youngwoman
Satasella mukana keskusteluissa
Tässä ensimmäistä raskautta läpikäydessäni olen kokenut jos jonkunlaista. Pahoinvointi on ollut ihan hirveää ja se jatkuu edelleen vielä näilläkin viikoilla. Väsymyksestä ei tahdo tulla loppua ja töiden teko on yhtä tuskaa. Kuitenkin se mitä omassa vilkkaassa mielikuvituksessani olen käynyt läpi on hermoja raastavaa..
Aivan raskauden alussa pursuin intoa ja olin jo valmis lähtemään vauvanvaate ostoksille
Raskauden edetessä pidemmälle aloin olla varma että odotan kaksosia enkä tiedä miksi, kuin tuntui vain siltä ja oireira on niin paljon ja ne ovat rajuja
Muutaman ajan päästä ajattelin kuitenkin että yksi siellä on ja se on varmasti tyttö, tai ehkä sittenkin poika?
Viime aikoina taas olen ollut lähes masentunut, lopen uupunut ja täysin varma siitä että mikään ei olekaan hyvin..
Neuvolassa ja lääkärintarkastuksessa kävin ihan hiljattain, oma terveys on ihan kohdillaan ja lääkärin tunnustellessa hän huomasi kohdun kasvaneen selvästi ja sanoi sen vastaavan kooltaan ihan omia viikkojani..
Silti siitä huolimatta pelkään että jokin on pielessä.
En sanoisi että minusta tuntuisi siltä, vaan päinvastoin tunnen olevani erittäin raskaana.
Välillä heräilen öisin kun nään unta siitä miten minulle kerrotaan että vauvani on kuollut tai sitä ei olekaan, onhan se toki mahdollista mutta tuskin kuuluisi ajatella silti näin..
Tämä varmaan johtuu hormoneista että olen tosi herkillä, ja omalta osaltaan kai vaikuttaa sekin että elämässäni on tapahtunut kauheita asioita ja pelkään niin käyvän taas.
Minulla on aika ultraan ensi viikon keskiviikkona 7.7 omana syntymäpäivänäni ja voin vain toivoa hyviä uutisia.
Vaikka kaikkeen tähän saan vastauksen ensi viikolla, tuntuu se ikuisuudelta. Olen kärsinyt tämmöisestä panikoimisesta jo viikon ja vielä melkein toinen olisi edessä ja kellokaan ei tunnu menevän yhtään eteenpäin silloin kun pitäisi.
Pitää koittaa vaan kestää![:)]
Aivan raskauden alussa pursuin intoa ja olin jo valmis lähtemään vauvanvaate ostoksille
Raskauden edetessä pidemmälle aloin olla varma että odotan kaksosia enkä tiedä miksi, kuin tuntui vain siltä ja oireira on niin paljon ja ne ovat rajuja
Muutaman ajan päästä ajattelin kuitenkin että yksi siellä on ja se on varmasti tyttö, tai ehkä sittenkin poika?
Viime aikoina taas olen ollut lähes masentunut, lopen uupunut ja täysin varma siitä että mikään ei olekaan hyvin..
Neuvolassa ja lääkärintarkastuksessa kävin ihan hiljattain, oma terveys on ihan kohdillaan ja lääkärin tunnustellessa hän huomasi kohdun kasvaneen selvästi ja sanoi sen vastaavan kooltaan ihan omia viikkojani..
Silti siitä huolimatta pelkään että jokin on pielessä.
En sanoisi että minusta tuntuisi siltä, vaan päinvastoin tunnen olevani erittäin raskaana.
Välillä heräilen öisin kun nään unta siitä miten minulle kerrotaan että vauvani on kuollut tai sitä ei olekaan, onhan se toki mahdollista mutta tuskin kuuluisi ajatella silti näin..
Tämä varmaan johtuu hormoneista että olen tosi herkillä, ja omalta osaltaan kai vaikuttaa sekin että elämässäni on tapahtunut kauheita asioita ja pelkään niin käyvän taas.
Minulla on aika ultraan ensi viikon keskiviikkona 7.7 omana syntymäpäivänäni ja voin vain toivoa hyviä uutisia.
Vaikka kaikkeen tähän saan vastauksen ensi viikolla, tuntuu se ikuisuudelta. Olen kärsinyt tämmöisestä panikoimisesta jo viikon ja vielä melkein toinen olisi edessä ja kellokaan ei tunnu menevän yhtään eteenpäin silloin kun pitäisi.
Pitää koittaa vaan kestää![:)]
