Saitko nukuttua synnärillä synnytyksen aikana tai sen jälkeen? Entä tukihenkilö? Tai vauva?
Nukkuminen synnytyssairaalassa
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Ekasta olin 3 yötä sairaalassa, enkä saanut oikein nukuttua. Sänky oli itselle liian epämukava ja juuri kun oli nukahtamaisillaan niin olikin taas syöttö tai verensokerien mittaus tai jotain vastaavaa.
Tokasta ja kolmosesta taisin ehkä tunnin yrittää torkkua synnytyksen jälkeen ja kotona sitten kunnon unet perään, kotiutumiset 12h ja 6h syntymästä.
Mies kyllä ekasta nukkui ihan hyvin, muista ei tullut osastolle vaan meni hakemaan lapset hoidosta :)
Tokasta ja kolmosesta taisin ehkä tunnin yrittää torkkua synnytyksen jälkeen ja kotona sitten kunnon unet perään, kotiutumiset 12h ja 6h syntymästä.
Mies kyllä ekasta nukkui ihan hyvin, muista ei tullut osastolle vaan meni hakemaan lapset hoidosta :)
Avautumisvaiheen aikana epiduraalin turvin nukuin yllättävän hyvin ja synnytyksen jälkeen hoitajat ottivat vauvaa yöksi, että mä ja mies pystyttiin nukkua. En imettänyt, joten ei ollut siitä kiinni. 
Nepeta Cataria
Keskustelujen kuninkuusravaaja
Heinämammat 2016
Elomammat 2018
Eloäidit 2020
Helmikuiset 2022
Toukokuiset 2024
Ihan ok on synnytyssalissa nukkuminen sujunut vaikka synnytys merkattiin jo alkaneeksi. Käynnisteltiin yötä vasten, ja saatiinhan me oksitosiinilla säännöllisiä supistuksia aikaiseksi. Yöksi sain kohdunkaulan puudutteen ja oksitosiini laitetiin pois, nukuin aika helposti sellaisen 5h ja koko sen ajan saivat mitattua minun omat säännölliset supistukset. Aamun lääkärikierron jälkeen laitettiin sitten taas vauhtia synnytykseen ja kalvojen puhkaisun vauhdittamana muutamassa tunnissa synnytin.
On kokemusta prenatalla nukkumisesta, ja synnyttäneidenkin osastolla on joutunut viettämään useamman yön. Katkonaisiahan ne yöt ovat kun prenatalla saattaa huonekaveri lähteä yöllä synnyttämään tuskailtuaan ensin muutaman tunnin supistuksien kanssa, ja synnyttäneiden puolella taas vauvat tietysti syövät yölläkin ja jos ei oma syö niin naapurilla varmasti. Onneksi päivätorkuilla pystyy usein paikkaamaan pätkäöitä.
On kokemusta prenatalla nukkumisesta, ja synnyttäneidenkin osastolla on joutunut viettämään useamman yön. Katkonaisiahan ne yöt ovat kun prenatalla saattaa huonekaveri lähteä yöllä synnyttämään tuskailtuaan ensin muutaman tunnin supistuksien kanssa, ja synnyttäneiden puolella taas vauvat tietysti syövät yölläkin ja jos ei oma syö niin naapurilla varmasti. Onneksi päivätorkuilla pystyy usein paikkaamaan pätkäöitä.
Muokattu viimeksi:
Ekassa synnytyksessä olin valvonut 2 vuorokautta ja lopulta kun suostuin epiduraaliin sain nukuttua puolitoista tuntia (ja avauduttua samalla loppuun asti). Tokassa synnytys meni alusta loppuun ihan virka-aikaan.
Molemmilla kerroilla oltiin potilashotellissa joten nukuttiin hyvin, vauvat osasi nukkua melko hyvin alusta asti.
Molemmilla kerroilla oltiin potilashotellissa joten nukuttiin hyvin, vauvat osasi nukkua melko hyvin alusta asti.
