OLE SITTEN ILMAN! - meni hermot nirsoon kersaan

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Torchwood
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
T

Torchwood

Vieras
Tänä aamuna paloi hermo. Muksu (1v 1kk) on aina ollut todella reipas ja kokeilunhaluinen syömään. Ensin jätti välipalalta kaikki tuoreet hedelmät ja vihannekset syömättä, nykyään nirsoilee vielä enemmän. Enää tuohon ei uppoaisi kuin leipä, maito ja mitä sitten ikinä onkaan päivälliseksi. Jostain syystä päivän se ns. "oikea ruoka" yleensä kuitenkin kelpaa.

Muksu ei syönyt eilen illalla juuri mitään. Mietin jo, että meneeköhän se nälkäisenä nukkumaan. Tänä aamunakaan ei kelvannut puuro. Tarjosin ensin puuroa enkä mitään juomista, ettei kuittaisi nälkää vain lipittämällä maitoa. Ei kelvannut puuro. Sen jälkeen annoin nokkamukiin vettä janoa sammuttamaan ja pistin puuron pois.

Mahtaa jo lounaalla olla nälkä.

Suoraan sanoen potuttaa kun muksusta on tullut tuollainen. Helteet eivät ole syynä, aloitti tämän nirsoilurumban jo ennen sitä. Hampaita ei juuri nyt tee. En usko, että mikään allergiakaan olisi syynä, koska mistään ruoista en ole huomannut mitään oireita. Puntarin mukaan painoakin olisi jo lähtenyt puolisen kiloa pois.

Tekis mieli vaan huutaa ja manata, sen verran alkaa suoraan sanoen ketuttaa.
 
meillä isompi ei syö kanaa ja kalaki menee huonosti, ja oli aika, jolloin hän söi vain jauhelihaa eri muodossa. pidettiin sitten automatkalla "ryhtikeskustelu" ja sovittiin, että kalaakin laitetaan välillä ja pitää yrittää syödä, vaikkei niin tykkäiskään, koska kala on terveellistä. kanaa en ole pakottanut syömään, koska poika ei vaan pysty siihen. no, 10-vuotiaan kanssa tämä on helppo hoitaa, vaikka toisaalta on ihan meidän oma syy, että lähettiin siihen, että tehdään vain lempiruokia.

pienemmän 1,5v. tytön kohdalla oon pyrkinyt tarjoamaan monipuolisesti kaikkee ja tekee paljolti samat ruoat ku isommalle. tytön ruokia maustan mm. sipuleilla ja mausteilla, pojan ruoista jätän ne pois ja muuten sanon, että voi olla myös nälissään, jos ei maistu (ja joskus myönnän sanoneeni "voi etsiä ruokansa myös roskiksesta, jos kotiruoka ei kelpaa, me ei olla mikään ravintola, missä tilataan mieleinen annos"). tyttö syö kyllä pääosin kaikki, mitä tarjotaan, mutta välillä toki nirsoilee ja alkaa leikkiä ruoalla. jos menee leikiksi, poistan pöydästä kesken ruokailun ja usein tyttö pyytää päästä takas ja syöki sit paremmin. välillä on vaan niin, ettei ruoka maistukaan, joten syö sen mitä syö ja jollei syö, olkoon nälissään. oon tehny muuten saman kuin sinäki, et jättäny maidon antamatta, jos ruokaa ei ole syöty ja janoon oon silloin antanu vettä. meillä tyttö yleensä syö sit seuraavalla aterialla kunnolla tai jos on iltapuuro syöty heikosti, aamupuuro maistuu taas paremmin. yritän muistella aina neuvolasta tai jostain muualta kuultua "ei lapsi itseään nälkiinnytä" ja koittanut luottaa siihen, että kaipa se sit joskus syö. ei se aina helppoa oo ja kun meidänki tyttö syö kotiruokaa, tulee mieleen välillä et oonpa huono kokki ku kohderyhmälle ei maistu mun tekemät ruoat.
 
Meillä 1-vuotias nirsoilee nyt aika tavalla. Jos saisi päättää itse niin eläisi pelkällä puurolla ja maidolla. Mutta en aio ottaa stressiä kun kasvaa hyvin. Varmaan joku vaihe taas menossa.
 
