Muita vauhkoilijoita?

[Tynkky]

Eli kuten otsikko jo kertoo, onko täällä muita vauhkoilijoita?

Itsellä kyseessä ensimmäinen raskaus ja kaikki uutta ja vähän pelottavaakin. Ensinnäkin odotan hulluna varhaisultraa, että onhan siellä oikeasti joku mukana. Olen liikaa lukenut varhaisista keskenmenoista ja tuulimunista.

Lisäksi siivoilin kukkalaatikoita talviteloille ja nostin yhtä pitkää ja painavaa laatikkoa huonosti. Tästähän olin jo paniikissa, että onko tämä ihan ok, kun vähän keskivartalossa tuntui, että venähti

Miten tässä nyt saa psyykkeen pysymään kasassa

 

[Tiiti1]

Ymmärrän täysin kaikki huolesi. Kaikki on niin uutta, jännittävää, ihanaa, pelottavaa ja vaikka mitä muuta yhtäaikaa. Toivon että sinä saat kokea ensimmäisen raskautesi onnistuneena ja nauttia siitä täysillä. :angelic:

 

[Cipri]

Ilmoittaudun!
Ekaa odotan täällä myös, ja on todella haluttu lisäys perheeseen! Mutta onhan jää tosi jännittävää, pelottavaa ja siistiä yhtäaikaa!
Alkuun söin koko ajan jotain pieleen, mutta aika nopeasti ne ohjeet on oppinut! Fyysisesti taas on hassua, kun ei tiedä yhtään mitä on tulossa Kokemukset vaikuttaa niin erilaisille.

Eilen luin juuri yhtä äitiysblogia perehtyäkseni asiaan ja tajusin, etten tiedä mitään vauvojen tavaroista, vaatteista jne ja tuli kyl pieni paniikki siitä jo No eiköhän tässä oo aikaa oppia

 

[Cipri]

Ensinnäkin odotan hulluna varhaisultraa, että onhan siellä oikeasti joku mukana.

Ja tietenkin tämä! Mitä jos nyt intoilee ja hermoilen kaikesta ja varhaisultrassa ei näykään sykkivää sydäntä...

 

[Haaveilija993]

Täällä myös yksi vauhkoilija
Mulla tuntuu vasemmalla puolen päivittäin jotain tuntemuksia painetta yms ja oon jotenkin iskostanut päähäni että kohdun ulkoinenhan se nyt on mutta toisaalta salaa toivon että ääni päässäni on väärässä..
Todella stressaaavaa.
Tavaroita vaatteita yms on kerätty vuosien mittaan äidin vintille isosiskon lapsilta vanhaksi tulleita tavaroita jne joten siinä iso säästö tulossa jos jotakin lohdullista

 

[RanaRidibunda]

Vauhkoan, vaikka tavallaan onkin rauhallinen olo. Toinen tulossa. Uskon kuitenkin siihen, että negatiivisuus ruokkii negatiivisuutta ja positiivisuus positiivisuutta, ja ajattelen, et jos kovin ajattelin, et voi mennä kesken, apuapuaa, niin ehkä meneekin. Itsesuggestion voima on joskus pelottava. Niinpä pyrin olemaan rauhassa. Varhaisultra polttelisi kyllä, mutta toisaalta kohta on neuvolakäyntikin.....eikä ole rahaa siihen ylimääräiseen ultraan yksityisellä. Kyllähän se ultrakuva tekee asiasta todellisemman.

 

[Tynkky]

Siis joo olen käynyt viimeksi tällisen tunnerumban läpi kun katsoin Dowton Abbeyn tuotantokaudet putkeen :D

Mutta päällimmäisenä tässä positiivisilla mielillä ollaan. Ei haluausi vielä kertoa kenellekään, mutta samalla tekisi mieli kuuluttaa kaikille. Varhaisultraakin pyöriteltiin mielessä oikeastaan sen takia kun ystävälle osui tuulimuna ja vierestä seurasi kuinka vaikea pala se oli. Itse mietin, että raaskiiko sitä rahaa laittaa siihen, mutta mies oli sitä mieltä että mennään. Ehkä se sitten konkretisoituu myös hänelle paremmin siinä, vaikka kovasti koettaa myötäelää tässä väsymyksen ja pahoinvoinnin kanssa.

Mutta lohduttavaa, etten ole ainut näiden ajatusten kanssa!

 

[RanaRidibunda]

Mä panttasin viimeksi raskaustietoa lähes kaikilta... perheenjäsenille kerroin joskus rv 8 jälkeen. Nyt en malttanut yhtään vaan lähes kaikki mun lähi-ihmiset tietää.

Riippuen missä asutte niin PerheArte on edullinen paikka alkuraskauden ultaan.

Kyl mullakin sydän muljahtaa jos pöksyyn holahtaa jotain, heti paniikki et verta verta (km kokeneena) mut ei. Ihan vaan valkkarii. Vähän ku sattuu johonkin niin tulee pikkupaniikki. Onneksi se sitten menee ohi.

 

[Tiiti1]

Mites muut vauhkoilijat pärjää tällä hetkellä?
Täällä erittäin suuri pelko ja epätoivo kalvaa mieltä. Ei oireenoiretta. Hirvee stressi jos joutuisi taas käymään menetyksen läpi. Hirveän vaikea uskoa, että voisimme vauvan saada syliin asti kesäkuussa, saatika ikinä. Ultraankin vielä 12vrk, voi olla että ei mielenterveys sinne asti kestä.

