Tykkään kyllä eläimistä. Olen joskus ollut todella eläinrakas, mutta ikävät sattumat ovat vaikuttaneet siihen. Minulla on ollut kaksi koiraa, mutta enää en ehkä halua ottaa koiraa perheeseemme. Ihan varma en ole, mutta en ainakaan nyt. Muutaman kerran koira on päälleni käynyt, sen jälkeen kun oma kävi, niin en ole enää pystynyt pitämään koiraa. Kun olin teini, isäni kaverin koira hyökkäsi päälle yllättäen ja puri päähän. Onneksi isommilta vammoilta säästyttiin, mutta pelästyin kyllä ja edelleenkin on pieni jälki ohimossa. Muutamia vuosia sitten minun ja oman koirani päälle kävi silloisen naapurimme koira ja oma koira traumatisoitui tuosta tilanteesta niin pahoin, ettei enää sietänyt mitään äkkinäistä liikettä/muuta vastaavaa minkä olisi kokenut uhaksi ja sitten kävi kerran minuunkin kiinni, kun pelästyi. Nykyään kieltämättä pelkään jos näen vapaana olevia koiria tai jopa remmissä olevia, jos vaikuttavat turhan innokkailta.
Kissaa olen miettinyt, kissat ovat aina jostain syystä tykänneet minusta, vaikka olen aiemmin mieltänyt itseni enemmän koiraihmiseksi. Kaverinikin sanoi kerran adoptoituaan kaksi löytökissaa, että se toinen ei sitten tule lähelle, ei kannata koittaa. Istuin vain sohvalle, kaveri kävi hakemassa kahvia ja sinä aikana kissa tuli jo nuuhkimaan minua
Muutenkin kissojen kanssa joskus ollut paljon tekemisissä, kun tätini kasvatti kissoja. Oli hauskaa lapsena hoitaa kissanpentuja.
Kalojakin olen joskus pohtinut hankkivani, ovat kauniita ja vangitsevia. Minulla on lapsena ja teininä ollut jos jonkinlaista jyrsijää ja ne olivat ihania, gerbiilit ja rotat eritoten. En usko että meille kuitenkaan enää tulee jyrsijöitä, koska mies ei tykkää. Hevonen on myös yksi suosikkieläimistäni, ovat kauniita ja vaikuttavia.