Muille kertominen kauhistuttaa..

Keskustelun 'Laskettu aika heinäkuussa 2010' aloitti Marie90, 14 tammi 2010.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Marie90 Vieras

    Minulla on takana yksi keskeytys viime vuodelta. Olin silloin asunnoton sekä oma äitini ei tukenut yhtään silloista raskautta, vaan painosti tekemään abortin.
    Nyt kuitenkin olen taas raskaana, avopuolisoni kanssa yhteinen asunto yms. ja ollaan molemmat päätetty, että lapsi pidetään.
    Kuitenkin pelottaa kertoa varsinkin omalla äidilleni, kun tiedän ettei häneltä saa mitään tukea.

    Oletteko kertoneet monellekin jo raskaudestanne?
    Miten siihen on suhtauduttu?
    Onko työpaikalla suhtautuminen teihin muuttunut mitenkään raskauden takia?
  2. virpik16 Satasella mukana keskusteluissa

    raskaudesta kertominen..
     
    Itse sain tietää olevani raskaana rv 5. Avomiehelle kerroin tietysti heti! Lapsi on toivottu ja reilu puoli vuotta sitä yritettiin. Molempien vanhemmille kerrottiin jouluna eli rv 9. Minun vanhemmille ensimmäinen lapsenlapsi ja mieheni vanhemmille kolmas. Ne otti sen tosi hyvin.
     
    Työpaikalla pomolle kerroin rv 7. Se oli sen kuulemma arvannut ja muut työkaverit sai tietää joulun jälkeen. Hyvin ovat suhtautuneet ja joustaneet.
     
    Sitten kaverit.. Yhdelle hyvälle kaverille olen kertonut (asuu toisella pakkakunnalla) mutta toiset ei tiedä. Olen nyt rv 12. Kavereille kertominen tuntuu vaan niin hankalalta. Osalla on tietysti jo lapsia, mut sit taas osa ei voi saada tai yrittää mut ei vaan tärppää.. ja osalla ei ole ollut vielä ajankohtaista hankkia/yrittää.. Pieni kylä -leviää niin nopeasti ja toisaalta kun haluis ite sitten kertoa!
     
    -tälläisiä ajatuksia-
  3. Tolteekki Satasella mukana keskusteluissa

    Heip
     
    Olen noin rv 14+6 eli 15 viikkoa täynnä. Ystävistä tietää 3 lähintä, äitini ja isäni tietävät. Miehen puolelta ei tiedä ketään. Töissä ei tiedä ketään. Olen ollut arka kertomaan, koska niin paljon voi tässä alussa sattua ja en jaksaisi kohdata ihmisiä jos jotain ikävää tapahtuisi.
     
    Nyt on ohi kriittisimmät ajat sekä seulat (kaik ok) ja lapsi on nähty monet kerrat. Tänä viikonloppuna eli viikolla 15+ vasta kerron isoäidilleni ja suvulleni. Miehen puolelle kerrotaan sitten vielä myöhemmin.
     
    Minusta ei huomaa MITÄÄN vielä, eli päällepän raskaus ei näy yhtään, joten ei varmaankaan näy vielä moneen viikkoon (?), joten töissä en kerro kuin lähimmille joihin poissaoloni tulee eniten vaikuttamaan. Muut huomaavat aikanaan.
     
    HALUAISIN kertoa, siitä ei ole kyse. Mutta en ole "uskaltanut" aikaisemmin, olen itsekin arastellut uskoa koko asiaan. Itse asiassa odotan että alkaisi raskaus näkyä, jotta ihmiset huomaisi sen itse[:)]. en haluaisi mitenkään tuputtaa asiaa.
     