Jos syö leipää niin anna aamulla ja illalla sitä ja unohda se puuro. Meidän ipana 9 kk ei ole koskaan oppinut syömään mitään puuroa missään muodossa enkä toisaalta ihmettele. Eihän meidän muukaan perhe syö puuroa oikeastaan muuten kuin joulupöydässä riisipuuron :D Itse olen nyt vasta aikuisiällä oppinut pitämään puurosta ja muistelen kauhulla niitä lapsuuden tarha- ja kouluaamuja, kun sitä puuroa olisi ollut PAKKO syödä. Ja mä vaan en voinut. Se vaan ällötti niin paljon. Hassua sinänsä, että jokainen äiti tuputtaa lapselleen puuroa ihan sama pitääkö siitä itse vai ei. Siihen sorruin minäkin. Muutaman kuukauden yritin ja sitten luovutin. Leipää ja Talk-muruja syödään meilläkin aamiaisella puuron sijaan.

Ja tosiaan noita vaiheita tulee ja menee. Kokeile niin, että päivän yhdellä aterialla tarjoat lempparia ja toisella aterialla jotain muuta. Saa sitten ainakin kerran syödäkseen kunnolla ja kuitenkin oppii ettei ihan aina ja joka kerta ole sitä parasta ruokaa. Ja se maku voi muuttua vielä moneen kertaan. Kummipoika yhdessä vaiheessa käytännössä eli pelkillä avokadoilla ja nyt ei suostu edes koskemaan moiseen moskaan ;) Ja elin minäkin kuulema yhden kesän pelkillä "noppospotuilla" (uusia perunoita voi nokareen kera), kun en muuta suostunut syömään. Eikä minusta tämän kummempi tullut :D
 
Tsemppiä! mutta älä sorru siihen, että alat tarjoilla lempparia koko ajan.
Äläkä myöskään tee syömisestä numeroa (tiedän että se on helpommin sanottu, kuin tehty)

Meille lääkäri sanoi, ettei lapsi kuole siihen, että on pari päivää syömättä, kunhan juo nestettä.
Kyllä kuulemma alkaa ennen pitkää syömään. :D
Tietysti on hiukan eriasia jos lapsella on kehityshäiriö tms... mutta siis "tavallisissa" tapauksissa näin.

Kun kasvukausi tulee niin lapsi syö entiseen malliin, mutta tuohon nirsoiluun kannattaa tottua.
Muistelisin että noihin aikoihin meilläkin kasvu tasoittui tuohon aikaan ja syömisprobleemat alkoivat.
Esikoinen saa sellaiset esitykset ruoan kanssa pystyyn, että siitä pitäisi antaa oscar.
Meillä on sopimus että KAIKKEA maistetaan mutta syödä ei ole pakko. Tosin jos pääruoan jättää syömättä niin jälkkäriä/ylimääräisiä on turha pyydellä.
Sorruimme yhdessä vaiheessa itse siihen, että tarjolla oli eriruoka mutta luovuimme siitä nopeasti, kun tajusimme että olemme kaivamassa itsellemme kasvatukseen rotkoa. :D Toki siis ns aikuisten ruoat on oma lukunsa eli niistä on lasten versio (ilman chiliä tms)

Mutta halit .. nämä syömis jutut risovat -varsinkin, kun teet jotain hyvää ruokaa (on ennen ollut nam) kiireessä, väsyneenä ja saat palkioksi kunnon yökkimisshown . Siinä kysytään jo sitä että onko aikuinen vai sortuuko lapsen tasolle ja huutaa pääpunaisena..
:D Myönnän sortuneeni! :D
 
Samoja vinkkejä täältäkin tarjolla kuin monella muulla, älä lähde mukaan lapsen temppuiluun! Useimmilla lapsilla tulee noita huonon syömisen kausia, mutta eivät ne lapset tosiaankaan nälkään kuole.

Meillä (lapsen nyt 4- ja 6-v) on myös aina ollut sääntönä, että maistaa täytyy, syödä ei. Eli jos ruoka selvästi ei ole lapselle mieleistä, maistaa sitä täytyy silti (ja minä sitkeästi teen myös ruokia, joista lapset eivät pidä). Mitään korvaavaa ruokaa en tarjoile, leivän saa kun reippaasti maistaa. Yritän kuitenkin pitää huolta siitä, että toinen päivän kahdesta lämpimästä ruuasta olisi aina lapsille mieluinen, eli jos yhdellä ruualla syövät olemattoman vähän, saavat sitten toisella syötyä mahan täyteen. Joskun ei-niin-maistuvan lounaan jälkeen teen myös tuhdimman välipalan, jolla lapset pärjäävät iltaruokaan. Eli mietin päivän kokonaisuutta, mutta en anna periksi lapsen temppuilulle ruokapöydässä.

