Oletko huoliteltu?

[Vargynja]

Oletko sinä enemmän huoliteltu vai "räsyinen"? Mitä ajatuksia herättää jos on kovinkin räsyinen tai päinvastoin todella huoliteltu? Vaikuttaako tämä kuvaasi toisesta äidistä?

Itse taidan oikeastaan olla siltä väliltä, mutta ehkä enemmän huoliteltu. Tai riippuu, mitä sillä tarkoitetaan. En yleensä meikkaa tai laita isommin hiuksia. Toisille se saattaa jo tarkoittaa vähemmän huoliteltua. Mutta ulkona liikkuessa minulla on ehjät, siistit vaatteet (esim. farkut ja t-paita). Toisaalta hupparit, bändi-paidat ym. saattaa tehdä toisten silmissä minut vähemmän huolitellun oloiseksi.

Mitä toisiin äiteihin tulee, se kuinka huoliteltuja he ovat, ei vaikuta ajatuksiini heidän äitiydestä. Uskon, että räsyisen näköinen tai hyvinkin huoliteltu voi kumpikin yhtä hyvin olla hyvä ja välittävä äiti. Enemmän se (ja ylipäätään ihmisen pukeutumistyyli) saattaa vaikuttaa siihen kuinka hyvin uskon tulevani ihmisen kanssa toimeen. Jos on kaukana omasta tyylistäni, ennakko-oletukseni on, että olemme liian kaukana toisistamme ajatusmaailmallisestikin. Vaikka tietenkin tällaiset ajatukset voi hyvin osoittautua vääriksi tutustuessa.

 

[Bella Swan]

Riippuu onko työpäivä/koulupäivä/menoa. Silloin huoliteltu. Meikit ja kivat vaatteet. Mut sit vapaapäivänä, jolloin mulla ei ole omaa menoa, näytän kodittomalta.

 

[VäriSointu]

Minä taidan olla myös jotain siltä väliltä. Kotona olen varmasti räsyinen. Asutaan syrjässä, enkä halua käyttää kotona parhaimpia/uusimpia tavallisiakaan vaatteita. Kylällä olen siisti, mutten erityisen huoliteltu (en meikkaa, mutta vaatteet astetta paremmat kuin kotona). Huoliteltu olen erityisissä tilaisuuksissa.
Yritän pitää ennakko-oletukset kurissa toisten äitien suhteen, vaikka niitä oletuksia joskus tulee. Ne vain yleensä tuppaavat olemaan ihan pielessä.

 

[Olive]

Olen kyllä vähintään kodin ulkopuolella, pl. pikaiset piipahdukset lähikauppaan. Joskus saatan etäpäivinä jaksaa myös vähän sipaista ripsaria, mutta en aina.

 

[AnniMaria]

Olen varmaan enemmän huoliteltu. Käytän kyllä omasta mielestä mukavia vaatteita, mutta kollareissa ja huppareissa en viihdy. Yhden hupparin omistan kotikäyttöön ja kollareita minulla ei edes ole. Ei sillä että nuo olisivat jotenkin resuisia vaatteita, mutta mielletään usein kuitenkin rennommiksi kuin vaikka farkut. Tykkään kesäisin mekoista ja kylmemmällä kelillä jalkaan pääsevät usein farkut ja paidaksi neule tai joku kevyempi paita. Kengät taas ovat usein tennarit tai maiharit. Meikkaamattomuutta en välttämättä laske aina huolittelemattomuudeksi, sillä viihdyn hyvin usein ilman vaikka voinkin vastapainoksi käyttää punaista huulipunaa ja kimaltavaa luomiväriä jne. Eli ehkä sanoisin olevani rennon huoliteltu.
Kotona ollessa saatan taas unohtaa joskus harjata tukankin kun välillä pikaisesti sidon sen kiinni. Kotoa en voi tässä hiustyylissä lähteä.
Pyrin olemaan arvottamatta toisia heidän pukeutumisensa mukaan, vaikka varmasti syyllistyn itsekin virheellisiin ennakko-oletuksiin pelkästään pukeutumisen perusteella. Ja varmasti niitä tehdään minustakin yhtälailla.

 

[Voikukkia]

Musta tuli rennompi koronan ja etätöiden myötä. Työpaikalla tykkään olla huoliteltu ja meikata, mutta kotona oon aika pitkälti lenkkivaatteet (trikoot ja joku paita) päällä, eikä meikkiä ja voin käydä kaupassakin samalla tavalla. Sit jos näen muita ihmisiä kaupungilla tms niin tykkään kyllä laittautua. Mä en hirveesti välitä mitä muut ihmiset tekee Toki saatan spontaanisti kehua, jos on jotain kivaa päällä.

 

[litranmitta]

En oo kyllä huoliteltu. En meikkaa juuri ikinä (ehkä kaks kertaa vuodessa johonkin tosi spesiaaliin juttuun). Perus hygienian huolehdin tietysti, että hampaat ja hiukset harjataan ja asioille lähdetään "puhtain kainaloin". Ja vaatteet puhtaana. Mut mun tyyli on mennä mukavuus ja säätila edellä, ja vaatteetkin tulee käytettyä loppuun, joten elinkaarensa päässä olevissa vaatteissa saattaa olla jo kankaassa nyppyä tai värien haalistumaa, tai jonkun sauman yksittäinen lanka olla karussa. Laitettuja kampauksiakaan en harrasta, se on hiukset kiinni ponnarilla tai joskus tavallinen letti.

