Nimenantojuhla ja "kummit"

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nity
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
N

Nity

Silmät suurina ihmettelijä
Odotan nyt toista lasta,emme kumpikaan kuulu kirkkoon enkä myöskään lasta halua kastaa.
Esikoiselle pidettiin nimijuhla,paikalla olivat kummit ja muut läheisimmät perheenjäsenet.Nyt kuitenkin vuosien aikana kummit ovat yksi toisensa jälkeen joko muuttaneet eri paikkakunnille tai muuten vaan kadonneet lapsen elämästä,jos ovat siihen varsinaisesti koskaan läheisinä liittyneetkään.Mikä kyllä surettaa lapsen puolesta kun ei ole sellaisia läheisiä aikuisia oman perheen ulkopuolelta.=/ Mutta sillehän ei voi mitään.

Olenkin miettinyt että tälle tulevalle lapselle ei nimettäis kummeja ollenkaan,kutsuttaisiin nimijuhlaan ne ihmiset ketä pidetään läheisinä ja toivotaan sellaisina pysyvänkin.
Tähän nimenantojuhlaan liittyy vielä sellainenkin dilemma että mies ei haluaisi sitten pitää edes mitään juhliakaan,joka taitaa suureksi osaksi liittyä siihen että pelkää sukulaistensa reaktiota kun lasta ei kasteta...Ja minä en ole valmis liittämään lastani mihinkään uskoon sen takia että joku sukulaisista muuten loukkaantuu..Mutta,haluan kuitenkin jollain lailla juhlistaa lapsen nimen saamista,ei mitään kahvittelua kummempaa...

Millaisia nimenantojuhlia ja perinteitä/tapoja teillä muilla on?
 
Me ollaan pidetty molemmille lapsille vauvakahvit ja molemmilla on nimelliset kummit. Olen tehdyt noutupöydän "notkumaan" herkkuja (sekä grillattiin makkaraa;) )ja ollaan vaan kahviteltu oman ja miehen perheen kesken. Sellanen kiva tapahtuma missä molempien perheetkin pääsee jutustelemaan keskenään. Kukaan ei ole sanonut mitään siitä ettei olla kastettu:) Jotenkin sitä vaan haluaa juhlistaa perheenlisäystä:)
 
Me aiotaan pyytää kummeiksi semmosia ihmisiä, jotka mahdollisimman varmasto pysyy läheisinä jatkossakin. Sisaruksia ja serkkuja sekä kaikista tärkeimpiä ystäviä. Itse olen aina ollut iloinen, kun itsellä on ollut yksi tosi hyvä kummi. Kaksi muuta on lähes kokonaan ollut pitämättä yhteyttä.

 
Meillä on kans kovassa mietinnässä nuo nimiäiset.... Mieheni kuuluu kirkkoon, minä en, enkä halua lastanikaan siihen liittää. Tämä oli miehelleni ok, sanoi että "ihan sama". Kummeja mietittiin kauan, kun ei oikein tunnu olevan lähipiirissä sellaisia kenet voisi siihen "pestiin" laittaa ja niillä, ketä voisi harkita on jo niin monta kummilasta ennestään etten heitä halua pyytää. Myöskin mua jotenkin "haittaa" ajatus siitä että ensimmäiselle lapselle pyydetään omat sisarukset kummeiksi, tulee mieleen ajatus että kun ei ketään muutakaan ole keksitty niin omat sisarukset sitten. :D En tiedä mistä tää ajatus on mun päähän tullut enkä osaa sitä selittää sen enempää :DD Toki jos ne omat sisarukset on ne kaikkein lähimmät niin ehkä se on sitten hyvä vaihtoehto, mutta itse en halua niin tehdä... :)

Noo kummit saatiin sitten kuitenkin päätettyä, nyt mulla on työnalla mietinnässä mitä siellä juhlassa sitten tehdään. Tai varsinaisesti mieheni ei edes haluaisi mitään juhlia pidettävän, kunhan kahvitellaan ja seurustellaan sukulaisten kanssa ja jossain välissä sitten julkistettaisiin se vauvan nimi. Minä en siihen ihan noin suostunut, haluan että on kuitenkin ihan kunnolla juhlan tuntua ettei se tunnu pelkältä sunnuntaikahvittelulta anopin kanssa. Suuret niistä juhlista ei silti ole tulossa, siitä oltiin miehen kanssa yhtä mieltä että vain lähimmät kutsutaan ja tällä hetkellä niihin lähimpiin kuuluu 28 ihmistä. Netistä katselin jotakin leikkejä miten nimen voisi paljastaa ja musta ne oli niin lapsellisia ideoita että en todellakaan niitä aio käyttää. Täytyy siis yrittää keksiä jotakin muuta! :)

Ompa tässä silti vielä aikaa miettiä ja pähkäillä, vauva on vasta tulonpäällä (nyt rv. 35) ja nimiäiset pidetään sitten joskus tammikuussa. :)
 
Heippa!

