nainen, ikuinen kakkonen?!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja SSH
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
S

SSH

Silmät suurina ihmettelijä
Pakko oli tulla vähän avautumaan miehistä, ja heidän aivotoiminnan puutteesta!!!
Mikä näitä nykyajan miehiä oikein vaivaa kaikkine peleineen ja vehkeineen, ettei kiinnostusta jaksa riittää omalle naiselle???

Olen nyt kaksi suhdetta elänyt ns. kakkossijalla, joissa ensimmäisessä hävisin mm. internetille.
Toisessa suhteessa jäin ns. kakkossijalle mm. yli menevälle oman auton mielenkiinnolle, internetille ja tietokoneella pelaamiselle... Ensimmäistä jaksoin katsella reilut kolme vuotta, toista kaksi vuotta, kunnes näytin ovea...

Kolmas suhteeni vaikutti lupaavalta, mutta tämä sama kaava uhkaa jatkua... Tietokone aina vieressä, ja siellä näprätään ties mitä ihme pelejä (joissa omasta mielestäni ei ole järjen häivää)
Keskusteluista ei tule mitään, kun toinen tuijottaa näyttöä, ja sanomani näyttää menevän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jos ees pääsee  toiselle korvalle asti...
Edes leffoja ei pysty katsomaan kanssani kuin toisella silmällä, kun suurin keskittyminen on tietokoneeseen... WTF??

Olenko liian vaativa, vai missä vika etten kestä enää!!!! Onko miehet oikeasti niin aivottomia, että kun he haluavat läheisyyttä, rakkautta ja kuuntelijan, pitäisi olla aina siinä... Mutta kun itse yrittää selittää edes yhtä pientä asiaa, ei edes katsota päin!!! 

Kaiken lisäksi kävin tänään kampaajalla, ja mies vaan kysyi kävitkö sä parturissa, en mä vaan huomaa mitään....emoticon

AAAAAAAARRRRGGGHHHHHHH!!!!!!emoticon
 
Ikuinen...voi olla tai sitten ei. Tilannettasi paremmin tuntematta sanoisin, että sinä olet suhteittesi yhdistävä tekijä. Tarkoitan, että nainen tuntuu valitsevan aina samanlaisen miehen eikä ne suhteet näin ollen pääse muuttumaan. Mun ekan rakkauden vei urheilu, tokan viina (tais niitä viinaan meneviä olla useampiakin), sit oli työholisti. Lemppasin miehiä enkä asioita sen enempää pohtinut. Sit tajusin, että mua kiinnosti vain sellaiset miehet, joiden huomiota jouduin kerjäämään. Sit annoin mahdollisuuden miehelle, joka ei hirveesti kiinnostanu mut joka halus viettää aikaa mun kans. Tässä nyt ollaan kolmihenkinen perhe ja kolme kissaakin mukana suhaamassa. Kyl tää nykynen aikoinaan istu koneen ääres ja siitä joskus pahasti sanoinkin. Nykyään ei paljoo ehdi koneella istuu, kun on tullu noita velvollisuuksia. Eikä meillä tuo koneella istuminen enää onnistukaan, kun tyttö on heti sylissä säätämässä näppäimiä (HUOM. lapsi ei suhdetta pelasta eikä piintyneitä paheita poista). Mitäpä sinulle sit neuvoksi...minä eroisin taas ja tutkailisin uusia kuvioita tai ehkä eläisin yksin ja miettisin mitä mä oikeesti haluun...(seksiä saa ilman vakisuhdetta, hyvää oloo suklaasta ja liikunnasta, karvaista hellyyttä koirista ja kissoista).
 