En arvota ketään huonommaksi pukeutumisen perusteella, vaan jos ihminen on mukava hän on mukava. Ehkä silti joskus olen saanut jostain tiukan huolitellusta ihmisestä väärän ensivaikutelman, ja ajatellut tämmöistä tiukkapipoiseksi tai kylmäksi, ja myöhemmin persoona onkin voinut paljastua mukavaksi.

 

[pilvikirsikka]

Mä olen ollut aiemmin se homssuinen äiti oon ollut vähän poikatyttö, en ole välittänyt juuri meikkaamisesta tai muutenkaan osannut laittaa itseäni nätiksi. Toki vielä asutaan landella eli kotona kuljen niissä mitä sattuu päälle löytyä ja aina kauppaan lähtiessä ei jaksa niin tälläytyä.

Mutta nyt kun ikää on kohta 32v, olen löytänyt vihdoin sisäisen naiseni oon opetellut meikkaamaan ja laittamaan hiuksia ja mielestäni näytän ihan sievältä jopa! Haluan näyttää luonnolliselta, mutta siistiltä oon ostanut myös kivoja mekkoja, joita nyt kesällä ainakin on mukava pitää! Talveksi pitäisi keksiä jotain vastaavaa...

 

[Pilkki24]

Mä olen ollut aiemmin se homssuinen äiti oon ollut vähän poikatyttö, en ole välittänyt juuri meikkaamisesta tai muutenkaan osannut laittaa itseäni nätiksi. Toki vielä asutaan landella eli kotona kuljen niissä mitä sattuu päälle löytyä ja aina kauppaan lähtiessä ei jaksa niin tälläytyä.

Mutta nyt kun ikää on kohta 32v, olen löytänyt vihdoin sisäisen naiseni oon opetellut meikkaamaan ja laittamaan hiuksia ja mielestäni näytän ihan sievältä jopa! Haluan näyttää luonnolliselta, mutta siistiltä oon ostanut myös kivoja mekkoja, joita nyt kesällä ainakin on mukava pitää! Talveksi pitäisi keksiä jotain vastaavaa...

Mie olin myös nuorempana vähän poikatyttö. Nyt aikuisena olen opetellut juurikin meikkaamaan ja laittamaan hiuksia, vaikka nuorempana nuo eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa.

Töihin meikkaan käytännössä aina ja vapaa-ajalla meikkaan ja laitan siistit tilaisuuden mukaiset vaatteet, jos lähden kaupungille. Hiukset laitan miten ehdin. Yleensä pyrin edes föönaamaan, vaikka laittaisin vain ponnarille. Mutta kotona pyörinkin sitten jumppavaatteissa (tai vaikka yöpöksyissä) ja hiukset sotkuponnarilla ilman meikkiä.

Kerran mietin miehelle ääneen meikatessani, että tulee pieni omantunnon pistos, kun voisin senkin ajan olla lapseni kanssa (joka tosin leikki vieressä miun meikeillä ja hiusklipseillä ) ja mies totesi, että tuohan viihtyy hyvin siinä vieressä ja saa ottaa mallia, kun joskus hänkin varmasti haluaa meikata, että miehestä ei sen homman opettamisessa ole hyötyä. Tuo vain kuulosti jotenkin niin... mieheltä.

Mie teen aika vähän ennakko-oletuksia ihmisten vanhemmuudesta tai ylipäätään mistään ulkonäön perusteella. Miulla on aika erilaisia kavereitakin lähipiirissä ja olen varsin hyvä ottamaan ihmiset vastaan ihmisinä. Itselle vaikuttaa eniten se, miten näen ihmisen kohtelevan muita. Ystävälliset ja itsensä kanssa sinut olevat ihmiset ovat minusta parhaimpia oli päällä sitten collarit tai nätti mekko.

Toki jos ihminen näyttää oikeasti ongelmaiselta iskevät kyllä ennakkoluulot minullakin, enkä välttämättä halua olla tekemisissä. Tarkoitan tällä päihdeongelmaisia tai
ihmisiä, joilla ei muuten ole elämänhallinta kunnossa. Toki kohtelen kaikkia asiallisesti, mutta en kaipaa ehdoin tahdoin ylimääräisiä ongelmia lähipiiriini (niitä ongelmia saa kyllä ihan hankkimattakin elämässä ).

Summasummarum taidan olla taas kohtuudella kaikkea ihminen.

 

[Vargynja]

Minä taidan olla vieläkin vähän poikatyttö vaikka myös 32v. No meikkaamista olen alkanut opettelemaan, mutta ei silti tule oikein ikinä meikattua. Naisellisin asia mussa taitaa olla kaulakoru ja sekin saattaa olla susi tai lohikäärme tai muu sellainen ei niin perinteisen naisellinen.

 

[Ginger]

Huoliteltu. Kotonakin saatan meikata, en ihan aina. Katson, että asu miellyttää itseä, niin kotona kuin ulos lähtiessä. Tykkään panostaa pukeutumiseen. En kuitenkaan juurikaan seuraa trendejä, vaan menen sillä mikä on itselle mielekästä. Rakastan korkokenkiä ja mielellään laitan myös hameen tai mekon. Korvakorut on aina, joskus kaulakorukin. Olen myös ollut poikatyttö ja edelleenkin menen sujuvasti maatilankin hommiin likaamaan itseni ja vedän ihan sujuvasti päälle myös dimexit ja jalakset. Nautin kuitenkin laittautumisesta ja rakastan juhlia tai muita isompia menoja, jolloin saa panostaa. Olen tosin laittautumisen mielekkyyteen herännyt vasta lähempänä kolmeakymppiä.

En yleensä arvota muita sen mukaan miten he pukeutuvat. Kieltämättä jos toinen on kovin epäsiisti, saattaa hieman tulla epäilevä olo.