Neuvottiinko sinua?

[Vargynja]

Tuli tässä mieleeni että neuvottiinko teitä synnärillä? Annettiinko vinkkejä kuinka lievittää kipua avautumisvaiheessa (muuten kuin lääkkeillä)? Ja neuvottiinko ponnistusvaiheessa?

Itseni jätettiin alkuun avautumisvaiheessa aika oman onneni nojaan. Lämpöpussin käyttöä neuvottiin, muuten ei kiinnostanut muu kuin supistusten kesto ja niiden väli. Kun pääsin saliin kätilö sitten neuvoi vähän paremmin. Kertoi mistä miehen kannattaa painaa, ehdotti suihkua ja toi jumppapallon. Ponnistusvaiheessa ei sitten taas oikein mitään. Asento neuvottiin (siinä ei ollut paljoa vaihtoehtoja perätilan takia) ja sitten vain seurattiin edistystä ja käyriä.

 

[elaffy]

Kaksosten kanssa ohjattiin paljon enemmän, mutta lähinnä asennossa ja muussa lääketieteellisessä. Synnytyksessä oli mukana doula, joka neuvoi niin paljon ja hyvin jo kivunlievityksessä, ettei kätilöiden juuri tarvinnut.

Kolmannen kanssa menin itsekseni. Alkuun kätilö ehdotti asentoja ja tarjosi jumppapalloa, mutta kun synnytys oli käynnissä, meni se täysin omalla painollaan, eikä siihen puututtu mitenkään. Oli sen verran nopea ja helppo, ettei tarvittu mitään. Kroppa tiesi, mitä tehdä. :)

 

[RuutuSydän]

Hmmm, itellä oli niin nopea synnytys ettei siinä paljoa ehtinyt neuvomaankaan Automaattisesti minut ohjattiin perinteiseen puoli-istuvaan synnytysasentoon eikä minulla muita toiveita ollutkaan ja tärkeimmät neuvot oli kyllä se jankuttaminen hengittämisestä, en ois muuten hengittäny oikeesti ollenkaan ja oisin pökränny sinne..

 

[Aiarana]

Minua ei neuvottu, vaan käskettiin tekemään asioita, kuten vaihtamaan asentoa ja hengittämään happea ynnä muuta. Tämä oli siksi, koska vauva oli ahdingossa ja syke tippui vähän väliä ja sitä yritettiin saada hillittyä. Ei ollut paljon sanavaltaa, toivoin vain, että kaikki on hyvin. Ei haitannut yhtään, että käskettiin, tuli vain turvallinen tunne, että kyllä se lääkäri pitää meistä huolen (: Meillä siis oli lääkäri mukana koko ajan, taisi niitä olla välillä montakin ja joku kätilö.

 

[Suski75]

Ei neuvottu. Avautumisvaiheessa minulle sanottiin vain useita kertoja, ettei synnytys ole käynnissä ja nämä ovat nyt vain harjoitussupistuksia, ja sen jälkeen kätilöt haihtuivat paikalta. Ponnistusvaiheessa olin kivun lamauttama enkä pystynyt edes liikkumaan, ja täysin vittuuntunut siitä, etten saanut epiduraalia tähän mukamas ei-käynnissä olevan synnytykseen, joten viis veisasin kätilön puheista. En kyllä kätilön puhetta ymmärtänytkään, koska ilokaasu oli vienyt ymmärrykseni. Lapsi syntyi muutamalla supistuksella ilman ohjeitakin.