Niin totta vissiin tuokin,  mutta vaikea sitä on tapailuvaiheessa tietää kuinka tietokoneholisti toinen on...
Alussa ei kyllä tuo tietokone ollut ongelma ollenkaan, alkoi jurppimaan vasta yhteen muutettua...
nämä kaksi ensimmäistä olivat varsin toivottomia tapauksia, sillä eivät osallistuneet mm. kotitöihin, ja huonoja puolia taisi loppujen lopuksi olla enemmän kuin hyviä...
Nykyinen mieheni on varsin kultainen ja ihana muuten, mutta ei jostain syystä ymmärrä sitä faktaa, että sen tietokoneen voisi välillä pitää kiinnikin.... hän kyllä osallistuu hienosti kotihommiin, joskus jopa enemmän kuin minä, ja siitä syystä katsoin tietokoneen käyttöä aluksi sormien läpi... 
rakastan miestäni todella paljon, enkä pysty kuvittelemaan että tällä kertaa vaihtamalla paranee, sillä nykyisessä miehessäni on todella paljon hyviä puolia...
ainoa asia joka todellakin jurppii on tuo tietokone, joka tykkää viedä huomion kaikesta muusta... eilenkin se sai taas riidan aikaiseksi, mutta tänä aamuna sain ruusuja... kaippa pisti hieman miettimään....
olemme kihloissa, ja tarkoitus olisi mennä naimisiinkin lähivuosina, joten en halua luovuttaa noin helpolla jälleen kerran... 

välillä kyllä tuntuu, että miehet ovat aivan eri planeetalta, ja tärkeysjärjestys aivan ihmeellinen!!!
 
Mietin tuossa, että kuinka paljon sinä olet tietokoneella? Jos mies katsoo koneen käytön omaksi etuoikeudekseen (esim. 6 h illassa), niin sama oikeus on myös sinulla ja vieläpä samalla koneella. Mitä mies tekisi sillä aikaa? Mä uskon sellaiseen, että kun mies vakiintuu, hän ei näe tapojensa muuttamista tarpeelliseksi vain siksi, että nainen asuu saman katon alla. Naisen mielestä tavat tulee muuttaa naisystävälliseksi tietenkin. Mä en oo asunu yhdessä kuin kahden miehen kanssa. Muissa tapauksissa miehillä oli niiiiiiin paljon muita juttuja elämässään, ettei niille kai tullu edes mieleen yhteenmuuttaminen. Musta tuli niiden jälkeen niin kyyninen, että päätin etten koskaan muuttaisi kenenkään kanssa yhteen. Sama asia on käyny mielessä nyt tämän nykyisen kanssa yllättävän monta kertaa (vaikka naisystävällisin tapaus onkin kaikista tuntemistani), että välillä ihan hirvittää. Ja multa on menny usko ja merkitys noihin kihlauksiin ja häihin, ne ei elämää muuta ja ilman niitäkin pärjään. Mä en jaksa enää taistella tai pitää kiinni mistään. Jos ei miestä jokin kiinnosta, ni olkoon. Ei tarvi tulla sit kerjäämään osia musta (esim. mies ei haluu näyttäytyy julkisissa paikoissa mun kans mut seksi kyllä kelpaa hänen aikataulunsa mukaisesti). Ja tuosta tietokoneholismista vielä...me tavattiin miehen kanssa sätissä, molemmat istuttiin kaiket illat siellä eli ei mitenkään vaikeeta päätellä mitä tehtiin sinkkuaikoina yksin kotona. Silti yhteenmuuton jälkeen mut yllätti se, et eihän se miehen tietokone heti sulkeutunu, mut sivut kyllä vaihtu toisenlaisiksi. Mulla ei ollu netissä enää mitään mielenkiintosta...paitti sit tuli vauvakeskustelut 
 
Oiskohan ihan vaan reipas keskustelu aiheesta paikallaan? Jos sanoisi suoraan toiselle, että ärsyttää, kun se tietokone vie niin paljon aikaa, ja sä tunnet jääväsi kakkoseksi? Voisitteko sopia, että olisi molemmilla ns. harrastusaikaa, jolloin saa tehdä mitä lystää - mies voisi säätää sen koneensa kanssa ja sä käydä vaikka treenaamassa tai kahvilla tyttökavereiden kanssa?

Mun silmään tilanne ei mitenkään äärimmäisen huolestuttavalta kuulosta, jos kuitenkin kotityöt jne sujuu... Miehellesi ehkä se kone on vaan sitä sellasta omaa aikaa, josta hän ei halua luopua - mutta ei ole ehkä oikeasti ymmärtänytkään, kuinka paljon koneella istuu?