    Mutta kuten Marie90 ja virpik16 kirjoittavatkin, liittyy tähän paljon muita aspekteja. Esim miten kertoa lapsettomille ystäville, jotka itse haluaisivat lasta, miten kertoa äidille joka luultavasti suhtautuu asiaan ikävästi. Näin ajateltuna asia vaikeutuu huomattavasti! Ystäville voi tulla kateutta, välit voi huonontua äitiin tms tms. Ikävää että iloisissa asioissa pitää sitten vielä miettiä tällaisia, ei voi täysillä iloita eikä saada vilpitöntä tukea ja onnitteluja muilta[&o]. se on niin harmi! ja vaikeaahan se on ajatella vain itseään, kyllä sitä varmasti varoo ja pohtii että miten kukin suhtautuu. On myös tilanteita joissa joutuu pohtimaan toisten "tuomioita". Valitettavasti on ihmisiä, jotka näkevät itsellään olevan oikeuden tuomita toisten ratkaisuja ja päätöksiä... Mutta näistä on vaan pakko mennä yli. On yritettävä ajatella itseään, lastaan, omaa ydinperhettään ja myös sitä että ei näitä raskauden ja lapsen saannin iloja koe kovin usein... Koitetaan siis ottaa kaikki ilo siitä irti ja saada voimaa niiltä ihmisiltä jotka oikeasti iloitsevat meidän ja uuden maailmaan syntyvän elämän puolesta[:)]
     
    ps. jokainen kertomisen hetki on minusta nautinto, paikat kihelmöi jännityksestä! Haluan muistaa jokaisen hetken niistä ja myös kaikki hauskat reaktiot...
  4. tiger Hyväntuulinen höpöttäjä

    heipä hei marie!

    on tuo kyllä kieltämättä vähän kinkkinen tilanne.. päättelin et tuo -90 nimimerkin perässä on sun syntymävuosi, (en tiedä onko [:D] )
    mut tosi monet ovat ihan kauhuissaan kun 20vuotias alkaa odottaa lasta. ajattelevat et kamalan nuori, ei ole vielä valmis äidiksi jne.... kyllä mun mielestä 20vuotias voi olla ihan yhtä hyvä äidiks kuin kuusi vuotta vanhepikin. en toki tiiä millanen elämäntilanne teillä muuten on, onko jommalla kummalla opinnot kesken tai jotain?
    itte olen 22v ja naimisissa, meillä on kerrottu koko lähipiirille.. ja siinä sivussa vähän muillekin.. [:D] meidän vanhemmat ottivat asian oikein hyvin vastaan, viime keväänä kun koin keskenmenon niin tää lapsi on nyt sitte entistä toivotumpi [:)]
    työpaikalla ei oikeestaan oo ollu mitään muutoksia entiseen.. toki olen ollu sairaslomilla enemmän kuin ennen pahoinvoinnin yms takia ja mun tilanne on sitten pitäny hommata tuuraajaa mut muuten kaikki on kuin ennen.

    tuo on kyllä aika tympee jos oma äiti ei tuo ollenkaan.. olisin kyllä ihan maassa sun tilanteessa, koska äiti-tytär suhde on todella tärkeä, ja varsinkin siinä vaiheessa kun tytär alkaa perustaa perhettä. olis kaikin puolin suotavaa et sun ja sun äidin välit olis kunnossa.. saisit siltä kysellä kaikkee raskauteen liittyvää esin siitä kun se odotti sua..

    ehkäpä sun äitiä alkaa jossain vaiheessa raskautta harmittamaan kun ei oo ollu sun tukena, ja jos se nytkin haluais et tekisit abortin niin ehkäpä alkaa kolkutteleen sitten omalle tunnolle kun sillä on tuore lapsenlapsi sylissä..

    ehkä paras tapa kertoo äidillesi raskaudesta on että menette avopuolisosi kanssa yhdessä kertomaan, tyyliin "olen raskaana ja aion ollakin." että et periaattees jätä äidillesi sitä aborttiin painostamisen mahdollisuutta.

    nyt tää myöhästyy pahasti jos en nyt riennä ulos! kirjotahan miten tilanne ratkeaa!!
  5. Jasmiini Vieras

