En nyt enää ihan teiniäiti, mutta olen 21 ja odotan ensimmäistä. :) Oon aina tiennyt että tahdon lapsia, ja tahtonut saada lapset nuorena. Mielestäni kukin tavallaan ja kummassakaan ei ole moittimista, teki sitten lapset nuorena tai vanhana.
Meidän perheeseen lasta on toivottu jo 2,5 vuotta ja nyt vihdoin haave on toteutumassa, jos kaikki vain menee hyvin. :) Silti nyt on mieleen hiipinyt pieni epävarmuus, ei suinkaan sitä kohtaan kuinka itse/puolisoni pärjää vanhempana. Pelkään vain muiden mielipiteitä. Sellaisten, jotka eivät meitä tai elämäntilannettamme tunne. Olen lyhyt ja näytän vielä usein ikäistäni nuoremmalta. Kun vatsa vielä tästä kasvaa ja kävelen esim. kaupan käytävällä, katsotaanko minua kieroon ja kuiskitaan? Tiedän, että aivan turhia pelkoja moiset ja ettei tuntemattomien ihmisten mielipiteistä tarvitse välittää. Johonkin haluan vain purkaa näitä ajatuksiani. :D
Onneksi itse tiedän tasan mitä haluan ja perheeni sekä ystävät tukevat täysillä ja ovat onnellisia puolestani. :)
Vielä tästä "tuomitsemisesta". Olen itse vanhin lapsi ja äitini myös on aina näyttänyt nuorelta. Hän odotti minua ja juurikin kaupassa käydessään eräs nainen oli mulkoillut äidin vatsaa, pyöritellyt silmiään ja sitten suureen ääneen toitottanut että: "Siinä taas yksi teiniäiti!!". Äitini oli vain huvittuneena jatkanut matkaansa ja todennut, että imarreltu kai tässä pitäisi olla kun ikää on 25. :) Näinköhän siis kalikka kalahtaa nilkkaan ja jaan kohta äitini "kohtalon"? :D