Joskus ihan kalenteriin "treffi-iltojen" merkkaaminenkin vois olla paikallaan, silloin ei puuhattaisi muuta...
 
meillä se konehomma on ollu vähä toisinpäin... ite oon viettäny enemmän aikaa koneella ku mies eikä aina saa muhu kontaktia mutta ite nään sen sillaj et ku teen kaikki kotityöt ja hoidan lasta päivät pitkät ni mull on siihen oikeus aina pojan mentyä nukkumaan... noh pojan synnyttyä ni se kone on kyl jääny vähemmälle ku se kaipailee aina huomiota :) mutta sitte ku mies ottaa koneen esille mikä on kerran viikossa nii se sitte istuu jopa 8 tuntii putkkee juoden viskiä ja kaljaa ja on koneella ja siinä ärsyttää se ku mies juo itteensä sellasee kuntoo ettei pystyssä pysy ja huudattaa tota musaa eikä auta vaikka pistää ite hiljemmalle...
 
meilläkin mies koko ajan koneen ääressä. itekin käytän aika paljon aikaa kun en keksi sit yksin muutakaan, mutta toivoisin esim. pari tuntia päivässä ihan sellasta tekniikatonta yhteistä aikaa. kai se on omastakin viitsimisestä kiinni, pitäis koko ajan ehdotella ja patistaa. ei jaksa aina olla se joka tekee alotteen. ja erityisesti kun napsu nukkuu, niin se on aina se pelaaminen, ei esim. seksi tai muu aikuinen yhdessäolo..!

on se kumma ku se tietokone on niin ihmeellinen, et virtuaalimaailmassa on kivempi elää kun oikeiden ihmisten kanssa. ja en just ymmärrä kun ne on sellasia aivottomia teini-ikästen maailmanvallotuspelejä. pari kertaa viikossa riittäis musta sellaseen, ei joka hetki..
 
Meillä kans tietokone tuntuu olevan parisuhteessa molempien kompastuskivi. Ollaan koukussa kumpainenkin, toki kotihommat hoidetaan ja pidetään huolta myös siitä että vietetään yhteistäkin aikaa. Meillä oli helppoa ennen mun äitiyslomaa, kun mies on kotona pari päivää viikosta, muuten paljon työmatkoilla, niin pystyin hoitaa "pakolliset" tietokoneella istumiset niinä iltoina kun olin yksin kotona niin ei tarvinnut sitten miehen kotona ollessa datailla :) Mies taas sai istua niin pitkään koneella kuin halusi, pelaillen ja surffaillen, kun mä olin töissä. Tällä kaavalla saatiin sitä yhteistä aikaa iltoihin, eikä kummankaan ollut enää iltaisin mikään tarve hengata netissä jatkuvasti, mitä nyt pikaisesti katsoa mailit tai fb:n.

Nyt kun oon äippälomalla, tulee mun istuttua vähän liiankin paljon koneella, ja tietysti kun mies on kotona, mä koen että se on kiinnittyneempi läppäriin kuin muhun. Vaikka siis asiahan on niin ettei mies silti sen enempää koneella istu kuin ennenkään, musta vaan tuntuu siltä kun oon päivät pitkät yksin kotona, ja sit kun mies on paikalla, haluaisin jakamattoman huomion :)

Mut sun ongelmaan palatakseni, kannattaa ihan tosissaan sanoa miehelles tosta että oot kattellut vastaavaa käytöstä jo kahden miehen kanssa, eikä kummankaan kanssa lopulta suhde jatkunut (obviously). En siis tarkota että sun pitäis uhkailla sitä erolla, mutta sano että tuollainen käytös ei oo sun mielestä kohteliasta, etkä haluaisi sitä enää katsella. Et tietty voi kieltää sitä kokonaan pelaamasta, se on ilmeisen tärkeetä omaa aikaa miehelles?
 
Ensiks ajattelin että perustaisin oman ketjun otsikolla mies, ikuinen kakkonen?! mut sit tajusin et siellä olisi todennäköisesti ollut oman vuodatukseni lisäksi melko hiljaista :-D

Tietokone. Niin... ennen se kai sit oli sanomalehti joka aiheutti eroja?