    Minua ihmetytti joidenkin ihmisten reaktio kun kerroimme vauvauutisestamme!
    Yllätyksekseni veljeni piti puhelimessa niin monen sekunnin tauon että luulin hänen saaneen shokin. Ja niiden muutamien sekunttien aikana ehdin ihmetellä miksei hän onnittelekaan ja hihku riemusta. No, hänelle yllätys oli vain NIIN suuri, koska oli luullut etten voikaan saada lapsia, aivan kuten minäkin olin luullut. Ja kyllä se onnittelujen toivotus tuli sieltä, suoraan sydämestä, vaikkakin pienen hiljaisuuden jälkeen [;)]

    Äitini reaktiota pelkäsin, koska hän on asioiden etukäteen murehtimisen mestari ja aloittaa pohdintansa aina huonoimmista puolista. (no eipähän tarvii mun ihmetellä mistä tämän ominaisuuteni olen perinyt! [:D][:D] ) Mutta yllätyksekseni hän olikin heti iloinen ja onnittelemassa ja mummoiluhösöttämässä, eikä edes pitänyt puhelimessa mitään shokkipuhetaukoa.

    Mieheni vanhemmat... [&:] Siinäpä kova pala... Koska pelkäsin heidän reaktiotaan, jätin uutisen kertomisen kokonaan miehelleni, olematta itse lainkaan paikalla. Anoppini on mieleltään vähän sairas ja sanoa töksäyttää törkeyksiä kenelle tahansa, paitsi omalle pojalleen. En siis ottanut riskiä sillä että pahoittaisin mieleni taas kerran, kun tässä raskaana saa muutenkin itkeä enemmän kuin tarpeeksi [;)] Sitä vain jäin hämmästelemään että kun olivat saaneet tiedot, ja sen jälkeen tavattiin joulun kunniaksi kolmekin kertaa naamatusten, niin eivät minulle sanallakaan vihjanneet raskaudesta, saatikka onnitelleet. Ja appiukkoni ei ole mieleltään sairas, eli edes häneltä odotin onnitteluja. Niin, kyllähän se rintaa riipaasee, mutta minkäs teet...

    Muut sukulaiset ja tuttavat ovat ottaneet uutisen suurella riemulla vastaan, monet jopa onnenkyyneleet silmissä. Hauskin minusta oli mieheni täti joka alkoi paasaamaan "Minä olen niin monta kertaa Jumalalta rukoillut että Hän antaisi tälle rakkaalle veljenpojalleni lapsen, ja Jumalalle nyt kiitos tästä ilouutisesta, minun rukoukseni on kuultu!" [:D] Minä katsoin tätiä silmät teevateina ja yritin olla nauramatta kun hän sai minulle ihan sellaisen olon että oli hänen rukouksiensa ansiota ihan että tämä ihme tapahtui ja minä nyt vihdoin vanhoilla päivilläni pamahdin raskaaksi [:D]

    Lyhyestä virsi kaunis, tarinani ydin on: varautukaa yllättäviin reaktioihin. Sekä negatiivisiin että positiivisiin yllätyksiin [;)]
  6. j79 Vieras

    Heippa


    Minulla oli todella vaikeaa kertoa vanhemmilleni raskaudesta ( ovat tosi uskonnollisia ja eivät hyväksy avioliitonulkopuolisia raskauksia kuten kohdallani). Sain kuitenkin kerrottua asiasta muutama viikko sitten ja suhtautuminen on aika ristiriitaista mutta parastaan kai hekin yrittävät. Suosittelen raskaudesta kertomista mahdollisimman pian, tai jos siitä alkaa tulla turhan paljon stressiä kuten itselläni. Itse laitoin viestin tekstiviestillä, koska en uskaltanut soittaa ja annoin heidän ottaa sitteen aiheen puheeksi kun pahimmasta shokista olivat selvinneet:) Sitten kun se on hoidettu, niin tietää ainakin miten siihen "ongelmatapausket" suhtautuvat. Itsellä ainakin oli suuri helpotus.

