Mustasukkainen YSTÄVÄ!

Ä

äiti04/15

Vasta-alkaja
Tässä tarinaani hieman:
Olen yli 40 vuotias nainen, aikaisemmasta liitosta minulla on lapsia.
Tapasin itseäni nuoremman miehen jolla ei ole lapsia ja hän sellaisen halusi ja sai minut ylipuhutuksi, vaikka olin päättänyt, että minun lapset on tehty, ja kiitos siitä... ;)
Yhteisestä päätöksestä poistatin kierukan heinäkuussa-13, aloin odottamaan syyskuussa, ystäväni alkoi silloin meuhkaamaan minulle, että olenko ihan hullu, että sellaisen miehen kanssa lapsia alan tekemään ja olisi kannattanut harkita eräät kerrat uudelleen.. Olimme harkinneet, miettineet ja pohtineet --> minun ikäni vuoksi, ei muuten.. Ystäväni ilmoitti hyvin ykskantaan ettei pidä miehestäni, koska hän on muuttanut minua niin paljon (lue en ole enää hänen kanssaan puhelimessa 24/7, käyn mieheni kanssa syömässä, kahvilla, heittelemässä keilaa, perheen kesken mökillä...)
Sain keskemenon joulukuussa, ystäväni oli tukenani, kuunteli itkut, huudot, raivarit, laittoi minulle Jannan biisin Sä et oo hullu soimaan ja Maaritin Lainaa vain biisin... näillä itkin surun ja pettymyksen pois.
Helmikuussa se alkoi; armoton nalkutus "joko sulla on aika varattu uuden kierukan laittoon" totesin että ei, niin alkoi: tilaat nyt sen ajan ettei käy toista VAHINKOA!!! Mikä vahinko?? Me olimme lasta toivoneet, me jotka toisiamme rakastamme ja sen lapsen olimme päättäneet yhdessä haluta ja tehdä, jotka päätimme kasvattaa pienen ihmisen alun alusta loppuun yhdessä..
Nyt heinäkuun lopussa tein testin joka näytti positiivista ♥ olemme taas onnemme kukkuloilla, kuitenkin pieni pelko takaraivossa, kerroin ystäväni siskolle raskaudesta ja pyysin häntä kertomaan asian siskolleen, koska en halunnut onneani pilamaan mitään "vaninko letkautuksia".
Nyt tilanteemme on tämä:
Joka kerran kun hän kysyy mitä teet, vastaan suoraan että tutkailen vaunuja (tai tutkailen muuta vauvakrääsää) tai jos keitän kahvia sanon sen tai mitä ikinä nyt teenkään..
Jos asia jota juuri sillä hetkellä teen koskee vauvaa jotenkuten, hän lyö luurit korvaan!! luulin alkuun, että yhteys vain katkesi, soitin uudelleen, hän ei vastannut ja saattoi soittaa tunnin päästä uudelleen, jos edelleen tutkin niitä hemmetin kärryjä niin luuri korvaan ja tuut-tuut-tuut...
Mitä ihmettä mä teen?? Tää nyt on ihan selkeetä mustasukkaisuutta, mutta en ihan ymmärrä, ymmärtäisin jos oltaisiin 5-6 vuotiaita ja äitini olisi ostanut mulle maailman kauneimman nuken ;)
On kuitenkin kyse yli 30 vuotiaasta naisesta, eronneesta kylläkin, sillä ymmärrän miehestäni pitämättömyyden kun mulla on ihminen vierellä jonka kanssa kaiken jaan, ja hänen nyt ei kuitenkaan tarvitse pitää miehestäni, riittää kun minä rakastan ja lapseni tykkäävät, kun yhteistä kotia asumme..
Olen päättänyt olla raskaudestani onnellinen joka sekuntti, ihan niin kauan kuin tätä kestää, haluan nauttia joka hetkestä, koska jos kuitenkin jotain sattuu, itselle tulee paha mieli, kun miettii, että näin siinä kävi kunnen nauttinut.. Mutta mitä teen ystävälleni? Tekisi niin mieli olla vastaamatta hänen soittoihinsa tai viesteihin ja koittaa vain unohtaa, onhan välimatkamme yli 200 km.
olisko kellään mitään lääkettä tähän? Ei panadolia vahvempaa... ;)
 
Onnea raskaudesta.
Valitettavasti tuo ystäväsi ei kuulosta todelliselta ystävältä, jos ei osaa olla onnellinen toisen puolesta. En nyt mitään kovin hyvää neuvoa osaa antaa, mutta oletko koittanut puhua hänelle. Esim. Kertonut kuinka pahalle sinusta tuntuu hänen käytöksensä. Pieni taukokin voisi tietty auttaa, jos hän osaisi sillä aikaa vaikka miettiä asiaa ja omaa käytöstään. Tärkeintä on kuitenkin että olet onnellinen perheesi kanssa eikä muilla ole oikeutta sitä pilata. Tsemppiä.

Sent from my SM-G350 using Vau Foorumi mobile app
 
Onnittelut tulevasta vauvasta :)

Kuulostaa kyllä todella erikoiselta tuo "ystäväsi" käytös!
Miksi hän ei pidä miehestäsi? Onko hän sanonut muuta kuin sen, että mies olisi sua (muka) jotenkin muuttanut?

