Vastasin mummolta peritty muovikuusi. Mikä on aika totta sillä se on lapsuuden kodistani eli pojan mummolta "peritty". Haluaisin oikean, mutta olen allerginen niin ei voi. Kun olin pieni käytiin aina kaatamassa (luvalla) naapurin metsästä kuusi. Vähän isompana kun oltiin muutettu kaupunkiin piti käydä peräti ostamassa se kuusi. Kunnes sitten yhtenä jouluna totesin että kuusen lähellä ollessa nenä vuotaa ja silmät kutiaa.
Normaalisti omasta pihasta kaadetaan kuusi, mutta tänä jouluna otan vaan isoon maljakkoon kuusenoksia ja sinne pari koristetta, niin saa joulun tuoksun kotiin vaikkei kuusta tulekaan! :)
Oikea olis kivempi mutta meillä on aina laitettu kissojen takia muovikuusi. Jos olisi oikea, nuo katit ei antaisi sen olla hetkeäkään. Lapsena oli aina ihanaa kun isäni kanssa lähdettiin kaatamaan kuusi omasta metsästä. :)
Ihaninta olisi, jos olisi oma piha ja pihalla pieni kuusi, jonka voisi joka vuosi koristella uudestaan! Mutta näin ei siis ole. Lapsuudenjoulut olivat ihania, kun käytiin mummolan naapurista kaatamassa itse kuusi. Mutta meillä on muovikuusi, koska mua (saatan olla hieman höpsähtänyt) suruttaa hylättyjen joulukuusten puolesta. Joulun jälkeen roskakatoksen viereen kerätään hirveä kasa kuusien raatoja, joista tulee mieleen lähinnä joukkomurha. Tästä syystä vanhemmilta peritty muovikuusi. Ja kaikki muovikasvithan ovat lisäksi hieman ällöttäviä.
Yksi vuosi ostin muuten ruukkuhavun sillä ajatuksella, että sen voisi myöhemmin istuttaa pihalle. Ei elänyt kevääseen asti mun hoidossa. Joulu on rankkaa aikaa.
Monta vuotta on kiinnostanut kokeilla tuota havuja maljakossa ja siihen koristeita. Kuusentuoksu olisi ihana sisällä mutta juuri se sotku neulasista on karsea. Ja vihaan kyllä muovikuusiakin, siivousaddiktina näen painajaista sen keräämästä pölymäärästä. Ja se muovikuusen oksien taittelu...