 

[RanaRidibunda]

Mites muut vauhkoilijat pärjää tällä hetkellä?
Täällä erittäin suuri pelko ja epätoivo kalvaa mieltä. Ei oireenoiretta. Hirvee stressi jos joutuisi taas käymään menetyksen läpi. Hirveän vaikea uskoa, että voisimme vauvan saada syliin asti kesäkuussa, saatika ikinä. Ultraankin vielä 12vrk, voi olla että ei mielenterveys sinne asti kestä.

Ehkä auttas jos soittas neuvolaan ja kertois noin suuresta paniikista?
No itse tein nyt taas raskaustestin ja juu ei epäilystäkään.... oireetonta myös. Kyllä mä oon ihan kiitollinen siitä. Väsy, nälkä ja pissahätä tosiaan ainoat.

 

[Tiiti1]

Aiempaa ultra-aikaa ei ole tarjota. Neuvola täti lomalla tulevan viikon. Ja karu totuushan on, että elämän mahdollista pysähtymistä ei estämään pysty.

 

[Tiiti1]

Ja aiemmatkaan menetykseni eivät ole missään testeissä näkyneet haalistumisina tai tuntuneet minkäänmoisina oireina.

 

[Tiiti1]

Ja aiemmatkaan menetykseni eivät ole missään testeissä näkyneet haalistumisina tai tuntuneet minkäänmoisina oireina.

 

[RanaRidibunda]

No toivottavasti kuitenkin kaikki ois hyvin ja niin kuin sanoit, se käy, mikä on käydäkseen. Niinhän se on, että odottavan aika on pitkä...

 

[Marikoo78]

Mulla 6 raskaus nyt ja 2017 syksyllä meni kesken 10+0. 2v yrittämisen jälkeen viimein plussa. En tosin usko yhtään vielä, että masussa jotain on, vaikka testi ja oireet sen kertookin.. Katsotaan sitten, kun löytyy syke

 

[Tynkky]

Kyl mullakin sydän muljahtaa jos pöksyyn holahtaa jotain, heti paniikki et verta verta (km kokeneena) mut ei. Ihan vaan valkkarii.

Mulla on ihan sama fiilis, vaikka itsellä ei km:ta oo takana. Ja varsinkin kun töissä ei pääse aina heti vessaan tarkistaa tilannet.

Tsemppiä muille vauhkoilijoille

 

[twisted]

Tää vauhkoilija yritti eilen saada dopplerilla sykkeen kuuluviin, ei onnistunu :D mut tilasin jenkeistä gendermaker pissatestin :D katsotaan mitä se näyttää :D 14dollaria ei nyt paha oo kun sama testi oli raskauskeijulla 25e :D

 

[Tiiti1]

Täälläkin oon jo miettinyt et milloin kokeilen doppleria. Ja vauhkoiluahan saa aikaiseksi ihan mistä vain. Tänä aamuna siitä että olo oli virkeämpi herätessä kuin kertaakaan kuluneiden viikkojen aikana.

 

[Hopeareunus]

Täälläkin oon jo miettinyt et milloin kokeilen doppleria. Ja vauhkoiluahan saa aikaiseksi ihan mistä vain. Tänä aamuna siitä että olo oli virkeämpi herätessä kuin kertaakaan kuluneiden viikkojen aikana.

Hahaa, mulla oli eilen ihan sama. Mietin, että olenkohan nyt tarpeeksi väsynyt. Lisäksi unohdin voida pahoin tärkeän työpalaverin takia, ja olin varma, että nyt se pahoinvointikin sitten loppui. No eihän se kyllä loppunut.

 

[Felia]

Täällä ilmoittautuu yksi totaalisen vauhko! Keskenmenon pelossa en ole vielä uskaltanut mitään kirjoitella tänne, vaikka olen jo kolmisen viikkoa seurannut teidän keskusteluja. Mieli on tehnyt, mutta en ole uskaltanut, nytkin olen vähän kahden vaiheilla! Ollaan siis kohta kaksi vuotta yritetty toista lasta ja nyt on jo kaksi keskenmenoa takana, molemmat oli viime syksynä.

Mä olin jo kaksi viikkoa sitten täysin varma, että meni kesken. Olin sillä viikolla tehnyt viikkonäytöllisen testin, joka näytti että viikkoja olis 2-3 ja sitten viikonloppuna alkoi rusehtava vuoto. Viime viikon perjantaina tein uuden testin ja se näytti edelleen samoja viikkoja. Vuosi sitten keskenmeno alkoi ihan samalla tavalla, joten soitin sairaalaan naistenpolille ja mulle varattiin sinne aika. Viime keskiviikkona kävin siellä ja yllättäen siellä olikin syke! Multa pääsi kyllä siinä vaiheessa ihan hillitön itku, olin kaksi viikkoa jo valmistautunut keskenmenoon. Vuodon syyksi paljastui raskauspussin vieressä oleva hematooma.

Edelleen kyllä olen hyvin epävarma tämän raskauden jatkumisesta ja pelkään koko ajan keskenmenoa. Sikiö vastasi viikkoja 6+2, vaikka olisi pitänyt olla 7+0. Sain onneksi kontrolliultran kahden viikon päähän, sitten nähdään vieläkö sydän sykkii. Pelottaa vaan ihan kauheasti. Pikkukakkonen olisi todella toivottu!