Odotan (ehkä) vahinkoesikoista

[friendlymeeting]

Moon nainen, jolla on "liian erikoisia" kiinnostuksenkohteita vanhempieni mielestä. Olen jopa aiemmin valinnut kaiken vanhempieni mielen mukaan. En käyttänyt paljoa omaa ajatusta harrastusten valkkaamiseen, koska kieltäytymällä heidän tahdostaan sain aikaan potkuja ja lyöntejä kasvoihin. En saanut edes valita ystäviänikään ystävikseni. Nyt olen 22 ja mietin vieläkin menneitä.

Elikkä mä tapasin sellaisen mukavan miehen netissä, meillä on ikäeroa paljon. Mutta, mies on mukava ja on kertonut minusta jopa innokkaasti äidilleen ja isälleen (hän on venäläinen). Mä en oo varma mitä hän haluaa, mutta kysyi usein minulta "miten suomalaiset menevät naimisiin, miten paljon lapsia suomalaiseen perheeseen kuuluu"... (opetan siis tälle suomea ja myös tätä suomalaista kulttuuria). Olin aivan ihmeissäni, että miksi tämä kysyy tätä juuri minulta, koska hänen maassaan on suomalaisia paljon, jolta kysyä näitä asioita. Tämä tarjosi illallisen ravintolassa ja tietysti otin tuopillisen siideriä (mulla on heikko viinapää/sokeripää), josta tulin humalaan melkein heti. Siin oli villi yö takana, josta en muista paljoa paskaakaan. Tapahtuma oli jossain 21-22.11.15 aikana, ja oon kärsinyt oudoista asioista, kuten turvonneet pohkeet, kipeät rinnat, sit se jatkuva kuseminen jok'ikisen suupalan jälkeen. Leipään en ole koskenut pitkään aikaan, koska sen syöminen kuvottaa. Kahvin juomisen jälkeen turvottaa, joten vetelen monta vesilasillista (vesilasit ovat tuoppeja, koska vedenjuonnin määrittäminen on iisimpää). Olen sitten myös haksahtanut kromipitoisiin ruokiin, kuten maustamattomiin rahkoihin. Joka syömisen jälkeen rinnukset ovat pompahtamaisimmillaan ylös.

En kuitenkaan pysty uskomaan raskauden mahdollisuuteen, koska olen käyttänyt epilepsialääkettä lapsuudesta asti ja se kuulemma aiheuttaa lapsettomuutta (monirakkula), mutta laihdutin puoli vuotta sitten 14 kg pois. Nykyään olen kevyempi, suht normaalipainoinen. Harrastan balettia pitääkseni itseäni normaaleissa mitoissa. Jos nyt kuvitellaan ensiksi, että nämä väsyneiksi tekevät raskausoireet todistaisivat raskauteni (plus tuo outo paineentunne mahassa) mahdollisuuden, niin sanotaan nyt vaikka että en ole kertonut lapsen isälle tästä.

En pelkää lapsia, en missään tapauksessa. Enkä uutta elämääkään heidän kanssaan. Kaikki uusi kokemus on tervetullutta. Mä sitä vaan, että mä pelkään mun vanhempia yli kaiken. Oma äitini sanoi mun ollessa 16-v, että jos saan miehen tai lapsen miehen kanssa, hän tappaa mut tai ilmoittaa musta psykologille, jotta lapsi ja mies otettaisi pois.

Mä oon hyvin lahkotyyppisestä perheestä kotoisin, jossa tyttölapset ovat huoria jo syntyessään. Olin ainoa tytär, kolme muuta olivat poikia. Heitä kohdellaan vieläkin kuin aikuisia ihmisiä, vaikka suurin osa veljistäni ovat alaikäisiä. Mua kohdellaan kuin loista. Mua lähinnä pelottaa mun vanhemmat, mitä jos he tekevät tappouhkauksia tai ilmoittavat musta psykologeille... mitä jos... olen kuitenkin aikuinen nainen, ja saan päättää omista asioista (tai ainakin näin luulisin).

Olen ollut viikon *skalla tuulella tämän pelon takia. Ja koska en usko raskauden mahdollisuuteen, on vaikea myös sitä vastaanottaa totena.

 

[Hanskimus]

Tee raskaustesti, sillähän sen tietää.

Mitä perheeseesi tulee, toivotan paljon voimia heidän sietämiseen. Aikuisena sulla on valta päättää itse omista asioistasi, joten mihinkään hullulaan he eivät sua voi viedä. Tappouhkauksista kannattaa tehdä rikosilmoitus.

 

[friendlymeeting]

Tietenkin, teen raskaustestin mahdollisesti ensi viikolla.

Äidillä on lapsia huollossaan 3, heistä yksi on 1-vuotias tytär (mun ja veljien siskopuoli), äiti joutui puoli vuotta sitten skitsolaan hoidettavaksi, kun tytölle tuli hampaita, eikä äiti saanut nukuttua. Tyttö on nytten kriisihoidossa, tulee takaisin joulukuun tienoilla hänen päiviänsä viettelemään. Toivon toden teolla, ettei yksivuotias tytöntyllerö saa samanlaista kohtelua äidiltä, niin paljon tuo huorittelu ja sukupuolinen kontrollointi sattui.

Lähinnä mua huolettaa äidin tytär, ja tietenkin mun veljet, jos äiti joutuu mun takia ongelmiin, mahdollisesti sakkoja maksamaan, jos tappouhkauksia tulee lisää häneltä mulle. Äiti ei ole rahaa saava muutenkaan, ja melkeinpä tuntuu siltä, että on tehnyt lapsia diplomin tai "maailman paras äiti"-tittelin saadakseen. Kova on rajoittamaan myös veljieni tekemisiä ja käy leijonaemoissa. Tuntuu kuin olisimme jotain pelinappuloita, kun kyttää aktiivisesti muiden kasvatusvirheitä ja nauttii siitä, kun itse saa käpertyä kunniaansa siitä että hän on esimerkkinä muille. Mutta sitten jos lapset tekevät jotain väärin, niin millainen show siitä tuleekaan.

En voi sanoa hyviä asioita isästäkään, vaikka hän on hienotunteisempi. Kova tuomitsemaan. Mutta hän ei laittaisi mua pöpilään, vaikka tekisin mitä. Ongelmana on lähinnä se, että hän on narsisti (tai sosiopaatti), ja valitsee mulle miehen joka alistaa mua. Tavallaan, ikään kuin hän tietäisi, millainen poikaystäväni (leikitäänpä hieman että nykyinen) on tai haluaisi että muut kohtelevat mua kuin *skaa. Mulla oli mies, joka puhui aktiivisesti muiden päälle, ja isä piti siitä, että hän puhui mun päälle. Isä oli kiinnostunut vain hänestä ja puhui miesten asioita tämän kanssa. En tiedä tälle selitystä, mutta jouduin eroamaan tästä ihmisestä koska tämä alisti mua jopa väkivaltaisesti.

Nyt ripittäytyminen loppui. Tiedätte mitä ajan takaa. Reaktio on kaikille mysteeri, oli se hyvä tai ei. Mutta mua ei enää kiinnosta, jos vanhemmat haukkuvat l*tkaksi, sitä olen koko elämäni ja piste. En voi miellyttää heitä koko ajan, se ei ole mun vastuussa. En edes nyrkkeilysäkkinä tai suorittajana.

Mulla oli haave tanssista ja liikunnasta harrastuksenani, unelma-ammattina tatuoija tai mekaanikko. Mä en saanut tehä niitä lapsena, koska ne oli liian "erilaisia".. mikä *tun normaali on normaalia...