    Muillekkin olen kertonut asiasta, vähän sitä mukaan mitä olen ystäviä yms nähnyt. Suurinosa on ollut erittäin iloisia vaikka hyvinkin yllättyneitä;)
  7. Jasmiini Vieras

    Huomenta heinämammat!

    Olen vieläkin niin ymmyrkäisenä täällä etten oikein tiedä miten tämän kertoisin teille, mutta yritän, koska niin uskomattoman kommentin kuulin tähän tulevaan lapseemme liittyen. En siitä suuttunut, vaan yritän ymmärtää (vaikka vaikeata se onkin!) ja laitan sen vanhanaikaisuuden piikkiin. Ja vanhanaikaisessa maassa mielestäni asunkin. En nyt ala maata tarkentamaan ja siten mustamaalaamaan koko kansaa, sanon vain että Välimeren seutuvilla asustelen. Ja kieltämättä tuntuu kuin aikakoneeseen menisin aina kun hyppään Finnairin koneeseen ja lennän koto-Suomeen: back to the future [:D]

    Tuli sukulaismies kylään toissapäivänä. Aivan ihana papparainen, noin 70-vuotias. Hän on todella mukava ja herttainen, aina hymyilee ja vitsailee, ja pidän hänestä kovasti. Istuttiin kaffella ja juttelimme sitten tästä raskaudestanikin. Lopulta hän kysyi josko tiedämme sukupuolen. Aattelin että mitä sitä nyt salaamaan kun jo puolelle maailmaa ollaan se muutenkin kuulutettu ja sanoin hänelle onnenhehkua äänessäni: "Tyttö!". Ja hän vastasi "No ei se mitään, ei se haittaa!" Hetken mietinnän jälkeen hän jatkoi: "Tyttöhän on oikein hyvä asia äidin kannalta". Minä pusersin suustani "Nii-in" ja olin todella ihmeissäni! En VOINUT suuttua hänelle ja sanoa pahasti, koska TIEDÄN että hän on ihan oikeasti aivan ihana ihminen, eikä koskaan sanoisi tai tekisi kellekään mitään pahaa. Tämä on nyt vaan tätä vanhinta sukupolvea ja heille on vielä ihan normaalia tällaiset tokaisut, kun ovat koko ikänsä kasvaneet siihen että poikalapsesta ollaan ylpeämpiä, ja kuullemma varsinkin sen ensimmäisen lapsen olisi tärkeää olla juuri poika. Mieheni on sitten sitä seuraavaa sukupolvea ja hän kyllä ymmärtää vanhemman sukupolven ajattelutavan, koska on sitäkin paljon nähnyt ja kuunnellut, mutta kuitenkin jo ajattelee toisin. Mutta minun on tällaista vaikea ymmärtää, koska koko ikäni olen kasvanut ihan erilaisessa ajattelumaailmassa, ja kuvittelisin että tuollaisen kommentin heittäjä kivitettäisiin kadulla jos Suomessa oltaisiin - tai koska kivitys on ollut edistyksellisessä Suomessa kiellettyä jo pitkään niin ehkä hänet unfriendattaisiin FaceBookissa [;)]

    Täytyy kyllä sanoa että kaikenlaisia kommentteja ja suhtautumisia sitä joutuukin kohtaamaan tämän raskauden aikana. [:(] Paljolta säästyis jos vaan pitäis suunsa supussa ja kävis sitten hissun kissun synnyttämässä ihan muilta salassa. Ekan kerran vois lapsen tulosta ilmottaa sitten vaikka sillä ristiäiskutsukortilla. Ei tulis polemiikkia raskaudesta, lapsen sukupuolesta, eikä enää lapsen nimestäkään siinä vaiheessa! [:)] Huoh, niin, se nimiasia onkin vielä edessä. Täytyykin viisastua vahingoista ja pitää siitä edes suuni supussa. [8|]

