Naiset, perheen perustaminen ja työelämä

[Bella Swan]

Millaisia ajatuksia ja kokemuksia teillä on aiheesta? Onko teitä naisia esimerkiksi syrjitty töissä sukupuolenne tai äitiyden vuoksi? Miten työelämän ja perhe-elämän yhdistäminen on mennyt?

Minulla on mennyt kaikki hyvin, vain asiakkaat ovat joskus tytötelleet ja ihmetelleet esimiesasemaani. Yksi tuttavani taas ei kuulema saanut äitiyslomalta palattuaan ylennystä, vaikka oli rautainen ammattilainen ja ehkä paras hakija. Toinen taas menetti mielekkäät työtehtävät välittömästi kun kertoi raskaudestaan töissä.

Itse koin toista odottaessani päiväkotirumban, kotityöt ja työnteon hyvin raskaana, saa nähdä mitä tulevaisuudessa kun nyt tukiverkotkin puuttuvat perus arjesta.

 

[Vargynja]

Olen ollut töissä kaupanalalla vuokrafirmassa, tarvittaessa työhön kutsuttavana siis. Ennen esikoisen syntymää keikkaa oli välillä ihan kokopäivätyön verran. Äitiysloman jälkeen olikin sitten todella paljon vähemmän. Eikä pelkästään siksi etten pystynyt ihan kaikkia vuoroja tekemään vaan niitä tarjottiin myös huonommin.

Nykyisin vähän mietityttää, miten onnistuu perhe-elämän ja työn yhdistäminen, jos/kun joskus on aika hakea töitä isommilla tunneilla. Tuo kaupanala on ilta- ja yötyöaikoineen vähän hankala perheelliselle. Varsinkin kun haluan kuitenkin olla lasten elämässä enkä kaikkia iltoja töissä. Pitäisi varmaan vaihtaa alaa.

 

[move88]

olen miehisellä alalla, vaikkakin meilläkin toimihenkilöpuolella naisia on aika paljon jo. mutta kyllä työelämässä on törmännyt tytöttelyyn ja asiattomiin kommentteihin, varsinkin uran alkupuolella... työelämän ja perhe-elämän yhdistäminen on mennyt muuten hyvin (firmassa jossain määrin joustoa jne), mutta yksi tapaus jäi kyllä kaihertamaan. aikoinaan äitiyslomalla ollessani mun esihenkilön paikka aukesi haettavaksi. kun kyselin siitä paikasta, mulle aika suoraan todettiin että eihän sun kannata sitä hakea kun olet perhevapaalla... mutta keskimäärin kyllä kollegat ja esihenkilöt on suhtautuneet tosi positiivisesti perheasioihin ja ylennyksenkin sain sitten hyvin pian äitiysvapaalta palattuani, eli sikäli sen kummemmin ei ole onneksi vaikuttanut urakehitykseen, vaikka tuo yksi ärsyttävä tapaus mukaan mahtuukin.

 

[Lya M.]

Ensimmäisen lapsen jälkeen palasin vanhaan työhöni, kuutisen vuotta myöhemmin toisen lapsen jälkeen käytännössä menetin työni mielekkäimmän osan.

Surullisinta on, että opastin toisen henkilön tähän työhön ennen äitiysvapaalle lähtöäni.

 

[Yölento]

Perheellä ei ole ollut vaikutusta urakehitykseen eikä työsuhteisiin. Yhdessä haastattelussa minulla oli lapset mukana, koska se järjestyi niin nopeasti, että en ehtinyt hankkia hoitajaa. Sain paikan ja esimies sanoi, että hän oli vaikuttunut siitä, miten hyvin järjestin haastattelun, vaikka lapset olivat mukana. Kuopuksen odotusaikana ylin esimies jopa kannusti herkästi jäämään sairaslomalle, jos tuntuu raskaalta. Vapailta palatessa olen päässyt sellaiseen paikkaan ( samalla työnantajalla) jota olen toivonut ja olen saanut tehdä sellaista työaikaa, mitä olen toivonut.

 

[Evergreen]

Palasin äitiysloman ja hoitovapaan kautta samaan työhön, josta aikoinaan lähdin. En ole huomannut mitään eroa, mutta naisvaltaisella alalla ollaan, joten tämä on aika arkipäivää työnantajille.

Esikoinen on vielä isänsä kanssa kotona, joten saa nähdä miten varhaiskasvatuksen aloitus sitten sujuu, kun on sen aika. Veikkaan, että mulle on vaikeampaa kun lapselle, täytyy pitää omat tunteet kurissa