[Myrsky21]

Tsemppiä @Pingviiniemo ! Taaperon kanssa eläminen on rankkaa, saa olla just silmät selässä koko ajan et on tietoinen mitä tapahtuu ja ehtii sen korjaamaan ennen kun vahinko eskaloituu. Varsinkin jos taapero on vielä kotihoidossa, jolloin hänellä on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia tihutöille.

Minä olen koittanut hallita arkea järjestämällä kaiken vaarallisen tai rikkimenevän lapsen ulottumattomiin. Alakaapeista ja laatikoista pois veitset, pussit, pesuaineet... ja joskus olen laitellut tilalle lapsen omat lelut. Sitten jotkut kaapit vaan blokataan ja osan huoneista suljen kokonaan pois käytöstä, just et miehen elektroniikkaharrastuksen tavarat eivät kohtaa surkeaa loppua. Meillä on jo muutama näppäimistö joiden näppäimet on ikuisuuspiilossa...

Joo, siisteydestä ei voi oikein puhua taaperotaloudessa, mutta onpahan ainakin turvallisempaa eikä tarvitse itse juosta paniikissa niin paljon. Kaikesta oppii. Se uusvuosi ei unohdu ikinä kun miehen kans putsattiin likakaivon pumppua pikkuhousujen riekaleista et saatiin taas vessa toimimaan. Meillä ei taaperot siis mene vessaan ikinä yksin, päätettiin silloin.

Sittenhän aina voi yrittää harhauttaa lasta tutkimaan omia lelujaan, just et taaperon omat lelut ovatkin niissä alalaatikoissa. Ja jos leluja on tarpeeksi tai ehkä liikaakin, niin kiinnostus pysyy yllä siten et nostat osan leluista varastoon joksikin aikaa ja kun otat ne uudelleen esiin niin niillä on taas uutuusarvoa lapsen silmissä, ja taas leikki maistuu.

Minäkin unelmoin siististä kodista, ja siitä että varastoni olisivat joskus järjestyksessä ja turha roina olisi heitetty pois tai lahjoitettu eteenpäin. Mutta olen alkanut hyväksymään asian että se tapahtuu vasta myöhemmin kun lapset ovat vähän isompia. Siihen asti siivoilen sen minkä jaksan ja koitan istuttaa järjestyksentajua lapsiinkin, sitä mukaa kun he ymmärtävät asian päälle jotain. Esim. kiinnostuksien ja kykyjen mukaan lapsikin voi jotain tehdä, mun taapero rakastaa imurointia ja kun talossa on myös sormiruokailija niin kyllähän imuroitavaa kertyy! Välillä löytyy tällaisia win-win -kohtia, arki vähän helpottaa kun saa lapset siivoamaan sotkemisen sijaan.

Näin mäkin oon päättänyt toimia. Meillä talossa yksi vilkas taapero ja eläimet(koirat ja kissat) joten leluja on joka puolella ja eihän lapsi tyydy omiin leluihin niin myös muuta tavaraa on pitkin kämppää ja ne eläinten lelut
Yritän toki karsia talostamme turhia tavaroita pois ja oon nostanut ei lapsen käyttöön soveltuvat tavarat ylemmäs kaapeissa tai lukinnut ne niin ettei lapsi pääse niihin käsiksi
Yötä päivää saa imuroida, pyyhkiä pintoja, kerätä leluja tms mutta annan armoa itselle ja jos ei jaksa niin en väsytä itseäni loputtomalla siivouksella