Synnytyssalissa en nukkunut, koska olimme siellä vain neljä tuntia eikä muutenkaan nukuttanut. Osastolla nukuin 1,5 yön aikana ehkä tunnin. Ensimmäisenä yönä (tai mitä siitä oli jäljellä kun päästiin osastolle) en uskaltanut nukkua, kun pelkäsin vauvan tukehtuvan sängyssään ja toisena yönä en uskaltanut sen vuoksi, kun vauva suostui nukkumaan vain vieressäni. Aika väsynyt olo oli kotiin lähtiessä. Mies ei koronarajoitusten vuoksi päässyt osastolle.
En saanut nukuttua ollenkaan. Päivisin olin vauvan osastolla häntä hoitamassa, ja jos olin omalla osastolla joku hoitaja, lääkäri, ruoan tuoja ym. koputteli oveen koko ajan. Yöllä muiden huoneiden vauvat itkivät koko ajan ja hoitajat ramppasivat huoneessani. Synnytyssaliin en päässyt ollenkaan.
Olin kuolemanväsynyt päästessäni vihdoin kotiin. Luulin ennen sairaalassaoloani, että siellä saa levätä aina, jos vauva ei vaadi hoitoa, mutta kuinka väärässä olinkaan. Koko ajan joku vaati nousemaan johonkin tai tuli sängyn viereen mittaamaan tai kyselemään.
Luulin myös, että vauvan hoito on se ykkösasia ja muut sen jälkeen. Mutta niin vain jäi ilman ruokaa, jos oli vauvan osastolla ruoka-aikaan tai vaikka suihkussa. Luulisi, että siellä jos missä ymmärretään, että viidessä minuutissa ei aina pääse paikalle.
Olin kuolemanväsynyt päästessäni vihdoin kotiin. Luulin ennen sairaalassaoloani, että siellä saa levätä aina, jos vauva ei vaadi hoitoa, mutta kuinka väärässä olinkaan. Koko ajan joku vaati nousemaan johonkin tai tuli sängyn viereen mittaamaan tai kyselemään.
Luulin myös, että vauvan hoito on se ykkösasia ja muut sen jälkeen. Mutta niin vain jäi ilman ruokaa, jos oli vauvan osastolla ruoka-aikaan tai vaikka suihkussa. Luulisi, että siellä jos missä ymmärretään, että viidessä minuutissa ei aina pääse paikalle.
Eka käynnistettiin aamupäivällä ja seuraavana yönä en nukkunut yhtään, kun en päässyt osastolta synnärille ja kivut oli niin järkyttävät. Vasta kun pääsin joskus aamu 6 aikaan synnytyssaliin ja sain epiduraalin kai joskus klo 7, nukahdin joksikin aikaa. Ip päädyttiinkin kiireelliseen sektioon. Eli ehkä pari tuntia nukuin.
Tokan synnytys käynnistyi aamulla ja illalla oli jo ulkona (tosin päädyttiin kiireelliseen sektioon siinäkin), eli ei ollu tarvetta nukkua.
Molempien jälkeen on päästy onnekkaasti perhehuoneeseen, joten nukkuminen kohtuullista. Vaikka eihän siinä hormooniryöpsähdyksessä uni tule tai pysy niin pitkiä aikoja, ainakaan minulla :) Sitä herää tuijottamaan nukkuvaa vauvaa ja ihmettelee mikä ihme :)
Tokan synnytys käynnistyi aamulla ja illalla oli jo ulkona (tosin päädyttiin kiireelliseen sektioon siinäkin), eli ei ollu tarvetta nukkua.
Molempien jälkeen on päästy onnekkaasti perhehuoneeseen, joten nukkuminen kohtuullista. Vaikka eihän siinä hormooniryöpsähdyksessä uni tule tai pysy niin pitkiä aikoja, ainakaan minulla :) Sitä herää tuijottamaan nukkuvaa vauvaa ja ihmettelee mikä ihme :)
Ekan kanssa nukuin hyvin, mies oli mukana perhehuoneessa ja piti vauvaa kun nukuin. Heräsin vain imettämään. Toisen kanssa oli hankalaa, olin yksin vauvan kanssa sairaalayön. Hörvähtelin lyhyitä pätkiä, heräsin tarkastamaan ja syöttämään vauvaa.