Kokeillaanpas tepsiikö tällainen avautuminen myös meihin miehiin (jep, luit oikein - olen syyllinen eli mies)

AAAAAAARGHHH

Mikä ihme teitä naisia vaivaa, kun tuntuu siltä et tarttis teepaitaa jonka etupuolella on printti Anteeksi että siitin lapsemme. (Anteeksi että olen olemassa varmaan möisi paremmin, useampi mies voisi ostaa?)

Ensimmäinen pitkä suhde loppui siinä vaiheessa kun tajusin että PMS-vaivoiksi luulemani oireet olivatkin schizofreniaa, eikä nainen suostunut myöntämään sitä tai hakeutumaan hoitoon. Nostin kytkintä koska yritä nyt siinä sitten puhua naiselle, kun ei tiedä puhutsä kruunalle vai klaavalle.

Ei mennyt kauan ja mut kiinnitettiin kolmeksi vuodeksi, erosimme yhteisymmärryksessä kun työni vei minut ulkomaille. Hetkinen... mistäs me riideltiinkään? Ai niin, yhteisen ajan puutteesta, kun ei pystyny puhumaan.

Tää nykyinen juttu vaikuttaa lupaavalta, lukuun ottamatta niitä hetkiä kun olen sössinyt huolella (olis voinu jättää ottamatta niit shotteja). Mutta... kunpa tuo nainen puhuisi enemmän, tai edes kertoisi mitä ajattelee. Plussaa olis myös jos vielä etukäteen varoittaisi et nyt ei mun kannattais hengittää alle 50m etäisyydellä. Joogaan riittää kyl joka aamu aikaa heti kuudelta, mut mulle sitä ei heru: siinä vaiheessa kun mun metsästäjän aistit herää (eli iltahämärissä) niin sit kuorsataan jo et kato herää aikaseen joogaan. Puhu nyt siinä sitten... alan ymmärtää hyvin sitä jäbää joka teki miljoonan perustamalla sen f**kyoga.com saitin. (Tienaiskohan joogalesket.fi saitilla muuten fyrkkaa? Pitää laittaa harkintaan...)

Puhumisesta hehheh: jos erehdyn himassa kertomaan huoliani (enemmän tai vähemmän aina raha, eli sen puute) niin turha odottaa empatiaa. Saan kuitenkin vaan sitä mikä ihmeen ruikuttaja, sähän oot mies kestä paremmin -ilmettä vastapalloon.

Ja siit puhumisesta vielä yks juttu: tajutkaa nyt naiset jo vihdoinkin, et jos tekee mieli mangoa muttei veitsisormi ole riittävän näppärä niin sitten meille miehille kannattaa sanoa kulta, kuorisitko mulle tuon mangon, eikä vihjailla jotain epämääräistä tyyliin mistä näkee onko mango sisältä kypsän makea? Pätee muuhunki ku mangoihin - puhukaa selkokieltä, nykyelämä on niin stressii täynnä et ei meillä miehillä oo aikaa ratkoa arvoituksia kaiket illat!

Olenko mä liian vaativa, kun haluaisin ettet muuttuisi nipottajaksi heti kun viet minut jonnekin missä on naispuolisia ystäviäsi? Onks liikaa ku haluaisin et tykkäisit edes yhdestä itse ostamastani vaatekappaleesta??? Ja se rahajuttu! Ovatko naiset oikeasti niin aivottomia, että kuvittelette meidän miesten tulojen tuplaantuvan pari kuukautta ennen teidän laskettua aikaa???

Duunii väännetään 60 tuntii viikossa et jäis rahaa menoihin, mut sit ku on sovitut viikonpäivät laatuajalle niin sä et muistanut. Okei, pyysit anteeksi ja tietenkin annoin sulle anteeksi (heti), koska olet niin herttainen. Siitä puheen ollen, onks liikaa vaadittu et sinä vuorostaan antaisit anteeks munkin töppäilyt, sen sijaan et olisit päiväkausia pitkävihainen tai harrastaisi moka-arkeologiaa, eli kaivelisit menneitä, taas!!!

