Niskaturvotus?!

Meidän pikkasella oli 0,8mm niskaturvotus (12rvko) ja oli oikeen hyvä lukema. eli ei mitään normaalista poikkeavaa. joku puhu kolmesta millistä, ennen kuin asiaan puututaan, mut ite en o moisesta kuullu vahvistusta. kantsii kysästä vielä neuvolasta tai sit ultran tekäijältä suoraan. 
 
Huolestua kannattaa vasta siinä vaiheessa kun kysytään haluaako lisätutkimuksiin. Kyllä ultraaja kertoo, ainakin meillä, koko ajan mitä näkee ja mitä mittoja tulee ja mitä ne tarkoittaa.
 
Juu, itse siis kävin tänään ultrassa ja tuo niskaturvotus oli 2,7 rv 12+0. Kätilö ei kommentoinut asiaa mitenkään, enkä siinä tilanteessa osannut itsekään kysyä. Vasta jälkeenpäin rupesin pohtimaan, mikä on raja-arvo ja aika rajoillahan tässä ilmeisesti mennään. Samalla oli lähetteet labraan verikokeisiin ja niistä sitten selviää lisää.
 
Ajattelin, josko tässä kävisi yksityisellä ultrassa vielä katsomassa, jos arvot pysyvät samoina. Vaikka tuossa rv 14...?
 
Meillä oli np ultra viikoilla 11+5 ja turvotus oli 0,6. Mulle kerrottiin vaan että normaalia on, niin että en sitä sen enempää ole miettinyt [:)]
 
Rajana käytetään yleensä 3,0 mm, jonka jälkeen voidaan lähettää lisätutkimuksiin. Oma käsitykseni on, että nuo rajat pyritään määrittelemään siten, että ei tulisi kovin paljon turhia lisätutkimuksia ja toisaalta kumminkin niin, että riittävällä varmuudella näitä mahdollisia kromosomipoikkeavuuksia/ sydänvikoja saataisiin selvitettyä.
 
Kävittekö veriseerumiseulassa lisäksi?
 
En muista millä viikoilla niskaturvotuksen voi vielä määrittää, mutta jos tuntuu siltä, että haluaa vielä asiaa selvittää ja raskausviikkojen puolesta se onnistuu, niin voihan se olla ihan hyvä ajatus - jos ei muuten, niin oman mielenrauhan vuoksi. Mutta siis jos ultrassa ja seerumiseulassa ei muuten ollut mitään poikkeavaa, niin kyllä varmaan voi aika luottavaisin mielin asian suhteen olla.
 
p.s. tiedän yhden tapauksen lähipiiristä, jossa niskaturvotusarvo oli 3,6 mm ja heillä löytyi kromosomipoikkeama. Tiedän myös tapauksia, että on oltu jatkotutkimuksissa yli 3 mm:n turvotuksen takia, mutta kaikki on ollut kunnossa.
 
Otettiin samalla veriseerumi eli siitä tietenkin selviää lisää. Itselläkin ikää jo 32, joten tietenkin sitä aina vähän pohdituttaa, vaikka ei tässä toki vielä "vanha" ole...[8|]
 
Meillä oli tuloksena 0,95 ja sanoi että se on hyvä, että se on alle millin. Menin silti siihen seulaan, kun oli lähetteet ja kaikki pyydetty valmiiksi.
 
Meillä oli 10+ 2 viikolla 2,1mm ja lääkäri sanoi että on pikkasen koholla ja sanoi etä voisi ottaa verikokeen lisäksi ja siitä katsoa se yhteis riskiprosentti.
Keskusteltiin asiasta lääkärin ja mieheni kanssa ja todettiin että kuitenkin vaatisi lapsivesipuntion jotta varma tieto saataisiin kromosomi poikkeavuudesta ja totesimme miehen kanssa ettemme olisi kuitenkaan valmiita ottamaan lapsivesipunktion tuomaa riskä keskenmenosta.
Joten päätimme ettemme halua lisätutkimuksia, koska emme kuitenkaan olisi olleet valmiita keskeyttämään raskautta kromosomipoikeeavuuden takia.

Poika syntyi terveenä joten turhia olisi tutkimukset sitten olleetkin.
 
Meillä tuo ultra oli viikoilla 11+3, yksityisellä, lääkäri ei lähtenyt edes mittaamaan turvotusta. Sanoi ettei sitä ole oikein yhtään. Toivottavasti. 
 
Meillä oli viikolla 12 se niskapussi tutkimus ja tulokseksi saatiin 0.7 mm joten ei ollut mitään syytä vaivata asialla päätään. [:)] Onneksi siis kaikki oli hyvin ja tähän mennessä raskauskin on sujunut muutamia  kivuliaita supistuksia lukuun ottamatta hyvin. [:D]
 
No, mulle tuli nyt kutsu lisätutkimuksiin eli pientä paniikkia pukkaa. Ymmärrän toki, että aika helposti tarjoavat lisätutkimuksia, mutta ei se nyt kovasti rauhoita oloa...[:(]
 
squiik, ymmärrän huolesi.
Mulla on ensi viikolla np-ultra ja huolestuttaa täälläkin, lähinnä siksi kun itselläni on jo ikää enemmän. Toisaalta lohdullista on se, että voi varautua tai ainakin mahdollista tietää.
Ja niinkuin sanoit, käyt silti varmistamassa uudestaan yksityisellä, joka on varmasti järkevää. Turhaa mieltänsä pahoittaa ennen kuin on useampi 'testi' tehty.

