Neuvolaankin saa aina soittaa, jos hirveästi ahdistaa esimerkiksi pelko siitä onko siellä vatsassa vielä joku. Oma neuvolantäti myös sanoi, että kun soittaa vaan niin voi tulla kuuntelemaan sydänääniä varsinaisten neuvola-aikojenkin ulkopuolella, mikä voi sitten hiukan hellittää pelkoa.
Itsellä hermoilu hiukan helpottui sen varhaisultran myötä ja nyt kun aika on kulunut, on jotenkin asennoitunut ottamaan asiat vastaan sellaisina kuin tulevat. Eli vältän murehtimasta liiaksi etukäteen, murehditaan sitten kun tilanteet tulee. Haluan kuitenkin nauttia niistä hetkistä, joita on, koska jos kaikki meneekin ihan hyvin ja ilman suurempia ongelmia, niin harmittaisi että on "tuhlannut" ilonhetkiä liikaan huolehtimiseen. Keskenmenokin on sellainen asia, että hyvin harvoin sen olisi voinut estää. Jos elää terveellisesti ja yrittää parhaansa mukaan noudattaa tärkeimpiä ohjeistuksia ja suosituksia, niin mahdolliselle keskenmenolle ei mitään voi. Tilastoistakin voi hakea lohtua, suurin osa lapsista syntyy terveinä ja elävinä.
Huoli kuuluu vanhemmuuteen, eikä se lopu siihen synnytykseen, siitä se vasta alkaakin. Pitää vain oppia elämään sen kanssa. Sietämättömiin pelkoihin saa kyllä apua ihan varmasti, mutta pieni huolikin on ihan tervettä. Toivottavasti pääset pahimmista peloista yli ja saat nautittuakin tästä vaiheesta. Niin paljon tulee nyt uutta, etenkin meille esikoisten odottelijoille, että on parempi ajatella asia kerrallaan ja rauhassa. Raskausaika on tarkoituksella pitkä, eikä siis pelkästään lapsen takia vaan myös vanhempien. Tsemppiä kaikille!
