Minka
Silmät suurina ihmettelijä
Heippa kaikille! Kärsimme mieheni kanssa ns sekundaarisesta lapsettomuudesta, eli meillä on -99 ja -00 syntyneet pojat, mutta toivottua kolmatta lasta emme ole saaneet. Ekaa poikaamme yritimme tuskaiset kolme vuotta, mutta raskaus sai lopulta alkunsa luomusti ja toinen poikamme sai alkunsa kolmannesta kierrosta kuukautisten alettua. Kohdallani lapsettomuus todennäköisesti johtui endometrioosista, jonka raskaus lamasi ja siksi tulin helposti uudelleen raskaaksi.
Nyt olemme yrittäneet lasta vuoden, minulla on todettu kohdussa yksi iso ja runsaasti pieniä myoomia ja ohut kohdun limakalvo. Ovulaatiot tapahtuvat kotitestien mukaan normaalisti, ongelmana onkin todennäköisesti hedelmöittyneen alkion kiinnittymisongelmat. Edellinen lääkärini oli sitä mieltä, ettei kohtuni kanssa enää voi saada lapsia, mutta nyt löysin lääkärin, joka sanoi, että ihan hyvin voidaan yrittää. Seuraavassa kierrossa aloitetaan estrogeenihoito, jolla yritetään kasvattaa kohdun limakalvoa. Se saattaa lamata munasarjoja, jolloin saatetaan joutua stimuloimaan ovulaatioita toisella lääkkeellä, mutta se selviää myöhemmin.
Olisiko joukossanne joku, jolla olisi kokemusta tällaisesta tilanteesta/hoidosta? Hoito on kuulemma räätälöity juuri minun tilanteeseeni, eikä ole mikään yleinen hoitolinja. Toivoisin niin kovasti vielä yhtä lasta, se on aina vaan mielessä ja sydämessä... Tietysti arvostan yli kaiken sitä, että olen poikani saanut ja toivon teille kaikille saman onnen.
Nyt olemme yrittäneet lasta vuoden, minulla on todettu kohdussa yksi iso ja runsaasti pieniä myoomia ja ohut kohdun limakalvo. Ovulaatiot tapahtuvat kotitestien mukaan normaalisti, ongelmana onkin todennäköisesti hedelmöittyneen alkion kiinnittymisongelmat. Edellinen lääkärini oli sitä mieltä, ettei kohtuni kanssa enää voi saada lapsia, mutta nyt löysin lääkärin, joka sanoi, että ihan hyvin voidaan yrittää. Seuraavassa kierrossa aloitetaan estrogeenihoito, jolla yritetään kasvattaa kohdun limakalvoa. Se saattaa lamata munasarjoja, jolloin saatetaan joutua stimuloimaan ovulaatioita toisella lääkkeellä, mutta se selviää myöhemmin.
Olisiko joukossanne joku, jolla olisi kokemusta tällaisesta tilanteesta/hoidosta? Hoito on kuulemma räätälöity juuri minun tilanteeseeni, eikä ole mikään yleinen hoitolinja. Toivoisin niin kovasti vielä yhtä lasta, se on aina vaan mielessä ja sydämessä... Tietysti arvostan yli kaiken sitä, että olen poikani saanut ja toivon teille kaikille saman onnen.