Naimisiinmenoasiaa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja mannikka
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Sellaset etukortit, missä ei ole debit- eikä credit-toimintoja, saa uusittua ilmatteeks, usein pitää vaan ilmottaa nimenvaihdoksesta, plussa-kortti minulle taisi tulla automaattisesti. S-etukortin kanssa sain vääntää.. Luulin että sekin tulee automaattisesti uudella nimellä, kun posti sieltä tulee ja s-pankissa vaihtu nimi itsestään uuteen. MUTTA, kun uusi kortti tuli, kuoressa luki uusi (oikea) nimi mutta kortti oli edelleen väärällä nimellä!! Soitin sitten sinne ja kuulemma 10e maksaa että ilmoittavat korttien painofirmaan uuden sukunimen, minun mielestä ihan haista-v....-touhua. Pakkohan sekin oli maksaa, kun käytetään s-tiliä yhteisenä taloustilinä. Muka ilmaiset pankkipalvelut, mrrr...
 
Avioehto on hyvä!! Ei tarvitse mahdollisessa riitatilanteessa ainakaan omaisuudesta tapella. Toivottavasti ei sitten lapsistakaan..
Me googletettiin haluamamme pohja, jossa peritty omaisuus ei mene jakotilanteessa lainkaan puolisolle.
Avioerossa jaetaan tasan omaisuus joka ollaan yhdessä hankittu, mutta ei sitä mikä kummallakin on ennen avioliittoa ollut.
Kuolemantapauksessa toisen koko omaisuus peritään, lukuun ottamatta suvulta perittyä omaisuutta, eli osuutta kesämökkiin tm. Tämä sen vuoksi, että esim. jos en pystyisi lunastamaan osuuttani vanhempieni kesämökistä (joka alunperin oli Isovanhempien), pahimmassa tapauksessa se joskus siirtyisi avioeron jälkeen osittain vaikkapa uuden vaimon lapsille tm. Tai jos miehen vanhemmat ovat keränneet hyvät osakesalkut tai vaikka taidetta, en voi osoitella sormellani haluavani osuutta niistä. Ne menevät lapsille/lapsenlapsille.

Kun todistajat ovat allekirjoittaneet paperin, se viedään rekisteröitäväksi maistraattiin, hintaa en muista. Aika helppoa.

Paras kommentti oli joskus, kun ex-poikakaverini totesi ennen (häämöttävää) eroamme, että olisi tulossa lakimuutos, joka turvaisi avopareillekin omaisuuden jakamisen tasan. Olin saanut isältäni aiemmin tämän vanhan auton, ja vanhempani auttoivat meitä jossain vaiheessa aika merkittävästi rahallisesti ja poikakaverini käytti autoa (ja muuta apua) surutta. Koko homma tuntui absurdilta. Muutoin meillä oli periaate, että maksetaan puoliksi tai se maksaa jolla on rahaa, mutta eipä hän niin kovin suunnitelmallinen osannut rahan kanssa olla, ja vanhempani sitten auttoivat. Ärsyttää vieläkin. Jos laki olisi sallinut, niin olisiko hän todella vaatinut puolet autosta?? Hyvä kun maksoi edes jotain bensoja siihen.
 
Mulla osa korteista vieläkin vanhalla nimellä juuri siitä syystä etten viittinyt mitäs kantis korttien nimen vaihdosta maksaa.

Mitä avioehtoon tulee, mulle sanovat kaikki että se ois sun kyllä hyvä ottaa. Mutta eipä semmosta miehen kanssa otettu. Sehän on jokaisen oma asia ottaako vai ei. :)
 
Näinpä, ei meilläkään ole ja se on ollut erittäin tietoinen valinta. Vaikka kannattaisi ja pitäisi ja muiden mielestä ollaan varmaan tyhmiä, niin meillä näin. Me olemme sitoutuneet toisiimme ja asioista on puhuttu hyvin hyvin paljon.

Kukin tyylillään.
 
Lisään vielä tuohon aiempaan kirjoitukseen.. Ystäväpiirissä on pariskunta, jossa mies saanee ennakkoperintöä perheen tonteista ja mökeistä ym. Vaimo ei tule juuri mitään omalta suvultaan perimään. Mies olisi halunnut avioehdon, vaimo ei. Sanoi, ettei hän halua miehen omaisuutta jos tulee ero. Asia on tuotu meidänkin läsnäollessamme esiin, eli miestä vaivaa se, ettei vaimo suostu avioehtooon ja vaimoa se, että mies sen haluaa.

