Oletko lapsuutesi unelma-ammatissa?

[Bella Swan]

Teetkö töitä samassa ammatissa joka oli lapsena toiveammattisi?

Mulla oli toiveena tulla eläinlääkäriksi. Tämän takia menin lukioon ja otin pitkän matikan, mutta pian huomasin etten enää pärjää koulussa kuten ennen, enkä saa pelkästään kiitettäviä arvosanoja. Matikka vaihtui lyhyeen ja lukio venyi neljään vuoteen, lievä lukihäiriö diagnosoitiin ja hain sisustussuunnittelua opiskelemaan ammattikorkeaan. En päässyt. Sittemmin minusta tuli kaupan täti ja suoritin merkonomin tutkinnon oppisopimuksena. Tällä tiellä ollaan ja uralla mukavasti edetään, pikkuhiljaa :)

 

[Uusperhesatu]

Itse asiassa teen. Halusin toimittajaksi, ja olen freelance-toimittaja. Tosin ennen toimittajuushaaveita halusin mm. "eläintenhoitajaksi", mikä ei toteutunut. :D

 

[Towanda]

Ei tullut meikäläisestä ilotyttöä, vaan tavallinen sairaanhoitaja. Kuinka tylsää.

 

[Nurinkehrääjä]

En edes muista unelma-ammattiani, mutta tuskinpa se siivooja oli

 

[Ulkosuomalainen]

Hoitajaksi halusin ja hoitaja minusta tuli, nyt tosin sairaseläkkeellä jo vuosia työtapaturman vuoksi ja nyt omistan kahvilan mikä ei todellakaan ollut lapsena haaveena. Tällähetkellä tämä on hyvä koska hoitajan työhön en enään koskaan kykene.

 

[omppu15]

Kyllä. Auttamassa muita ihmisiä :)
Joskus mietin et toimintaterapeutin hommat vois olla kivoja. Saas nähdä tuleeko tästä vielä koulunpenkille joskus lähdettyä

 

[lepus timidus]

Mulla on edelleen tallessa noita kaverikirjoja, kun niitä hamstrasin lapsena. Täytin varmaan kahdesti vuodessa omia tietojani sinne, kun tiedot aina muuttui. Jokaisessa kuitenkin oli toiveammatin kohdalla poronkasvattaja En ole vieläkään poronkasvattaja, ajattelin toiveammatin olevan lähinnä joku lapsellinen klisee. Mutta sitten kun aloin jokunen vuosi sitten puutarhurin hommia tekemään ihan ummikkona, niin sillä puutarhurin tiellä ollaan edelleen. Nyt opinahjossa viimeistä vuotta lisää oppeja haalimassa.

 

[Vargynja]

Halusin lapsena leipuriksi ja jossain vaiheessa kävi mielessä psykiatrin ura. No ei tullut kumpaakaan ja keittiö muuttui ylipäätään vähemmän kiinnostavaksi työpaikaksi catering-alan koulussa ja sen jälkeisissä lyhyissä työsuhteissa.

 

[Suski88]

Lapsena haaveilin et musta tulee taitoluistelija, mut ei sit ihan tullut. Toinen oli et haaveilin olevani kokki ja omistavani oman ravintolan. Kokkia musta ei tullut enkä omista ainakaan vielä ravintolaa, mutta alalla silti ollaan, kun tarjoilija olen. Vähän isompana ja vieläkin haaveilen laulajan urasta, mutta se nyt ei tule toteutumaan varmaan koskaan.

 

[elaffy]

Ihan ensimmäisenähän minusta piti tulla Suomen ensimmäinen naispresidentti. :D Sitten tuli Halonen, eikä politiikka kyllä kiinnosta tarpeeksi, että voisin sitä ammatikseni tehdä.

Vielä lukiossa haaveilin lentäjän urasta ja ennen kaikkea hävittäjälentäjän urasta. Luulin käyväni armeijan, mutta sitten tuli silmälasit ja puhkesi reuma, jonka kanssa ei ollut järkeä varuskuntapalvelusta lähteä suorittamaan. Silmälasit ja selän rakenteellinen vika veivät hävittäjälentäjän mahdollisuudet, enkä sitten koskaan lähtenyt opiskelemaan siviililentäjäksi, kun lääkäri suoraan sanoi, ettei minun selälläni tehdä istumatyötä kuin max 10v.

Haaveilin pikkutyttönä myös eläinten hoitajasta tai tallimestarista. Siltä puolelta löytyi kyllä sitten omakin ammatti eli tavallaan taidan olla unelmatyössäni. :)

 

[nenna❤]

Haaveilin lentäjän urasta, mutta hyvin kaukana sieltä ollaan :D

 

[Yölento]

Minusta piti tulla aivokirurgi. Ei olla lähelläkään enkä kyllä enää siitä tykkäisikään. Liian hurjaa minulle, sanoisi Herra Hakkarainen.