Ehkä ystäväsi ei ymmärrä kuinka vaikea asia sinulle on? Muistan, että joskus kun on ollut keskustelua lapsettomien kesken (minä mukaanlukien) keskenmenoista ja sen aiheuttamasta surusta, niin monikaan ei oikein ymmärrä, että mitä sitä ns olematonta lasta suremaan.
Jaksaisitko soittaa hänelle ja kertoa, miltä hänen reaktionsa sinusta tuntuu? Että nyt todella kaipaisit ja tarvitset häntä, hyvää ystävääsi sinua tukemaan. Ehkä hän ajattelee, ettei osaa auttaa, kun ei ole itse moista kokenut, tajuamatta että vain kuuntelu ja paikalla olo olisi suuri apu. Kannattaa aina puhua suunsa puhtaaksi, eikä vain ihmetellä ja olettaa asioita, se usein auttaa :) Voimia sinulle ja toivottavasti löydät yhteyden ystävääsi taas 