Kiva lukea muiden kokemuksia ja suunnitelmia

Itse en ole koskaan ollut nimiäisissä, useammissa ristiäisissä kyllä. Mies kuuluu vielä kirkkoon (vaikka ei uskossa olekaan) mutta minä en, enkä missään nimessä ristiäisiä haluaisi lapselle. Nimiäisiä siis kovasti suunnitellaan, mieskin ajattelee että parempi niin, kerta ei usko meidän elämää juuri kosketa.

Ajateltiin pitää sellaiset perus ristiäisten tyyliset kekkerit - ilman kastetta ja kirkkoa ja pappia tietenkin. Ruokaa, (alkoholitonta)juomaa, kakkua ja kahvia, ehkä vähän puheita ja isi saa puheessa paljastaa tulevan nimen, kun ei muille olla vielä kerrottu! Ja vapaata seurustelua ja valokuvausta. Mun mielestä kyseessä on kuitenkin tähän astisista juhlista kaikista tärkeimmät (no, ehkä häät olivat aika tärkeät kanssa ;) ), että ihan juhlallisen tilaisuuden haluan nimiäisistä. Vielä on ainakin paikka kysymysmerkkinä. Koti on tietysti kova vaihtoehto, mutta toisaalta olisi kiva vuokrata joku juhlasali..

Juu ollaan asian kanssa vähän myöhässä, kun ei ole jaksanut alkuväsymyksessä järjestää mitään. Ei kai se paha ole, jos nimiäiset pidetään vasta kun lapsi on lähemmäs kaksi kuukautta?

Ai niin. Kummit on kysytty jo aikaa sitten, kolme kummia on tulossa - mun rakas käly, hyvä ystävä ja miehen hyvä ystävä. Ajateltiin jotain epävirallisia kummitodistuksia. Onko kellään ideaa noihin?
 
Maistraatista saa tilattua kummitodistuksia, itselläni on kaksi kappaletta, kun en kuulu kirkkoon mutta silti on haluttu kummiksi. :) Ne on ihan hienot ja virallisen näköiset. En tiedä, maksaako ne, mutta tuskin ainakaan kovin paljon.

Yksi ystäväni piti vauvalleen nimiäiset, johon oli tilattu sellainen puhuja. Joku tyyppi siellä piti puhetta perheen perustamisesta tms. En kyllä nyt muista, mistä se oli, mutta ihan kiva ja juhlallinen ohjelmanumero.

 
Täältä http://www.pro-seremoniat.fi  löytyy niitä todistuksia sun muita,puhujaakin saa tilattua jos sellaisen haluaa...:)
Kiitos vastauksista ja hyviä juhlia niille joilla ne on kohta ajankohtaiset.:) Itse olen niin hyvissä ajoin liikkeellä tämän asian kanssa,kun jännittää miehen suvun suhtautuminen.=D Sinänsä hassua koska yleensä en pahemmin mieti mitä muut ajattelee,mutta ehkä tässä vaikuttaa seki ettei yhteistä eloa miehen kanssa ole vielä kauhean pitkää aikaa takana,en heti halua saada koko suvun vihoja niskoilleni..:D
 
Minä olisin myös halunnut sen puhujan tuolta pro-seremonialta, mutta kun törmäsin hintatietoihin niin se putosi pelistä saman tien. Meillä ei todellakaan ole varaa sellaiseen. Enkä usko että se siltikään edes olisi onnistunut kun tuohan oli jossain Joensuussa ja me asutaan täällä toisella puolella Suomea. :( Kummitodistukset ajateltiin kuitenkin sieltä tilata. :)

Paikka on myös meillä vielä mietinnässä, rahaa ei hirveästi ole törsättäväksi mutta meille kotiinkaan ei mahdu ja lisäksi kun meillä on kissoja ja miehen sukulaisilla on sekä kissa-allergiaa että astmaa, niin meidän kotimme ei todellakaan tule kysymykseen. Myös sen erilaisen juhlallisemman tunnelman vuoksi haluaisin jonkun paikan vuokrata, mutta mieheni hannaa vielä vastaan. Toki se rahakin ratkaisee melkoisesti.
Eli tällä hetkellä paikkana on äitini koti (kunnes keksin jonkun paremman vaihtoehdon ;)), on se edes mieheni suvulle outo ja vieras paikka... itse vaan kun olen siellä asunut ja käyn edelleenkin tosi ahkeraan niin se tuntuu liian tavalliselta ja arkiselta. :(
 
Takaisin
Top