Itsestäni se kuulosti kurjalta, mutta oma mieheni totesi minulle, ettei ole meidän asia puuttua siihen tai edes ottaa kantaa. Ja niinhän se on.

Tuttavapiirissä on niitäkin, joilla ei ollut avioliittoa edeltävää omaisuutta, ja esim. yksi pariskunta sai aika isot riidat aikaiseksi siitä, että mies oli mielestään ansainnut itselleen talon, koska oli tehnyt/korjannut sitä vapaa-ajallaan ja sijoittanut siihen palkkaansa. No, vaimo oli hoitanut lapset ja kodin ja maksanut ruoat, lasten menot ym. Selvä tapaushan se oli että omaisuus jaettiin tasan mutta taisi oikeuden kautta mennä. Jos asia on keskusteltu etukäteen, että edes alunperin ollaan samaa mieltä, niin helpottaa sekin erotilanteessa.

Ja ainahan niitä riitoja saa halutessaan aikaiseksi vaikka häälahjoista tai koriste-esineistä, joita me ei todellakaan mihinkään avioehtoon eritelty :wink .
 
Tapoja on juu niin monta kuin tekijöitä. Pääasia varmaan se, että mies ja nainen ovat samaa mieltä päätöksestään :)

Raha-asioitakin voi pyörittää niin monella tapaa. Meillä esimerkiksi on vain yksi yhteinen tili, johon kaikki tulee ja josta kaikki menee.
 
KoBe sanoi:
.

Paras kommentti oli joskus, kun ex-poikakaverini totesi ennen (häämöttävää) eroamme, että olisi tulossa lakimuutos, joka turvaisi avopareillekin omaisuuden jakamisen tasan. Olin saanut isältäni aiemmin tämän vanhan auton, ja vanhempani auttoivat meitä jossain vaiheessa aika merkittävästi rahallisesti ja poikakaverini käytti autoa (ja muuta apua) surutta. Koko homma tuntui absurdilta. Muutoin meillä oli periaate, että maksetaan puoliksi tai se maksaa jolla on rahaa, mutta eipä hän niin kovin suunnitelmallinen osannut rahan kanssa olla, ja vanhempani sitten auttoivat. Ärsyttää vieläkin. Jos laki olisi sallinut, niin olisiko hän todella vaatinut puolet autosta?? Hyvä kun maksoi edes jotain bensoja siihen.
Click to expand...

Olisikohan voinut sekoittaa asian tähän 1.4.2011 voimaan tulleeseen lakiin avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta, joka tietyissä tilanteissa mahdollistaa toiselle osapuolelle maksettavan hyvityksen tämän yhteistalouden hyväksi antamastaan panostuksesta? Tosin eipä se tuohon tilanteeseen olisi muutoinkaan soveltunut...http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110026
 
Luulen että tarkoitti tuota, mutta ilmeisesti laki oli silloin vielä jonkinlaisen keskustelun asteella, kun tästä tapahtumasta on nyt n. 10 vuotta aikaa. Onneksi erossa ei sitten tarvinnut riidellä tavarasta. Tosin mitäpä siinä olisi ollut riideltävää, arvokasta omaisuutta oli aika vähän.
Tai niin, taisin aika tiukasti ilmoittaa että isopappani pöytäkalusto tulee minun mukaani o_O
 
Mörri-Möykky sanoi:
Olisikohan voinut sekoittaa asian tähän 1.4.2011 voimaan tulleeseen lakiin avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta, joka tietyissä tilanteissa mahdollistaa toiselle osapuolelle maksettavan hyvityksen tämän yhteistalouden hyväksi antamastaan panostuksesta? Tosin eipä se tuohon tilanteeseen olisi muutoinkaan soveltunut...http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110026
Click to expand...

Ystäväni kertoi/valisti minulle tuosta ennenkuin menimme naimisiin :) hän siis asianajajana ja käsittelee mm.eroriitoja työkseen. Vissiin pätee paremmin jos esim.yhteisiä lapsia ym..?
 
Joo, voi tulla kyseeseen ainoastaan silloin, jos avoliitto on kestänyt vähintään viisi vuotta tai jos on yhteisiä lapsia, niin sitten ei ole mitään rajaa vähimmäiskestolle. Toki hyvitys edellyttää sitä, että toinen on sitten omalla toiminnallaan mahdollistanut toisen osapuolen paremman toimeentulon hankinnan. Eli perustilanne se, että äiti hoitaa kotona lapsia ja isä käy töissä tuoden leivän pöytään. Äidin panostus perheen hyväksi voi olla tuon hyvityksen arvoista.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top