Olenko aivan seko ?!?

linduska

linduska

Silmät suurina ihmettelijä
Elikäs olen viikolla 33 ja raskaus on sujunut hyvin tähän asti.mutta nyt koko ajan pelkään että
mitä jos lapselle sattuu jotain että se vaikka esim kuolee kohtuu ...en osaa olla murehtimatta!!!...mun elämässä on muutenki ollu paljon vastoinkäymisiä ja en osaa uskoa siihen että kaikki sujuisi nytkään hyvin.. emoticon
 
Miulla oli samoja fiiliksiä/ajatuksia loppuraskaudesta..viimeset viikot oli ihan hirveitä kun ei meinannu päästä ajatuksista yli millään ja isännällä meinas hermo mennä, kun mie vaan tuskailin. Olin ihan varma, et jos esim korotin ääntäni meijän koiralle, niin vauva kärsii siitä. Tai ihan ylipäätään, kun mie stressaan, niin vauvalle on tullu jotain psyykeongelmia..

Nyt lähinnä naurattaa, koska nuo miun pelot alko mennä jo ihan yli emoticon

Mut luulisin, et nuo ajatukset on ihan normaaleja ja niinkun Viirukhan jo kirjoitti, puhu mahdollisimman paljon noista ajatuksistas! Keventää kummasti :)

Voimia loppusuoralle!
 
yhdyn edellä oleviin kommentteihin. emoticon
Koko raskauden mä ainakin huolehdin ja murehdin kaikkea ja sittenkin vielä kun vauva syntyy; sitä se äidin elämä on, yhtä murehtimista. emoticon
 
yhdyn edellä oleviin kommentteihin. emoticon
Koko raskauden mä ainakin huolehdin ja murehdin kaikkea ja sittenkin vielä kun vauva syntyy; sitä se äidin elämä on, yhtä murehtimista. emoticon
 
Miulla onneks helpotti, kun tyttö synty. Jotenkin aattelee, kun näkee lapsen konkreettisesti niin ei tarvii ihan kaikesta huolta kantaa :)
 
Aivan aivan...
 Ehkä tässä raskauden aikana, voi kuitenkin sattua ja tapahtua.... Tai huomaa niinkin yksinkertaisesta asiasta, että kun vauva potkii, ihan kyllästymiseen saakka ja rupeaa ihan sattumaan, niin toivoo, että ei nyt potkisi ja vois jo lopettaa. Mutta kun ei olekaan kuulunut potkuja, niin heti on pökkimässä mahaa, että no potkis nyt ! Ja näin ollen sama kierre jatkuu emoticon
 
Mä pelkäsin ihan samaa loppu raskaudesta. Tai no koko raskauden ajan mutta vielä enemmän loppu raskaudesta. Ei ois välttämättä pitäny lukea niin paljon keskutelupalstoja. ;D Ja toi poika kun ei loppu raskaudesta enää niin paljon liikkunu ni miehelle valitin jatkuvasti sitä että kun ei liiku, onkohan kaikki hyvin.
 
Voi kuule, et ole seko. Muistan itseni tuossa esikoisen odotuksen lopulla: olin aivan varma että jotakin pahaa lapselleni tapahtuu: jos ei kohtuun kuole niin sitten synnytyksessä tai viimestään tulee kätkytkuolema tms. Eiköhän jokainen äiti jokseenkin huolestu siitä meneekö kaikki hyvin, se on sitä normaalia äidinvaistoa että huolehtii omista jälkeläisistään ja vaikka ei kuulosta tuommoinen ylenpalttinen huolehtiminen normaalilta niin muistat varmaan raskautesi varrelta kuinka kaikki muutkin tunteet ovat olleet sieltä ääripäästä? :) Minä esimerkiksi olin joutunut syömään särkylääkkeitä raskauteni aikana kipeään selkääni ja olin varma että lapsellani on jokin isompi vamma synnyttyään.. Noh, jälkikäteen ajateltuna tuntuu todella typerältä. Poikani on nyt hieman yli vuoden ikäinen ja täysin terve, normaalisti kehittynyt ja iloinen lapsi. Eli älä huoli, et ole seko, olet tulossa äidiksi :) Tsemppiä!
 
Takaisin
Top