    Jaksamisia teille muillekin outojen kommenttien kuuntelijat. Yritetään ymmärtää. Ja jos ei ymmärretä niin nauretaan niille möläsyille sitten täällä! [:D]
  8. niiva Hyväntuulinen höpöttäjä

    No heippa!
    Oli aivan pakko kommentoija tänne...
    miehän olen viittettä kertaa raskaana,saldona 3 poikaa ja yks keskenmennyt ja mieskin vaihtui kolmannen jälkeen.
    Melkein kaikki ovat olleet onnellisia puolestamme mutta sitten tää on niin monelta kuultuu et toivottavasti nyt saisit tyttären...meille on aivan sama kumpi tulee,mmutta toisaalta toi tytär juttu vähä loukkaa ja sitten yhdeltä vanhemmalta sukulaiseltani kuulin ettei mun tartte kaikkia lapsia tähän maailmaan tehdä...

    eli tälläisiä kommentteja täällä.

    Niiva ja masukki 20+5
  9. mallukka90 Vieras

    hohhooijaah...antakaa mulle vinkkejä miten kertoa puolison vanhemmille,että pikkuinen on tulossa?maha näkyy selvästi,
    ja ollaan viikonloppuna menossa sinne..
    pahinta mitä pelkään on se,että ne alkaa paasata asiasta..
    ku ollaan seukattu vähä yli puol vuotta ja tämä oli täysin vahinko,mutta iloinen sellainen...
    ku ne on vähän vanhanaikaisia siinä mielessä,että ennen ku tehdään lapsia mennään
    naimisiin ja ennen ku mennään naimisiin ollaan 20 vuotta yhdessä. :D
    mua pelottaa ihan sikana miten ne suhtautuu asiaan,ku siitäkin mulle paasattiin,että niitten nuorimmaisen
    pojan "vein" pois kotoa ku muutettiin yhteen... että jee jee..sellaiselle sit mennä kertomaan???!!!!
  10. LauraElina Sanaisen arkkunsa ammentaja

    mallukka90, tuosta sun nimimerkistä päätelleen olet samana vuonna syntynyt kuin minä, eli -90? vai olenko ihan hukassa? [:D] Ensimmäisen kerran kun tulin raskaaksi oltiin mieheni kanssa oltu yhdessä sen puolisen vuotta ja molempien vanhemmille kertominen kauhistutti jonkin verran! Itseäni eniten pelotti omalle äidilleni kertominen. Miehelläni kuitenkin kun oli silloin jo 21 ikää ja vakituinen työpaikka puolustusvoimissa, mutta siitä huolimatta jännitti hirveästi kertoa. Rohkaistiin itsemme sit yks päivä ja kerrottiin asiasta kasvotusten. Yllätykseksi mieheni äiti puhkesi kyyneliin ja tuli halaamaan minua. Vähän aikaa ihmetytti et mitä h**vettiä nyt oikeen tapahtuu [:D] Mut sit selvis että ne olikin onnen kyyneliä ja mieheni isäkin oli oikein onnellinen kuullessaan tulevsta ensimmäisestä lapsenlapsesta. Oman äitini reaktio oli aluksi TODELLA hämmentynyt, mutta hänkin sit tottui asiaan tosi nopeesti. Sekin varmasti edisti asiaa et äidin puolella suvussa kaikki lapset tehty aina nuorina. Se raskaus kuitenkin päätyi keskenmenoon ennen ekan kolmanneksen päättymistä. Sen jälkeen asiat on vähän muuttunut. Viime vuoden keväällä mentiin naimisiin ja syksyllä ostettiin oma rivitalo kolmio, johon sit vauvakin mahtuu [;)] Yllätykseksi tulinkin raskaaksi samoihin aikoihin kun tämä asunto ostettiin. Nyt mieheni täyttää 23 ennen kuin vauva syntyy ja itsekkin 20 vähän vauvan syntymän jälkeen. Tällä kertaa raskaudesta kertominen ei juurikaan enää pelottanut kun oikeastaan tiedettiin et koko suku sitä uutista kovasti odotteli [:D]

