Työnnän minäkin lusikkani tähän soppaan... ;-) Minusta nk. perinnenimet, kuten Veikko, Aino jne. on aika söpöjä. Mutta jokin raja niidenkin suhteen. Olen sitä mieltä, että nimen tulisi olla kokonaisuus, sukunimeä myöten. Esim. tuo Vivianan mainitsema Josephine Virtanen särähtää kyllä minunkin korvaan... Meidän sukunimi ei ole suomalainen, joten erikoisemmatkin etunimet ehkä sopisivat. Esikoisella on kolme nimeä, joista 2 taitaa olla 50 yleisimmän nimen joukossa ja kolmas nimi suorastaan "hitti", mutta keskimmäinen nimi vähän käytetty, joskin ihan suomalainen. Kuulutaan miehen kanssa muutenkin varmaan vähemmistöön, koska tykätään nimistä, joilla on muukin merkitys, kuten Kaisla.
Mutta nimethän kuuluu taas siihen makuasioita-kategoriaan. Toinen tykkää ja toinen ei. Ja jokainen haluaa lapselleen parasta, joten miksi ei myös itsestään parhaalta tuntuvaa nimeä. Veljeni poika on nimeltään Max ja sukunimi ihan suomalainen. Kyllähän se minun korvaan särähtää, mutta hän sai nimen, jonka vanhemmat halusivat hänelle antaa. Nimestä huolimatta kaikki kutsuvat häntä Matiksi. Myös vanhemmat. :-)