Me pohdittiin asiaa etukäteen mieheni kanssa siten, että mitä jos vauvassa on jotain vikaa. Tämä tehtiin ennen sitä ekaa ultraa, koska toinen vaihtoehto olisi ollut, että näitä tuloksia ei olisi haluttu tietää ollenkaan. Tultiin siihen tulokseen, että jos lapsella on "vain" downin syndrooma, niin se saa syntyä. Tukitoimet downlapsien vanhemmille on Suomessa valtavan hyvät. Putki alkaa jo sairaalasta.
Vaikeampaa on, jos lapsella todetaan joku vaikeasti luokiteltava vamma tai kehityshäiriö. Niitä ei kromosomiseulat ja rakenneultrat kuitenkaan välttämättä löydä ja toki synnytyksessäkin voi käydä jotain, vaikka toki riski siihenkin on aivan naurettavan pieni.
Me mietittiin, että vaikuttaa emme asiaan voi: vaikeaa kehitysvammaa ei tässä vaiheessa välttämättä saada selville, ja downin kanssa ajateltiin, että voidaan koko perhe elää.
Mutta hienoa, että muksu on liikkunut ja pyörinyt säkkärää. [:D] Mä olen edelleen ollut välillä mietteliäs siitä, että meidän muksu vain kölli paikallaan ja liikutteli raajojaan vain vähäsen. Vaikka se niskaturvotus oli 0,8, niin pieni huoli jäi. Kätilö sanoi kyllä, että aamu-uninen, mutta tuntuu, että meidän vekara on ainoa, joka ei ole liikkunut juurikaan.