    Mut pointti oli nyt se että osaan hyvinkin kuvitella kuinka paljon se kertominen pelottaa, mutta oli se ensireaktio mikä tahansa niin loppu hyvin kaikki hyvin [:)]
  11. mallukka90 Vieras

    joo..mut olisi se kivaa edes omilta vanhemmilta kysyä,että mitenköäs asian vois toisen puoliskon vanhemmille kertoa,mutta eipä oo sitä mahdollisuutta ja muutenki juuri tuon puolison äitee koko ajan löytää mussa jotakin mitä haukku..välil tuntuu siltä,et parasta ois olla kertomatta...?mut kuinkas pitkälle silleen pääsiskään??
  12. LauraElina Sanaisen arkkunsa ammentaja

    mä en usko että kovinkaan pitkälle jos masu näkyy nyt jo tosi selkeästi [:D] eiks sun miehesi sit yritä tukea ja puolustaa sua silloin kun anoppi on kovin negatiivinen?? tai jos puolisosi kertoisi asiasta omille vanhemmilleen? en ainakaan halua uskoa että joku ei missään vaiheessa heltyisi ajatukselle tulevasta lapsenlapsesta?[8|]

    ainiin ja unohdin ihan kokonaan et omalle äidilleni kerroin tulevasta vauvasta tällaisella viestillä: Kuiskasimme haikaralle, poutapilven enkelille: Pikkuruinen suuri ihme josko tulla voisi meille. Vielä on aikaa arvuutella, odotella ja ihmetellä. Jos matkalla on enkeleitä kesäkuussa on kolme meitä!
  13. mallukka90 Vieras

    siinäpä se onki,et ei anoppi poikansa edessä viitti kiukutella,mut heti ku jäädään kahden,nii silloin se alkaa...
    siks ajatus vierailusta ja asian kertomisesta on niin kovin hankalaa...

    EN USKO ETTÄ KYSEINEN IHMINEN HELTYISI VAIKKA JOULUPUKIN TAI JUMALAN NÄKISI..

    mutta tosi ihana toi viesti minkä olit lähettänyt äidillesi :)
  14. Durina Hyväntuulinen höpöttäjä

    Onpa ikävä kuulla että anoppisi on tuollainen, mallukka90! Oma anoppini liikuttui kyyneliin kun asiasta kerroimme, vaikka olimme siihen mennessä seurustelleet vain muutaman kuukauden ja nytkin vasta puolisen vuottan [:D] No, hänkin on sen verran romanttinen ihminen että uskoo rakkauteen ensi silmäyksellä. Oma mieheni on kans vähäsen mammanpoika, mutta hyvällä tavalla. Kunnioittaa äitiään suuresti, mutta hänen äitinsä on kyllä sen kunnioituksen arvoinenkin. Minua ei juurikaan arvostele, hyvällä tavalla vain. Muutaman kerran oon joutunu topakasti sanomaan jos on meinannu hössöttää meidän asioitamme, muuten tullaan erinomaisesti toimeen. Toivotaan että noita-akka-anoppisi tulisi järkiinsä jottei sinun tarvitsisi ressata asiasta!
    Niin ja hei, oletko kertonut miehellesi anoppisi käytöksestä? Mun mielestäni sun miehen kuuluisi tukea sua tuossa asiassa...
  15. mallukka90 Vieras