AAAAAARGGGGHHHHH

(Kylläpäs helpotti)
 
Linssilude, kiitos miehisestä näkökulmastasi asiaan, sitä meinaan harvemmin täällä näkee. Tosin moni asia, josta mainitsit, nosti karvani pystyyn, koska naisetkaan eivät ole kaikki samanlaisia.

Yhteinen aika on sitä, jota moni nainen odottaa suhteen alkaessa. Minusta sitä ei tarvitse joka päivä mainita nimeltä, koska sen pitäsi olla itsestäänselvyys MOLEMMILLE.  En ole sellaista naista tavannut, joka haluaa suhteeseen miehen kanssa, joka on aina muualla.

Vuorokausirytmien erilaisuus on vain hyväksyttävä ja tehtävä niitä kompromisseja.

Tuosta huolien kertomisesta...se kuuluu suhteeseen, mut jos ne huolet jatkuu aina samaa rataa vuodesta toiseen, niin ei sellaista jaksa kuunnella (edes miehet).

Puheen epämääräisyys...nainen miettii joskus ääneen. Ei se ole aina käsky miehelle tehdä jotain tai ruveta arvausleikkiin.

Raha ja vaatteet...ei kaikki naiset haluu olla miehen elättejä ja ostella tarkoituksella vaatteita, joista ei tykkää. Ennen lapsen syntymää moni nainen haluaa tehdä tarpeellisia hankintoja eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että nainen luulisi miehen tulojen tuplaantuvan. Moni nainen tekee hankinnat omilla rahoillaan.

Menneiden kaivelu on ikävää ja valitettavan usein myös miehet tekee sitä. Siitä on vaan tietoisesti opeteltava eroon. 
 
starletti, mun olisi selkeyden vuoksi ehkä kannattanut suoremmin ilmaista että avautuminen oli sanallinen pilapiirros, eli tarkoituksella liioiteltu vastaus alkuperäiseen miehet yleistävään viestiin. Myönnän et ihan heti se ironia ei sieltä paista, eikä tässä ollut tarkoitus olla sarkastinen eli suunnata tuota kehenkään.

Huumorilla pärjää elämän läpi, ja meillä kotona kyllä puhutaan yllä olevatkin asiat suoraan - pian alkaa seitsemäs yhteinen vuosi :-)
 
Täytyy sanoa linssilude, että tekstisi sai mut nauraa! Jotenkin upposi kyllä tuo sun huumoris.
Mutta niin se on, että huumorilla pärjää, ja itse olen kyllä huomannut tuon, että kun SELKEÄSTI ilmoittaa, kertoo mikä mättää, mitä haluaa, mitä toivoo, niin säästyy turhilta arvailuilta itsekkin. Meillä puhutaan suoraan just niinku asiat on, ja sillä on pärjätty hyvin :) Itselleni tosin on välillä vaikeaa muistaa selkeästi ilmaista, mutta onneksi mies muistuttaa että ei pidä kierrellä ja kaarrella.

Ja ainakin täällä menee huumori yks yhteen, että kyllä niistä ongelmista voi huumoriakin repiä
 
Linssilude, tulipa minun taas oikein selkeästi paljastettua huumorintajuttomuuteni minä kun se elämässä liikun turpa viivana ja vedän asiat vakavasti vaikkei ehkä aina olis tarvis.
 
Linssilude, ihana avautuminen emoticon

Mut joo, ihan totta - vaikka kovasti olen yrittänyt tätä ajatustapaa vastustaa - pakko se on kuitenkin myöntää: Miehillä ja naisilla on sen verran erilaiset kulttuurit, että pakostihan siinä tulee kommunikaatio-ongelmia. PLUS vielä lapsuuden perheiden väliset kulttuurierot, voivat tehdä niiin paljon.

Mä ainakin käsitän monet miehen toteamukset tai huomautukset syyttelynä ja loukkaannun, vaikka rakas reppana tarkoittaa vain ja ainoastaan hyvää.. Yritän päästä tosta eroon, mutta old hobbits die hard..eiku :D

Miehet hei! Kyllä me puhutaan (mielestämme) ihan selkokieltä, miks te ette tajua mitä me sanotaan?! :D
 
Takaisin
Top