Meillä myös jos pöydästä poistuu/poistetaan, takaisin ei tulla ennen kuin seuraavalla aterialla. Mikään ei ole kamalampaa, kuin pöydästä pois ja takaisin ramppaavat lapset (esim ravintolassa).

Ja kuten jollain muullakin, meillä puuron syöminen lopetettiin melko tarkkaan 1-vuotta täytettyä, ovat siirtyneet silloin syömään leipää (tai mitä tahansa muuta mitä aikuisetkin syövät). Välillä keitellään mannapuuroa tai riisipuuroa ja ne maistuu koko perheelle.

Alkuperäiselle sanoisin, että kokeile muutama päivä niin, että et kiinnitä mitään erityistä huomiota lapsen syömiseen. Annat ruuan, syö jos syö ja sitten raivaat pois ja seuraava ruoka tarjoillaan kun sen aika on. Joskus tietysti huonon syömisen syynä on esim. korvatulehdus, joten sitäkin voi miettiä, jos lapsi muuten vaikuttaa kärttyiseltä tai nukkuu normaalia huonommin tms.
 
Ei meillä ole ruokailusta vielä mitään sirkusta tehty, tarjoan ruoan ja jos se ei kelpaa, laitan pois sen kummempia asiasta sotimatta. Joka kerta en leipää tms. tarjoa, koska silloin vain muksu oppisi, että nirsoilemalla saa sitä lempparia.

Meillä syödään enimmäkseen ihan perushuttua, perunaa ja täysjyväriisiä höystettynä milloin milläkin vihanneksilla ja jotain lihaa vaihdellen kylkeen. Täysjyväpastaa ja itse tehtyä tomaattisipulikastiketta on toisinaan. Ennen kaikki on kelvannut ja ruoka on jo periaatteessa tuttua, joten en oikein usko "tuputtavani" mitään pahaakaan. Puuroa vaihdellaan ja sen kylkiäisenä on useimmiten jotain hedelmäsosetta tai marjoja, ettei aivan samalta maistuisi joka kerta. Välipaloina on sitten rahkaa/jogurttia/leipää/hedelmäsosetta ja toisinaan pyöräytän lounaaksi ylijäämäpäivällisestä jotain.

Sekin kyllä tympii, että mulla oli periaatteena, että välipalana on joka päivä tuoreita hedelmiä/vihanneksia, mutta muksulle ei enää kelpaa. Mikään tuore ei vain uppoa, hedelmät uppoavat vain kaupan soseina, itsetehdytkään smoothiet tai soseet eivät mene alas tuon nirppanokan suusta.

Miehen töiden takia ollaan paljon muksun kanssa kahdestaan, joten en tee kahta lämmintä ruokaa päivässä - menisi niin mahdottomasti ruokaa hukkaan. Eikä meillä syödä sitä ohjeiden mukaista 5-6 kertaa päivässä lähellekään aina, vaan välillä mennään ehkä jollain 4 aterialla, koska ei tuo muksu vain syö.

Eiköhän tämä tästä, ainakin jossain vaiheessa.
 
meillä tyttö 8v nirsoillu pahasti jo 1.5v saakka. kaikkea lihaa karsastaa, leipä mis siemeniä tms ei mene, ei hillot, hedelmät paitsi omena , päärynä ja joskus bansku. peruna,riisi ja makarooni saatii 4v tienoilla mukaan. pää asiassa syö ruisleipää margariinilla(iltapala,välipala ja aamupala) porkkanaa, maitoa, kurkkua seka peruna riisi ja makarooni. juustoa joskus ja jugurtti menee hyvin. koskaan ei anneta olla syömättä vaa annetaan ite ottaa ja syö sen mitä ottaa ja kaikkea pitää maistaa. välillä istuu tunnin kaks jos ei millää mene mut tietää et sen mitä ottanu ni syö. ravitsemusterapeutilla käyty ja kuulema saa tarvittavan. hänellä kaks pientä sisarusta ja he syö hyvin ja jopa semmosia mitä lapset ei ylensä syö :)
 
Takaisin
Top