    olenhan minä kertonut sille ja onhan se siitä sanonut äiteellensä monestikki,mutta ihan kuin se
    välittäisi!!sille voisi mennä sanomaan päin naamaa miten kauhea noita se on,nii se vaan naurais päin naamaa
    ja sanois tyyliin et mitä sitte.
    se ei ole koskaan edes osannut iloita toisen poikansa kihlauksestakaan...se on nyt jo 6 vuotta ollut kihloissa saman naisen kanssa ja ne todella sopii toisillee,mutta anoppi oli kihlajaisissakin haukkunut sen pystyyn ku se oli pyytänyt anopilta,että meniskö se keittiöön katsomaan,onko lisää kahvikuppeja..siitä päivästä lähtien ne on keskenään ollut sotajalalla ja
    se ei ole mitenkään kivaa..
    luulis nyt että saakeli edes tollaisesta asiasta osaisi iloita,mutta kakat!
    sehän oikein riemastui siitäkin,kun sai kuulla,että vanhemman pojan tuleva vaimo ei voikkaan koskaan saada lapsia.mullekkin kerskui,että on se hyvä,et ei lapsia tule,koska eihän tollaisen kanssa hänen poika voisikaan edes harkita lapsia...
    luulenpa vaan että vähän samanlaisia lausahduksia tulisi heti kun kuulisi,että meitä on koht 3...
    mun puolesta saisi lentää kuuhun koko akka..appiukko on taas aivan toista maata!!se on sitten vaari-ainesta parhaimmillaan..mietinkin,että jos sille kertoisi ensiksi asiasta,niin se saisi ehtä noidankin rauhoittumaan ja hyväksymään asian,mutta toisdaalta parasta sen olis kuulla asia meiltä suoraa...eli aika kakka tilanne..
  16. LauraElina Sanaisen arkkunsa ammentaja

    OHHOH sanon minä. ei ole sinua kyllä onni potkaissut tuon anopin suhteen! nyt menin kyllä aika neuvottomaksi itsekkin! [&o] en voi muuta sanoa kuin että voimia ja yritä laskea toisesta korvasta ulos kaikki ilkeät kommentit!! ja onneksi miehesi on sinun tukenasi ja iloitsee raskaudesta ja tulevasta vauvasta kanssasi! [:)]
  17. päivänkakkara Hyväntuulinen höpöttäjä

    Nuori äiti, aivan ihana tuo sun viesti minkä olit laittanut, snif [:D]
  18. mallukka90 Vieras

    mutta toivottavasti se ei kohtele sit mua ku lattiamoppia enää.mä nimittäin päätin tänään,että he***tti,mä sanon sen ihan suoraan ja jos alkaa mussutus,saa painua sinne mistä joskus tulikin.mä en hermojani tuon asian takia jaksa raastaa ja se siitä!mullekkin on jo aivan sama kaikki!puoliso sanoi vaan eilen,että kyllä me nyt mari näin tehdään,että jos ei se osaa arvostaa asiaa,ei miedän lapsella ole mummua.vähän pahalta tuntuu miettiä lapsen kannalta asiaa,mutta ehkä sen on silti parempi olla ilman mummua kuin mummun kanssa joka vihaa maailmaa!
  19. tiger Hyväntuulinen höpöttäjä

    voi nuoriäiti, aivan ihana tuo viesti!! lähes liikutuin [:)]
  20. mallukka90 Vieras

    NUORI ÄITI!!tiedätkös mitä tein..käytin tota samaa runoas ystävänpäiväkorttiin,mikä meni anopille ja niille..nooh sieltähän se sit kuului näin: "VOEHAN SAATANA!!...NO MUT ONNEE NY SI..." JA USKO TAI ÄLÄ,SE PURSKAHTI ITKUUN!!mä en meinannut uskoa silmiäni!!ei herran lettas!!sit se halusi ihan itse kertoa mulle,miksi on tollanen noita..hyvät olikin syyt..sillä on syöpä,ollut nyt kohta 4 vuotta ja sen poijat eivät tiedä asiasta ja siksi hän haluaisi veittää mahdollisimman paljon aikaa niitten kans ja on kateellinen ku kummallaki on oma elämä..