Tsemppiä ja jaksamisia.
 
No niin, riskiluvut vain kasvavat ja mieli on maassa. Seuraava tutkimus on 25. päivä ja sen jälkeen tulosten odottelua viikosta pariin - sen jälkeen toki selviää varmasti, onko jotain vialla, mutta siihen asti aika piinaavaa. Ultrassa näkyi tänään vilkas pieni kaveri, joka heilutteli jalkoja ja käsiä ja teki kuperkeikankin. Tuntuu epäuskottavalta ajatella, että vauvassa voisi olla jotain vikaa!
 
Tosi tuskaista ja kurjaa...en tiedä, miten jaksan, jos vauvalla oikeasti on jokin sairaus [:o] Mieskin on reissussa, mutta yrittää kovasti lohduttaa -tiedän silti, ettei se hänellekään helppoa ole...
 
3mm lienee lievästi kohonneen riskin raja ja 5mm kohonneen riskin raja. Vielä nekään ei sano, että lapsessa olisi varmuudella jotain vikaa.

Lapsivesipunktiosta sisarelleni sanottiin, että keskenmenoriski on kohonnut kahden päivän ajan. Siis ei sen kauempaa ja sekin riski on häviävän pieni, jos otat ne päivät rauhallisesti.

Tsemppiä!
 
Me pohdittiin asiaa etukäteen mieheni kanssa siten, että mitä jos vauvassa on jotain vikaa. Tämä tehtiin ennen sitä ekaa ultraa, koska toinen vaihtoehto olisi ollut, että näitä tuloksia ei olisi haluttu tietää ollenkaan. Tultiin siihen tulokseen, että jos lapsella on "vain" downin syndrooma, niin se saa syntyä. Tukitoimet downlapsien vanhemmille on Suomessa valtavan hyvät. Putki alkaa jo sairaalasta.

Vaikeampaa on, jos lapsella todetaan joku vaikeasti luokiteltava vamma tai kehityshäiriö. Niitä ei kromosomiseulat ja rakenneultrat kuitenkaan välttämättä löydä ja toki synnytyksessäkin voi käydä jotain, vaikka toki riski siihenkin on aivan naurettavan pieni.

Me mietittiin, että vaikuttaa emme asiaan voi: vaikeaa kehitysvammaa ei tässä vaiheessa välttämättä saada selville, ja downin kanssa ajateltiin, että voidaan koko perhe elää.

Mutta hienoa, että muksu on liikkunut ja pyörinyt säkkärää. [:D] Mä olen edelleen ollut välillä mietteliäs siitä, että meidän muksu vain kölli paikallaan ja liikutteli raajojaan vain vähäsen. Vaikka se niskaturvotus oli 0,8, niin pieni huoli jäi. Kätilö sanoi kyllä, että aamu-uninen, mutta tuntuu, että meidän vekara on ainoa, joka ei ole liikkunut juurikaan.
 
Meillä oli eka ultra elokuun lopulla, mutta emme halunneet tietää niskaturvotusta, koska se ei kuitenkaan sano mitään varmaa suuntaan tai toiseen. Ajattelimme, että haluamme välttää mahdollista turhaa huolestumista. Niinpä saimmekin olla huoletta melkein 2 kuukautta, kunnes rakenneultrassa "pamahti". Murphyn laki toimii... Siinä vauvallamme todettiin sydämen kammioiden erikokoisuus. Ja siitä lähti sitten jatkotutkimukset ja suuret huolet ja surut... Vauvallamme on vakavimpaan luokkaan luettava sydämen rakennepoikkeama, vasemman kammion vajaakehittyneisyys. Sitä ei tiedä, olisiko niskaturvotuksessa ollut viitteitä tähän, mutta oikeastaan sillä ei ole merkitystä, koska asialle ei missään nimessä olisi voinut tehdä yhtään mitään ennen rakenneultraa. Vika ei edes olisi näkynyt sitä ennen ultrassa. Niinpä olen lopulta sitä mieltä, että oli ihan hyvä, ettei joutunut kärsimään epämääräistä tuskaa vielä 2kk enemmän kuin mitä tässä nyt on muutenkin jo surtu.

Sydänvian myötä kävimme lapsivesipunktiossa, sillä jos lapsella olisi ollut vielä kromosomipoikkeama, niin coctail olisi ollut liian raskas ja epätoivoinen. Iloksemme kromosomisto on kunnossa. Jo pelkkä tämä sydänvika on jo niin vakava, että selviytymisprosentti useista leikkauksista läpi on noin 50. Olemme kuitenkin kuulleet surullisten tarinoiden lisäksi hyvin toiveikkaitakin selviytymisiä, joten emme ole tällä hetkellä niin musertuneita kuin tutkimusten alkuvaiheessa. Laskettuun aikaan on nyt noin 2 kk.

31+3
 
Takaisin
Top