Meillä on ongelma 4,5kk vauvan kanssa. Nukkumaanmeno on jostain syystä ihan kamalan hauskaa! Jokainen raaja alkaa sätkimään kaikkiin mahdollisiin suuntiin kun aletaan häröilemään innostuksesta. Mä koitan olla tilanteessa aina rauhallinen, etten itse triggeröisi tätä toimintaa. Vauva voi olla ihan täysin rauhallinen ja tyyni leikkimatollaan kun siirrän sen pinnikseen/meidän sänkyyn/vaunuihin. Mutta sitten päässä naksahtaa jokin ja kaikki on joko hauskaa tai kamalaa. Mun läsnäolo on hauskaa, tutin saaminen on hauskaa, hyssyttely on hauskaa, rauhallinen katse on hauska, vaunukoppa on hauska yms. Mutta sitten taas jos poistun paikalta niin se on sitten puolen minuutin kuluessa kamalaa. Tällä hetkellä unille meno menee joko tissitainnutuksella (ei onnistu aina jos keksii että välillä pitää irvistellä) tai sitten kantoliina ja jumppapallo, josta ei voi ottaa pois tai muuten herää.
Mietin vaan että mitä ihmettä mä teen väärin? Yöunille nukahtamiseenkin eilen kului 1,5h. Koitin rauhoittelua, vieressä makaamista ja ignoorausta, tissuttelua, jaloista hellästi kiinni pitämistä, taputtelua yms. Mutta ei, jalat ja kädet vaan jatkaa heilumista vaikka toinen on kohta kiukun partaalla väsymyksestä. Lopulta neljännellä kerralla kun otin syliin ja tissille, taintui siihen. Hulinat on ainakin minusta täällä jo ohi.
Mietin vaan että mitä ihmettä mä teen väärin? Yöunille nukahtamiseenkin eilen kului 1,5h. Koitin rauhoittelua, vieressä makaamista ja ignoorausta, tissuttelua, jaloista hellästi kiinni pitämistä, taputtelua yms. Mutta ei, jalat ja kädet vaan jatkaa heilumista vaikka toinen on kohta kiukun partaalla väsymyksestä. Lopulta neljännellä kerralla kun otin syliin ja tissille, taintui siihen. Hulinat on ainakin minusta täällä jo ohi.