En osaa kyllä oikein mitään neuvoja antaa....
mutta pystyisittekö kasvotusten puhumaan asiasta niin, että hän kertoisi mikä häntä oikeasti nyppii siinä että saatte lapsen?
Ja sä voisit koittaa selittää hänelle, että vaikka nyt oletkin uudessa parisuhteessa ja olette saamassa lapsen, ja vietät paljon aikaa miehen kanssa, ei se tarkoita sitä että sinä olisit jotenkin muuttunut. Se että ihminen vain tekee ja puuhaa erilaisia asioita kuin ennen, ei tarkoita sitä että ihmisen käytös tai persoonallisuus olisi silti muuttunut. Totta kai parisuhteessa olevan aika kuluu eri lailla kuin sinkkuna olevan, ei silloin enää tule ihan niin paljoa ystäviä tavattua välttämättä.
Onko tällä ystävälläsi siis itsellään lapsia? Jos ei ole, niin voisiko olla jotenkin siis siitä mustasukkainen, että vähän kypsemmällä iällä saat vielä lapsen?
Vai onko hän mustasukkainen kun sinulla on sinua nuorempi mies?
Näistä asioista kannattaa keskustella, mutta ei toki ihan noin suoraan noita mustasukkaisuus-asioita kysyä ettei tule sellaista syyttävää sävyä liikaa.
 
Ystävälläni on 10-vuotias lapsi, ja hän on etävanhempi. Keväällä hänen exä alkoi soittelemaan hänelle ja he keskustelivat yhteen palaamisesta ja lapsen hankkimisesta, mutta se mies ei sitten ollutkaan valmis jättämään nykyistä vaimoaan.
On, sanonut suoraan että hän ei pidä miehestäni juuri sen vuoksi koska olen muuttunut niin paljon. Kun suunnittelemme mökille lähtöä, hyvä ettei hän itkuun purskahda, koska tietää että siellä olen niin kiireinen, etten ehdi joka hetki puhelimessa olla. Ystäväni tietää, että mieheni on hyvä lapsilleni, kuskaa harrastuksiin, hakee kavereilta tai heittää kouluun, ostaa melkeimpä mitä haluavat, maksaa puolet vuokrasta ym. normi elämään kuuluvat asiat... Eli kantaa vastuuta, jota minä arvostan, kun kuitenkaan kyse ei ole hänen lapsistaan.
 
Mä oon vähän samoilla linjoilla edellisten kanssa että tuo "ystävä" ei kyllä vaikuta todelliselta ystävältä. Oikea ystävä pystyisi iloitsemaan puolestasi, raskaus oli kuitenkin teille toivottu asia. Ja mun mielestä ystävä tukee toista vaikka oli itse eri mieltä joistakin asioista.
 
Mulla ollut vähän samankaltaisia kokemuksia "ystävistä" ihmisistä, jotka ovat juuri tuollaisia, että ovat ilkeitä ja ajattelevat vain itseään ja omaa etuaan ja ovat kateellisia ja mustasukkaisia toisille joistakin asioista ja suuttuvat siitä ja osoittavat mieltään siitä.. Ihan ärsyttää tällainen, kun itse olen kiltti ja toivon aina hyvää kaikille... En ymmärrä mistä tällaisia ihmisiä tulee??

Mutta ole sinä onnellinen raskaudestasi :Heartred:Heartred Minullakin ollut vähän ikävä kokemus yhdestä ystävästä, kun sanoi sen jälkeen, kun kuuli raskaudestani, että elämäni on nyt pilalla ja en voi tehdä mitään enää, kun olen saanut lapsen ja jne. ja että menetän kavereita tämän takia, mutta ei kyllä haittaa, jos joitakin menetän, eipähän ole olleet silloin oikeita ystäviä ja varmasti olen onnellisempi, kun saan ihanan lapsen viereeni :Heartbigred:)
 
No tänään se tapahtui.. Olin normisti töissä, kävin vessassa, tuli sellanen "kuukautis pissahätä" eli heti vessaan, ja pöntöllä hymyilin etten myöhästynyt.. Pyyhin ja paperi oli kirkuvan punainen. Soitin neuvolaan josta ohjattiin soittamaan kättärille, soitin miehelleni.. Lähdimme sairaalaan, monen tunnin odotuksen jälkeen pääsimme lääkärille ja saimme tietää raskauden olevan tuulimunaraskaus.. Ystäväni ei ole vieläkään ollut kiinnostunut raskaudesta, sen etenemisestä, mun olosta, mistään mikä liittyy tähän vielä eilen tähän aikaan voimassa olleeseen asiaan. Faceen kommentoin "se oli siinä " Ei ole tullut soittoa ei laulua, hyytävä hiljaisuus.. Ja luulenpa että tarkoitin tuolla face kommentilla myös ystävyyttämme.. 4vuotta, joka ikinen päivä, joulut ja juhannukset vietimme puhelimessa.. Enää voin vain kommentoida "näin se homma etenee, puhelimet hiljenee ja ystävät vähenee" ❤️
 
No voihan. Kaikelle aikansa, ystävyydessä siis. Pahoittelut pikkuisesta. Ei mahda sanat riittää.
 
Takaisin
Top