En oikein tiedä mitä tapahtui, mutta koko viikon jonka olin synnyttämässä tai synnyttäneenä, nukuin yhteensä noin 20h. Käynnistys kesti neljä päivää, joista yksi oli välipäivä, mutta jo ensimmäisestä tabletista lähtien supistukset olivat niin kovia ettei siinä voinut nukkua. Synnytystä edeltävänä yönä hoitaja suositteli ottamaan kipupiikin, johon sitten suostuin kun vakuutettiin ettei synnytyksen eteneminen hidastu. Silloin nukuin 4-5h. Olin varautunut valvomaan senkin yön, koska halusin jo synnyttää.
Kun vauva syntyi, valvominen jatkui koska yöllä vauva itki nälkäänsä ja silloinkin mittailtiin sokereita ja tehtiin syöttöpunnituksia. Kahden-kolmen tunnin välein oli herätys, sitten tunti meni yrittäessä imettää ja kun lopulta todettiin ettei maitoa tule, annettiin lisämaitoa. Ei siinä osannut sitten rauhoittua nukkumaan enää. Enkä päivälläkään nukkunut yhtään, koska alati piti yrittää pumpata maitoa, tehdä syöttöpunnituksia, vaihtaa sidettä/vaippaa & vaatetta, käydä suihkussa, syödä ja vaihtaa vaatteita, kun oli pidätysongelmia. Miestäkään en tajunnut pyytää apuihin, olin kai päästä niin pyörällä. Joten saan syyttää osittain ihan itseäni
Mies vaan nukkui, koska yritin saada maidon nousemaan 
Näin jälkikäteen ajateltuna tuo kuulostaa jopa vähän hullunkuriselta
Olisi voinut uskoa jo aiemmin, ettei nänneistä tule kuin verta tuolla pakonomaisella pumppaamisella. Olisi voinut nukkuakin ja antaa sitä lisämaitoa ihan suosiolla, sillä maito nousi heti sairaalasta poistuttaessa 
Ensi kerralla en aio tehdä syöttöpunnituksia läpi yön. Varmaan juuri tuon nukkumattomuuden aiheuttaman stressin syytä maidon nousemattomuus.
Kun vauva syntyi, valvominen jatkui koska yöllä vauva itki nälkäänsä ja silloinkin mittailtiin sokereita ja tehtiin syöttöpunnituksia. Kahden-kolmen tunnin välein oli herätys, sitten tunti meni yrittäessä imettää ja kun lopulta todettiin ettei maitoa tule, annettiin lisämaitoa. Ei siinä osannut sitten rauhoittua nukkumaan enää. Enkä päivälläkään nukkunut yhtään, koska alati piti yrittää pumpata maitoa, tehdä syöttöpunnituksia, vaihtaa sidettä/vaippaa & vaatetta, käydä suihkussa, syödä ja vaihtaa vaatteita, kun oli pidätysongelmia. Miestäkään en tajunnut pyytää apuihin, olin kai päästä niin pyörällä. Joten saan syyttää osittain ihan itseäni
Mies vaan nukkui, koska yritin saada maidon nousemaan Näin jälkikäteen ajateltuna tuo kuulostaa jopa vähän hullunkuriselta
Olisi voinut uskoa jo aiemmin, ettei nänneistä tule kuin verta tuolla pakonomaisella pumppaamisella. Olisi voinut nukkuakin ja antaa sitä lisämaitoa ihan suosiolla, sillä maito nousi heti sairaalasta poistuttaessa Ensi kerralla en aio tehdä syöttöpunnituksia läpi yön. Varmaan juuri tuon nukkumattomuuden aiheuttaman stressin syytä maidon nousemattomuus.
Muokattu viimeksi: