Joskus ihmiset vain ovat tuollaisia. Eivät osaa ottaa osaa toisen suruun. Minullakin oli kaksi vuotta sitten tuulimunaraskaus, joka päättyi keskeytykseen. Olisin myös toivonut, että ystäväni olisi tullut käymään. Hän kyllä lähetti suruviestin, että oli pahoillaan mun puolesta. Hän oli sillloin 4 kk ikäisen vauvan äiti, joten tilanne oli hänelle varmaan ristiriitainen. Surusta selviytyy vain suremalla. Ystävät voivat olla tukena, mutta he eivät voi sua auttaa eteenpäin.
