Piti oikein miettia hetki, etta mista sita aloittaisi! Minulle tama raskaus on jotenkin kaksijakoinen: toisaalta olen onnenkukkuloilla mutta toisaalta teen pienta surutyota, koska tama on luultavasti viimeinen raskauteni. Perhelukumme siis tullee tayteen taman pikkuisen myota. :)
Eniten minua hykerryttaa ajatus siita, etta sisallani kasvaa uusi ihminen omine piirteineen ja persoonallisuuksineen. En millaan malttaisi odottaa, etta saan tutustua vauvaan! Ja kaikki mika tasta uudesta tuttavuudesta muistuttaa myos liikuttaa. Jokainen muljahdus, minipotku tai sydanaanet ovat ihania. Yritan nyt tankata koko loppuelamakseni tata raskaanaolemista. :) Minusta on ihanaa myos fiilistella nimia, hipistella vauvantarvikkeita ja sisustaa lastenhuonetta.
Ihanaa on myos seurata, miten mieheni kehittyy ja kasvaa isyyteen ja miten hellat valit hanella on esikoisen kanssa. Ja miten ylpea han on raskausmahastani! Mieheni ei malta olla kertomatta jokaiselle vastaantulevalle, etta meille tulee vauva. :)