Mua ärsyttää, koska meillä on epäily kohdunulkoisesta raskaudesta ja tämän vauvan ajoitus olisi ollut niiiin täydellinen. Olisin saanut hyvän äitiyspäivärahan, esikoisen ensimmäinen koulukesäloma olisi järjestynyt ja olisipa vielä voinut opiskella äitiysloman ohella, jolloin opintorahakuukausia olisi voinut säästää äitiysloman loppuun ja elää kotihoidontuen sijaan aikuisopintorahalla. Sen sijaan, että saadaan meidän täydellisesti ajoitettu vauva, mies vetää jarrut pohjaan. "No ei sitä nyt sitten voi tehdä, kun se on taloudellisesti tosi kannattamatonta." Aarghs! Ja ikäkin jo vyöryy pelottavasti vastaan ja mä en saa vauvaa enää ikinä.
Ja kaiken lisäksi kaikki meidän kaverit lisääntyy ja mun täytyy nyt sitten ihastella heidän vauvojaan ihan kuin kaikki olisi ihan ok. Ja minkä takia kaikki muut vain lisääntyy tosta noin vaan ja mulle tulee jo toinen keskenmeno (jos kohdunulkoinen voidaan sellaiseksi luokitella)? Tämä on niin väärin!
Ja kaiken lisäksi kaikki meidän kaverit lisääntyy ja mun täytyy nyt sitten ihastella heidän vauvojaan ihan kuin kaikki olisi ihan ok. Ja minkä takia kaikki muut vain lisääntyy tosta noin vaan ja mulle tulee jo toinen keskenmeno (jos kohdunulkoinen voidaan sellaiseksi luokitella)? Tämä on niin väärin!
Oonki välillä vähän miettinyt (menee nyt pikkuisen ohi aiheen anteeksi siitä) että tosi julmaa, että semmoiset ihmiset, jotka ei välttämättä ole kypsiä vanhemmiksi saa lapsia ja toiset tekee abortteja. Ja sitten ne ketkä todella kovasti haluaisi sen lapsen saa keskenmenoja toisen perään tai ei tärppää ollenkaan. Ja toisaalta tuohon sinun tilanteeseen ja miehesi mielipiteeseen vielä sen verran, että onko sitä täydellistä taloudellista tilannetta koskaan jos sitä jää odottelemaan. Tottakai varmasti olisi vähän varmempaa jos olisi vakituiset työt sunmuut, mutta tärkeintä on että itsestä tuntuu oikealta. Ja sinullakin tuntuu olevan jo aika mietittynä kaikki :) No mutta kuitenkin. Tsemppiä sinne hirveesti !