 

[Rosalina]

Ekassa sain hyviä vinkkejä ja tukea, oon tosi tyytyväinen. :) tosin olin hankkinut informaatiota paljon itsekin etukäteen, sillä toiveissa oli mahdollisimman lääkkeetön kivunlievitys. Ponnistusvaiheessa olisin kaivannut neuvoja miten ponnistaa, mutta aika nopeasti oli vauvalla ahdinko ja vauva "hoputettiin" ulos, meni vain 16min. Ei siinä ehtinyt kysellä, piti vaan yrittää ponnistaa. :D

Toinen synnytys meni omalla painollaan ja hyvin, vaikka olikin pitkä. Ei valittamista. :)

Kolmanteen synnytykseen olin valmistautunut vielä aiempia paremmin ja oli jo kokemusta oman kehon tavasta synnyttää. En kaivannut neuvoja, mutta sain ihanalta kätilöltä tukea hienosti ja hän kunnioitti kaikkia toiveitani! en kokenut olevani oman onneni nojassa missään synnytyksistäni. :)

 

[omppu15]

Esikoisen kohdalla yliaikaiskontrollissa sai kyllä olla päivän oman onnensa nojassa. Illalla kun siirryttiin synnytyssaliin niin hommat alkoi vasta hoitumaan. Eli neuvottiin kyllä :)

Toisen kohdalla kätilö oli aika penseä.. yhteisymmärryksessä saatiin tyttö kuitenkin ulos ja sitten olikin kätilöllä jo kiire omaan kotiin kun vuoro loppu.

Ja kolmannen kohdalla oli aivan ihana vastavalmistunut kätilöopiskelija joka muistutteli erilaisista kivunievitys menetelmistä ym. Ja kun oli kyseessä kolmas synnytys niin itse tavallaan ties jollakin tasolla mitä kehossa tapahtuu ja mitä tarvitsee missäkin vaihein niin oli helppo toimia mukavan kätilön kanssa.

 

[Lilyofthevale]

Kolmannen synnytyksen kanssa sain olla omikseni, kätilöt oli kiireisiä. Sain juomalasin ja soittokellon, jos tarviin apua. Soitin kaksi kertaa, kun kivut niin pahat, että ei jaksanut, silloin järjestyi paikalle lääkäri laittamaan kohdunkaulan puudutteen. Toisella kertaa kävi taas kipeää ja lisäksi ponnistutti. Sitten ruvettiinkin synnyttämään. Ponnistusvaiheessa neuvoi juuri sopivasti ja vauva saatiin joutui saan ulos, ei tullut repeämiäkään. Olin itse kyllä ihan tyytyväinen tähän järjestelyyn.

 

[Miyn]

Mä koen että mä neuvoin kätilöitä :D

- tuo se pallo
-saisko lattialle patjan? (avautumisvaiheessa halusin olla kyykydsä ym.)
- voisko tän kaavun ottaa pois?
- onko ilokaasua?
- nyt tuntuu et ilokaasu ei riitä, voisin ottaa jotain vahvempaa

Sit vaan ilmoitin et mä ponnistan nyt (olkaa valmiina...) :D
Ja sairaalassa ehdin olemaan neljä tuntia.

 

[Muh]

Ensimmäisessä ei neuvottu, eikä autettu. Kätilö huiteli suurimman osan ajasta muualla ja paikalla ollessaan ei ollut erityisen ystävällinen - tosin ei vittumainenkaan, mutta jotenkin tympääntynyt. Kivunlievitykseen tarjottiin särkylääkettä ja ilokaasua, en ottanut kumpaakaan. Itse kerroin että haluan epiduraalin, kun sille on sopiva aika ja sen myös sain. Ponnistusvaihe oli nopea ja kätilö oli edelleen poissaoleva, ei kannustanut, eikä neuvonut. Käski vain ponnistaa, kun ponnistuttaa. Repesin pahasti. Kätilö yritti omella repeämää pitkään muttei kuitenkaan onnistunut. Jouduin leikkaussaliin paikattavaksi.
Jäi paskan maku suuhun.

Toka käynnistettiin. Kätilö ja kätilöharjoittelija olivat mukavia ja kannustavia. Tarjottiin kivunlievitystä ja otin taas vain epiduraalin. Asentoja tai jumppapalloja tms. ei ehdottanet/tarjonneet. Ponnistusvaiheessa sain paljon apua ja tuli vain pikkiriikkinen repeämä joka hoitui heti salissa yhdellä tai kahdella tikillä.
Jäi hyvä fiilis.